Kohta paljastuu toinen normaalia erikoisempi murha ja ei kestä kauaakaan kun huomataan tapahtumilla olevan jotain yhteistä keskenään. Lisäuhrien avustuksella tulkitaan, että murhilla on uskonnollinen merkitys ja että tappajia on neljä jotka pitävät itseään ilmestyskirjan ratsastajina. Yksi tappajista, Kristin (Ziyi Zhang) tunnustaa syyllisyytensä, mutta ei ole kovinkaan avulias motiivien taikka kumppaneidensa paljastamisessa, kunhan on vain kilikilipää ja ikävästi ylinäyttelevä.
Toinen tappaja Corey (Patrick Fugit) kiduttaa veljeään, mutta tappaa itsensä.
Breslin tuntuu olevan täysin eksyksissä ja asiaa ei auta se, että yksi uhreista paljastuu yhdeksi neljästä ratsumiehestä joka oli tullut tunnostuskiin ja jonka kollegat olivat sitten tappaneet. Breslinille selviää että alun hampaista lähtien kaikki oli junailtu niin, että juuri hän olisi mukana jutussa ja ymmärtäisi oman perheensä olevan vaarassa viimeisen ratsumiehen kautta. Ja hei c'mon, jos ei tässä vaiheessa tajua, että viimeinen ratsumies on Alex, niin mitä elokuvaa te olette seuranneet. Alex vangitsee isänsä ja aikoo tehdä itsemurhan koukuissa roikkuen ja vain rangaistakseen isäänsä siitä, että tämä olisi Alexin äidin kuoleman jälkeen ollut huomaamaton poikaansa kohden. No jo on laimea syy. Ihan oikeasti. Kristin sentään tappoi äitinsä rangaistaakseen häntä siitä, että hän oli sivuuttanut miehensä suorittamat seksuaaliset hyväksikäytöt ja sitten Alex aikoo tappaa itsensä vain isänsä kiusaksi, koska tämä oli kehdannut surra kuollutta vaimoaan.
Breslin ehtii kuitenkin pelastaa poikansa kuolemalta ja sitten halaillaan.
Joten ei tässä mitään uskonnollista syytä oikeasti ollut, vaan ne muksut olivat valinneet sen käyttöönsä samasta syystä kuin miksi joku TokioHotelGirl98 on TokioHotelGirl98.
Horsemen on näköjään ohjaaja Jonas Åkerlund toinen pitkä elokuva, mutta mies lienee edelleen tunnetumpi musiikkivideoistaan ja niistäkin etenkin kolmesta, Metallican Turn The Pagesta, Madonnan Ray Of Lightista ja The Prodigyn Smack My Bitch Upista ja etenkin näistä juuri viimeinen sai aikoinaan kovasti kiistanalaista huomiota. Åkerlundin mainetta on varjostanut, taikka valaissut käsitys siitä, että herra tekisi vain ns. shokkiarvoa sisältäviä kuvateoksia ja esikoispitkä Spun ei ainakaan tapellut tätä käsitystä vastaan. Spun kuitenkin tuntui liiankin tarkoitushakuiselta silmille tulemiselta, jotta ainakaan minä olisin löytänyt siitä muuta nautintoa kuin osasta sen eräänlaisista inside-vitseistä ja kaikesta erilaisena olemisestaan huolimatta Spun vaikutti aivan liian moneen kertaan tehdyltä ja nähdyltä. Horsemen toimii paremmin itseni kohdalla, mutta samanlainen jo nähdyn tunne vaivaa tätäkin elokuvaa, mitä ainakaan vertailu Seitsemän-elokuvaan ei auta. Seitsemän-vertaukset ovat aiheellisia, koska tässäkin elokuvassa on samankaltainen hieman uskonnollinen sarjamurhameininki, elokuvan murhat ovat toteutettu hieman samankaltaisilla ideoilla, tunnelma on samalla tavalla kauttaaltaan lohduton, etc.
