Fatal Instinct (1993)

Jotenkin tuntuu, että elokuvia parodioivat elokuvat jakaantuvat kahteen alakategoriaan:
1. Parodiaelokuvat jotka ottavat jonkun tietyn elokuvan juonen päätarinakseen ja sitten heittävät joukkoon suoria viittauksia muihin elokuviin. (Esim. Scary Moviet, Hot Shotsit, Ladattu Ase 1, etc.
2. Parodiaelokuvat jotka ottavat tietyn elokuvan sijaan jonkin lajityypin ja sen kliseet (Mies Ja Alaston Aseet, Kuollut Mies Ei Palttoota Kaipaa, Tropic Thunder, etc.)
Edeltävä versio lienee suositumpi, tai ainakin paremmin tunnistettavissa, sillä onko Zombieland esimerkiksi pelkkä kauhukomedia vaiko zombieleffaparodia? Tai onko Descent 2 kauhuleffaparodia, sillä ainakin sen verran surkea kauhuleffaksi se oli, etten yhtään ihmettelisi jos tekijätiedoista löytyisivät nimet Friedberg ja Seltzer.
Fatal Instinct kuuluu johonkin edellisten määritysten väliin, sillä jo elokuvan nimi paljastaa että nyt kiusataan tiettyjä elokuvia, mutta siinä on lopulta aika vähän leffavitsejä ja mukana on sen verran mainio oma idea, että jo pelkästään siitä olisi voitu tehdä elokuva ilman viittauksia muihin elokuviin. Armand Assante kun esittää poliisia, joka on myös puolustusasianajaja joka auttaa pidättämänsä rikolliset vapaaksi. Hei, on se aika veikeä idea.

Ned Ravine (Armand Assante) on siis poliisi, joka toimii myös puolustusasianajajana joka auttaa pidättämiään rikollisia vapaalle jalalle. Miehen uran suuriin epäonnistumisiin kuuluu Max Shadyn (James Remar) tapaus jonka vuoksi Shady joutui ihan ansaitusti vankilaan, mutta Cape Fearmaisesti vannoi kostoa ja vapauduttuaan lähtee tekemään Nedin elämästä helvettiä. Shady ei kuitenkaan ole Nedin ainoa ongelma, sillä miehen vaimo Lana (Kate Nelligan) aikoo pistää rakastajansa Frankin (Christopher McDonald) kanssa Nedin haudan pohjalle, saadakseen miehestä vakuutusrahat vanhaan kunnon rikoselokuvamalliin. Samaan aikaan koetetaan tulla toimeen lemmenjanoisen sihteeri Lauran (Sherilyn Fenn) kanssa, jonka ex-mies on väkivaltainen murhahullu, kuten Patrick Bergin elokuvassa Vihollinen Vuoteessani. Jotta asioista ei tehdä liian helppoja, niin heitetään Nedin vaivoiksi myös femme fatale, eli Sean Youngin esittämä Lola joka iskee silmänsä poliisilakimieheemme. Arvatkaa vaan huomaako Ned itse juuri lainkaan ympärillään punoutuvia murhasuunnitelmia ja lemmensolmuja? No ei tietenkään, kun mies on parhaaseen Frank Drebin-henkeen pohjimmiltaan vain hyväonninen sokea ääliö.
Lana ampuu erehdyksessä Shadyn luullen häntä miehekseen ja pihalla oleva Ned uskoo vaimonsa vain puolustaneen häntä ja on kiitollinen siitä, mikä ei tietenkään estä häntä pidättämästä vaimoaan murhasta. Onneksi Ned toimii myös Lanan asianajajana ja aina välillä näemme kuinka Lola kärsii sairalloisesta mustasukkaisuudesta Nedia kohtaan. Ned saa Lanan vapaaksi ja eikös vaan rouva rupea valmistelemaan uutta suunnitelmaa saada miehensä hengiltä ja tottakai Lola on Lanan sisar. Nyt kun Ned alkaa viimeinkin ymmärtämään totuuksia, pistää Lola Lanan hengiltä ja koettaa tappaa myös Nedin. Samaan aikaan Lauran mies koettaa saada hänet hengiltä, mutta lopussa demokratia voittaa kommunismin.

