Amityville: Uusi Sukupolvi (Amityville: A New Generation, 1993)

Sitten vuoroon se toinen tällä hetkellä hallussani oleva Amityville-elokuva.

Sopivasti heittohiuksinen ja sänkileukainen valokuvataiteilija Keyes (Ross Partridge), joka asuu selvästi varallisuuttaan kallimmassa asunnossa, saa valokuvaamaltaan kodittomalta herralta ruman peilin lahjaksi. Pian ilmenee, että peili on alunperin kuulunut tunnettuun Amityvillen kummitustaloon ja jokainen peiliin katsova näkee oman ja poikkeuksetta kauhistuttavan kohtalonsa siitä. Siispä naapurin väkivaltainen miesystävä näkee peiliin katsoessaan kasvojensa kokevan viiltelyä ja pian mies kompuroi päin ikkunaa leikaten kasvonsa auki ja kuollen siihen.
Naapuri vilkaisee peiliin ja hirttäytyy, mutta näemmä kuoltuaankin ihminen pystyy hengittämään. Sepä yllättävää.
Sitten tehdään hieman väkinäisen oloisia paljastuksia, siitä kuinka se koditon mies oli asunut lapsena Amityvillen kummitustalossa ja tappanut perheensä siellä ja sitten myöhemmin mennyt naimisiin, tappanut vaimonsa ja menettänyt poikansa, joka on Keyes. No, se koditon mies etsi siis Keyesin antaakseen hänelle pöpiperinnöksi kummituspeilinsä ja nyt se koditon mies on kuollut mutta kummittelee kun totuus paljastuu.
Keyes rupeaa uskomaan, että hänen kohtalonsa on toistaa isänsä toimet ja täten hän pelkää päätyvänsä tappamaan läheisiään. Ja nyt muuten sitten unohdetaan elokuvasta koko peili aika pitkäksi toviksi, mutta ei se mitään kun kerran osa elokuvan roolihahmoistakin tuntuu katoavan kuin tuhka tuuleen.
On suuren taidenäyttelyn avajaiset ja peili syö Keyesin ja käskee häntä tappamaan kaikki näyttelyvieraat, mutta mies ampuu mielummin paistettua kalkkunaa ja peiliä, että se siitä kirouksesta.
MUTTA!
Ihan lopuksi jonkun gargoylekuvion silmät välähtävät, että se siitä kirouksesta.

Uuden Sukupolven tarina on sellainen, että kun alunperin luin siitä Fangoriasta niin oli vähällä ettei neste roiskunut nenästäni pitäessäni juonta vähintäänkin huvittavana. Siis ihan oikeasti, alkuperäisessä talossa ollut peili siirtää kirousta mukanaan? Toki nyt kun asiaa puntaroi, niin miksi se että talon irtaimisto levittäisi kirousta olisi yhtään sen oudompi idea kuin se, että itse talossa olisi jonkinlainen kirous? Mutta jos miettii että jos peili, niin miksei sitten vaikkapa herätyskellokin. Ajatelkaa nyt jotain Amityville: Alarm Clock-elokuvaa jossa pihakirppiksellä myyty herätyskello ajaa Jack Torrancen hulluksi jatkuvalla piipityksellään.
Toisaalta erittäin mainio tv-sarja Aaveita Ja Kummituksia rakentui kokonaan tuollaisen idean ympärille.
Olisi tosin ollut mukavaa jos Uusi Sukupolvi olisi elokuvana ollut yhtä hauska, kuin miltä se alunperin kuulosti. Pelottava, tai edes hyvä elokuva kun se ei kerran ole, niinpä olisi ollut toivottavaa sen olevan edes niin huono että se olisi ollut sen vuoksi hyvä. Toki tämä on parempi kuin edeltänyt Amityvillen Kirous, mutta vain samalla tavalla kuin mustelma on verihaavaa parempi vaihtoehto. Ainakin tässä tapahtuu jotain ja parhaimmillaan ideoissa on suurta lupausta, mutta kuten politiikassakin yleensä, lupaukset ovat vain puhetta ilman toteutumista.

Visuaalisesti elokuva on niin 90-lukua, että tuntuu kuin kaikki valaisijoista kampaajiin saakka olisivat työskennelleet (myöhemmin) jossain Frendit-sarjassa. Sinänsä tässä ei ole muuta vikaa kuin, että se sitoo elokuvan sen verran vahvasti tekoaikaansa että se näyttää aika pahasti vanhentuneelta. Eikä elokuvan juppikahvilastaili ole kaikkein istuvin kauhutarinaan, tehden siitä valitettavan pintakiiltoisen ja epäuskottavan.
Frenditmäisyys korostuu erityisesti kohtauksessa joissa Keyes istuskelee ystäviensä kanssa sohvalla juomassa kahvia.

Mukaan on saatu joitakin aika tunnettuja kasvoja, kuten Richard Roundtree, Terry O'Quinn ja David Naughton, mutta nämä sivumausteet ovat enemmän tai vähemmän statistien osissa ja he, kuten muutkin elokuvan näyttelijät saattavat kyllä olla hieman parempia kuin valtaosa Amityvillen Kirouksessa, mutta juuri kiljumista ja murjottamista enempää heillä ei ole tekemistä ja eivät täten pääse vakuuttamaan esiintyjinä.

Pidin kyllä elokuvan peili-ideasta, mutta en kuitenkaan sen olemisesta osana Amityville-tarinaa ja epäilenkin että Amityville-yhteydet on lisätty kertomukseen myynninedistämistarkoituksessa kuin varsinaisesti tarinaan kuuluvina elementteinä. Peili johon katsomalla näkee oman kohtalonsa, on mukavan sanoisimmeko Dorian Graymainen idea ja varsin sopiva kauhuelokuvaan.

Elokuva kuitenkin on lopulta vain hivenen parempi kuin huono, joten hirveästi se ei hurraa-huutoja ansaitse.

Tähdet: *
Amityville: Uusi Sukupolvi