Waltz With Bashir (Vals Im Bashir, 2008)

Ari Folman on tullut yöllä kuppilaan tapaamaan ystäväänsä Boazia, joka kertoo Arille toistuvasta unestaan jossa kaupungin läpi juoksee raivoisa koiralauma etsimässä häntä. Boaz yhdistää unen armeija-aikoihinsa jolloin hän 80-luvun alussa osallistui taisteluihin Libanonissa ja eläimet olivat aina ensimmäiset jotka reagoivat lähestyviin sotajoukkoihin. Ari, joka myös oli ollut tuolloin samoissa taisteluissa huomaa ettei hän koskaan palaa unissaan kyseisiin tapahtumiin ja että muistissa tuntuu olevan suuria aukkoja siltä ajalta. Tapaaminen Boazin kanssa kuitenkin herättää Arissa muistoja menneisyydestä ja eritoten Sabran sekä Shatilan pakolaisleireillä sattuneesta verilöylystä.
Aria rupeaa vaivaamaan se että miksi vasta Boazin kertoma uni herätti Arin omat muistot ja kuinka paljon hänen muistoistaan olikaan lopulta totta. Ari päättää selvittää jo oman mielenterveytensä vuoksikin mitä olikaan tapahtunut tuolloin vuonna 1982 kun Ari oli ollut armeijassa ja Sabran tapahtumat olivat olleet sen hetkisiä. Ari matkustaa Hollantiin tapaamaan entistä joukkuetoveriaan Carmia ja kokoaa yhteisiä muistoja eheämmäksi kokonaisuudeksi.
Carmi kertoo näkevänsä näkevänsä edelleen välillä painajaisia sota-ajasta, mutta liekkeihin sortuvien tovereidensa ohessa unessa esiintyy loduttavana tekijänä naisen syli. Kyseessä ei tietenkään ole mitään yliluonnollista, vaan mielen puolustusmekanismi joka estää liian synkkiä ajatuksia ottamasta täydellistä valtaa. Carmin muistikuvat sodasta ovat hajanaisia, mutta hänkään ei muista mitään Sabrasta tai Shatilasta, tai ei halua muistaa.
Ari palaa kotiinsa ja kiertää tapaamassa asetoveraitaan ja muita jotka ovat olleet jollakin tavalla osallisina Libanonin taisteluihin. Pikkuhiljaa Arin muistot punoutuvat kokonaisuudeksi ja hän alkaa ymmärtämään miksi hänen mielensä oli peittänyt muistot sodasta jonne lähetetään lapsia tappamaan toisia lapsia.
Näemme kuinka Israelilaiset ja Libanonilaiset solmivat aselevon ja alkaa eräänlainen vastapuolien tarkkailu. Libanonilaiset totalitaristiset Falangistijoukot aloittavat Palestiinalaisten siviilien joukkomurhat. Koska alueella on virallisesti aselepo, eivät Israelin joukot uskaltaneet puuttua tapahtumiin ilman valtiojohdon lupaa. Siispä Ari ja ja muut asetoverinsa joutuivat vain tarkkailemaan kuinka siviilejä surmattiin, ja tästä Ari tunsi syyllisyyttä ja osallisuutta kuolemiin jotka johtivat muistinmenetykseen.
Yllättäen kaikki keskeytyi. Falangistit perääntyivät, Palestiinalaiset palasivat raunioituneihin koteihinsa ja kaikki pysähtyi kuin seinään. Jäljelle jäi vain joukko syyttä tapettuja ihmisiä ja tässä osuudessa animaatio vaihtuu oikeaan videokuvaan tuolta ajalta.

En tiennyt Libanonin taisteluista juuri mitään ennen Waltz With Bashiria. Vähän mutta en juuri enempää.
Siispä ennen elokuvan katsomista päätin että aiheeseen olisi tutustuttava ja luin sivukaupalla siihen liittyvää infoa, ja minun on myönnettävä että aihe jäi silti varmasti suurestikin avonaiseksi minulle.
Tapahtumiin liittyy niin paljon Israelin, Libanonin ja Palestiinan keskinäistä historiaa, että uskon täydellisen ymmärryksen tulevan vain jos on itse esim. Palestiinalainen.

Waltz With Bashir ei kylläkään vaadi etukäteistietoa mistään Libanonin historiasta, tms. olin itse vain utelias asian suhteen. Elokuva ei nimittäin käsittele tapahtumien syitä tai esimerkiksi poliittisia merkityksiä, vaan on Israelilaisen ohjaaja/käsikirjoittaja Ari Folmanin terapeuttinen tapa käsitellä omia henkilökohtaisia kokemuksiaan sodasta. Joten se missä sota käytiin ei ole pääasia, vaan se että juuri tämä sota kosketti Folmania itseään.

Waltz With Bashir on dokumentti, mutta koska se pohjautuu Folmanin omiin hajanaisiin muistoihin niin se tuntuu välillä enemmänkin juonelliselta elokuvalta kuin pelkkiin faktoihin tukeutuvalta ns. oikealta dokumentilta. En laisinkaan kyseenalaista sitä etteivätkö elokuvassa esitetyt seikat olisi kaikki totta, mutta koska elokuvassa on eräänlainen unenomainen tunne lähes koko ajan päällä, niin se ei tunnu dokumentilta.
Unenomaisuutta korostaa Folmanin ratkaisu valita Waltz With Bashirin toteutustavaksi animaatio, joka tuo mieleen useammin kuin kerran Linklaterin Hämärän Vartijan. Ja varsinkin silloin kun kuvataan henkilöiden unia, siirrytään aika vahvasti fiktiivisen elokuvan tunnelmiin.
Nämä äsken mainitsemani seikat eivät ole laisinkaan miinusmerkkisiä, sillä terapeuttiseksi kokemukseksi tarkoitettu ja muistoja korjaava elokuva toimii loistavasti animaatiomuodossa. Tällä elokuvalla ei taatusti olisi ollut yhtä väkevää tehoa jos se olisi toteutettu perinteisenä dokumenttina. Vaikka mukana onkin muutama puhuva pää-kohtaus.

Nyt Waltz With Bashir tuntuu sekä tavalliselta elokuvalta, että dokumentilta ja täten antaa itsestään erittäin mielenkiintoisen kuvan. Erityisen miellyttävää on se, että ratkaisunsa ansiosta Waltz With Bashir tuntuu kenties maailman rehellisimmältä elokuvalta.

Jos jotain valittamista haluaa elokuvasta löytää niin sen animaatio on välillä turhankin rujoa ja etenkään 2D- ja 3D-osuudet eivät ole kovinkaan hyvin toisiinsa istuvia. Toisaalta kuitenkin ymmärrän täysin että animaatio on tietoisesti jätetty välillä hiukan epäonnistuneeksi, jotta se kuvastaisi paremmin elokuvan aihetta ja koska elokuvan sisältö on erittäin vaikuttava, niin animaatioon ei kiinnitä elokuvan aikana juurikaan kriittistä huomiota.

Waltz With Bashir on erittäin, erittäin toimiva unenomainen dokumentti joka tuntuu vatsanpohjassa saakka ja jos se vaikuttaa teihin laisinkaan samoin kuin minuun, niin varatkaa nenäliina vierellenne.

Ja elokuvan musiikki on todella kaunista.

”Don't you think it's dangerous? Maybe i'll discover things i don't want to know about myself.”

Tähdet: *****
Waltz With Bashir
...NOIR