Käytin Ladatun Aseen kohdalla kuvausta osuma ja huti ja se istuu hyvin kuvaamaan myös Fatal Instictia, mutta toisin kuin Ladatun Aseen kohdalla Fatal Instinct kallistuu hieman liikaa sinne huti-osastolle.

Tässä on paljon seikkoja joista pidän. Kuten mainitsinkin jo, pidin mainiona ideaa Ned Ravinen ammatista ja sen lisäksi elokuvan onnistumisiin kuuluu ajoittian erittäin hyvin luotu fim noir-henki joka tulee esille hyvin hahmojen stailauksessa (naiset näyttävät kaikki karanneen jostain Double Indemnitysta) ja musiikissa jonka saksofoniujellukset ovat erinomaista kuunneltavaa. Elokuvassa on myös joitakin mielestäni erittäin hauskoja yksittäisiä vitsejä, kuten se klassinen "näyttää itsemurhalta"-kohtaus jossa tällä kertaa kuollut on porattu selkäpuolelta kiinni seinään ja etenkin minua nauratti kohtaus jossa Max Shady odottaa Nedia lukien sanomalehteä jossa lukee "Shady lukee lehteä Ravinen talon edustalla."

Vastaavasti elokuvan irtovitseistä turhan harva osuu maaliin ja koska välillä koetetaan painottaa elokuvan dekkarirakennetta johon vitsi-ilotulitus ei oikein sovi, niin vitsien määrälläkään ei siis voida hämätä katsojaa luulemaan siellä olevan todellisuutta enemmän hupia mukana. Osa irtovitseistä oli vieläpä selvästi liian monen aivoriihen tulosta ja menettänyt yksinkertaisuudesta löytyvän huumorin keskiön ja varsinkin vitsi jossa Nedin vakuutusehdoissa hänen pitää kuolla ammuttuna pohjoiseen menevässä junassa hukkumalla oli vähän turhan haukotuttavan tekonokkela.
Parempi olisi ollut jos eritoten tiettyihin leffoihin liittyviä viittauksia olisi karsittu pois, sillä vaikka Vaarallinen Suhde ja Cape Fear tarjoavatkin vitsailun aiheita, niin olisin kokonaisuuden eheyttä ajatellen arvostanut enemmän "pelkkää" lajityyppiparodiaa kuin elokuvaparodiaa.

Silti elokuvassa olevat onnistumiset ovat sen verran hauskoja, että ne naurattavat sopivasti, vaikkakaan eivät kokonaisuutena sitten pysykään aivan kasassa.

Näyttelijävalinnoissa oli tehty mainioita valintoja ja etenkin Sean Young femme fatalena oli sellainen plussa, että kuten jo Blade Runner osoittikin olisi hän ollut kotonaan vanhoissa rikoselokuvissa kuten This Gun For Hire.
Armand Assante kivikasvoineen oli myös ajatuksena erinomainen ja miehen vakavuus olisikin ehkä päässyt olemaan hauskempi jos elokuva olisi joko ympäröinyt hänet kreisimmällä meinigillä, taikka vähentänyt sen ihan minimiin.

Fatal Instinct on kyllä ihan hauska, mutta se olisi selvästikin voinut olla vielä hauskempikin, sillä perusta oli vankka.

Yksi asia minua kummastuttaa ja se on se, että tässä elokuvassa on Cape Feariin (remake) liittyen vitsi jossa James Remar esittelee tatuointinsa DeNiron tapaan ja siellä sitten muka hauskana vitsinä Bart Simpson-sitaatti "don't have a cow man" ja se on suomennettu muotoon "ei harmainta havaintoa." Häh?

Tähdet: ***
Fatal Instinct