Totta on, ettei Seitsemän todellakaan ole ainoa Seitsemän-tyylinen trilleri ja tälläisten elokuvien jatkuva vertailu juuri tuohon kyseiseen elokuvaan on aika turhan helppo ratkaisu, mutta uskokaa pois että jos Horsemen olisi ilmestynyt '90-luvun puolella niin se olisi saanut saman kohtelun kuin Charlie Sheenin Postmortem ja Christopher Lambertin Resurrection. Osittain Horsemenin vertailu Seitsemään syntynee ohjaajasta, sillä myös Fincher teki alunperin itsensä tunnetuksi musiikkivideoiden ohjaajana ja Fincherin tavoin Åkerlund on vahvasti visuaalinen ohjaaja, joskin Åkerlundin esittämä synkkyys on enemmän meikkaamatonta kuin Fincherin. No oli miten oli, Horsemen tuo kuitenkin mieleen elokuvan Seitsemän ja muut sen kaltaiset teokset. Eikä se mitään, Horsemen on kuitenkin ihan sujuvasti kulkeva trilleri, joka muutamalla muutoksella olisi oikeasti saattanut tehdä vaikutuksen minuun.
Ymmärrän että tämäntapaisten elokuvien vaatimuksiin kuuluu eräänlainen juonen monimutkaisuus ja yllätysten suorittaminen, että ollaan nokkelia, mutta en olisi kuitenkaan pistänyt pahitteeksi jos se perinteinen "verellä" seinään kirjoitetut kryptiset lauseet olisi poistettu, kuten myös Breslinin kuollut vaimo-masennus, joka oli tarpeeton keino osoittaa hänen olevan ns. kärsivä ihminen. Olisi riittänyt jos oltaisiin pitäydytty niissä murhissa ja minimoitu muiden elämän kuvaus, koska niissä rituaalimurhissa oli jo ihan tarpeeksi.
Ja se elokuvan kliimaksina oleva Alexin motiivi teoilleen oli aika heikko ratkaisu, varsinkin kun sitä ennen tätä ilmestyskirjan ratsumies-ideaa oli kasvatettu suht' hyvin, osoittamalla ettei heitä ole vain neljä, vaan kaikki samassa nettifoorumissa olevat saattoivat toimia jonkinlaisina rankaisijoina ja tämä globaali tartunta oli huomattavasti toimivampi idea, kuin se että joku emo-poika on valmis murhameininkiin koska isällä on kiire töihin. Siis mitenkään vähättelemättä avainkaulalapsia.
Sitä en myöskään tajua, että jos kerran yksi ratsumiehistä kärsi tunnontuskista, yksi teki itsemurhan, yksi oli pelkkä pipipää ja yksi masentunut lapsi, niin miten pirussa kukaan heistä saisi houkuteltua tuhansia muita samanlaisiksi tappajiksi. Elokuvassa kuitenkin vihjaistaan aika vahvasti siihen, että juuri tuhannet muut samalla nettisivulla roikkuvat olisivat valmiita samankaltaisiin toimiin, mutta ainakaan tämän elokuvan tappajista yksikään ei ole niin karismaattinen ja uskottava että saisi houkuteltu edes itseään tappajaksi. Hitto, jos pelkästään jossain nettisivulla roikkuminen saisi tekemään murha-itsemurhia, niin yksikään ei olisi elossa käytettyään Myspacea. Hetkinen? Eihän kukaan käytä Myspacea... KOSKA ON KUOLLUT!
Horsemenissa on varsin hyvät näyttelijät ja suurin osa heistä tekee vähintäänkin mainiota työtä, mutta olin kovin pettynyt yleensä niin hyvin näyttelevään Ziyi Zhangiin joka esitti sekopäätappajaa korostaen liikaa silmien pyöritystä ja pään ympärillä lentäviä tähtiä ja lintuja.
Jos Horsemenin pusi pusi-lopetus ei olisi ollut niin paha antikliimaksi, niin edes tuttu tunne ei olisi estänyt minua antamasta elokuvalle kolmea tähteä, mutta nyt sitä on pakko rangaista.
Tähdet: **
Horsemen Of The Apocalypse
2 kommenttia:
Michael Bay näköjään ollut tuottamassa. Näkyikö se mitenkään elokuvassa?
Ei oikeastaan.
Ei niin että minulle nimi Michael Bay tarkoittaisi automaattisesti jotain huonoa, mutta kyllä minä olin hieman varuillani sen suhteen, että Horsemen näyttäisi tyypilliseltä Platinun Dunes-tuotokselta. Mutta tämä oli enemmän sellainen karu, sanoisimmeko dokumentaarisen näköinen elokuva, joka etenkin kaupunkikuvaukseltaan toi enemmän mieleen kotimaamme kuin elokuvien jenkkilän. No, okei, se oli kuvattu Kanadassa, mutta kuitenkin.
Eli ei ainakaan minulle tullut elokuvan aikana Bayhem mieleeni.
Lähetä kommentti