Tätä kohtaa kirjoittaessani en ole vielä päättänyt mitkä Hopperin elokuvat päätyvät blogiini ja koska niitä tulee esitteille maksimissaan (ehkä) sen seitsemän, mutta koska herran elokuvia on enemmän, tulevat ne valituksi sattumanvaraisesti.
Ensimmäinen elokuva saa luvan olla Stuart Gordonin Space Truckers.
Gordonin tunnetuin ja kenties paras ohjaustyö on vuoden 1985 Re-Animator, joka onkin aivan vallan mainio kauhukomedia.
Surkeimmillaan Gordon on suoltanut maailmaan vitsauksen nimeltä Dagon ja kyseessä on niin huono elokuva että sitä katsoessa vannoo sen olevan huonoin elokuva koskaan.
Siispä mitenkään tasalaatuiseksi ei voi ohjaajan uraa kutsua.
Space Truckers onneksi kallistuu enemmän sinne Re-Animatorin suuntaan siinä suhteessa että tämäkin elokuva on hyvin hauska ja viihdyttävä. Vaikka valitettavasti Space Truckers taisikin jäädä enimmäkseen huomioitta ja valtaosa sen nähneistä ei tainnut suuremmin näuttia näkemästään. Ainakaan ns. oikeat kriitikot eivät hyppineet innosta ilmaan.
Mutta mitäpä me muiden arvioista välitämme.
Todettakoon tosin että aivot joutuu jättämään narikkaan tämän elokuvan ajaksi, sillä muutoin voi sulake tai kaksi kärähtää.
Tritonilla, Neptunuksen suurimmalla kuulla testataan tohtori Nabelin (Charles Dance) Yhtiölle suunnittelemaa uutta taisteluandroidia joka vaikuttaa pysäyttämättömältä. Siispä huippuunsa koulutetuista sotilaista jää jäljellä vain höyryävät kasat sisälmyksiä kun tämä taisteludroidi (joka näyttää ihan joltain kyberneettiseltä ninjalta) syöksee silmistään hiukkassäteitä. Onneksi Nabelilla on kaukosäädin jolla tämän droidin voi pysäyttää. Pahaksi onneksi Nabelin pomo, Saggs (Shane Rimmer) on sitä mieltä että kaikki projektista tietävät tulee eliminoida, tohtori Nabel mukaanlukien. Siispä Saggs käyttää taisteludroidia Nabelin tuhoamiseen.
Kun yksi näistä taisteludroideista pystyy pistämään hengiltä kymmenittäin huippukoulutettuja sotilaita ja läpäisemään ilmeisesti minkä tahansa esteen, niin mitenköhän hyödyllisiä loput 4999 kappaletta jo valmistuneista androideista ovat.
Siirrymme avaruuden syövereihin.
John Canyon (Dennis Hopper) on avaruuden rekkakuski. Siis ihan oikeasti. Hän lentää rekkaa muistuttavaa avaruusalusta freelancerina ja on tuomassa nelikulmaisia Marsilaisia sikoja Inter Porkille joka kuuluu Yhtiön alaisuuteen. John on niitä harvoja oman aluksensa omistavia rekkakuskeja joiden ei ole tarvinnut siirtyä kaiken omistavan Yhtiön alaisuuteen. Yksityisenä toimiminen tarkoittaa myös että Johnille ei ole suuremmin töitä tarjolla.
Saavuttuaan avaruusasemalle John saa huomata ettei Inter Pork suostu maksamaan sovittua summaa, joten John ajautuu riitaan heidän kanssaan eikä suostu luovuttamaan sikoja.
Asemalla John käy tapaamassa ihastustaan, ravintolassa työkentelevää Cindyä (Debi Mazar) joka on huolissaan äitinsä puolesta joka on Maapallolla odottamassa vuoroaan johonkin leikkaukseen. Cindy haluaisi lähteä Maahan äitiään tapaamaan, mutta hänellä ei ole varaa lippuihin. John ehdottaa Cindylle että hän voisi viedä neidin Maapallolle jos hän suostuisi menemään naimisiin Johnin kanssa. Cindy ei ota asiaa vakavasti ja vitsaillen suostuu.
Johnilla on kuitenkin kilpakumppani vikittelemässä Cindyä. Nuori rekkakuskin uraansa aloitteleva Mike (Stephen Dorff) on myös kiinnostunut Cindystä ja jotta se ei riittäisi niin Inter Pork palkkaa Miken kuljettamaan Johnin siat määränpäähänsä. John ei siis suuremmin pidä Mikesta, mutta Mike pitää Johnista.
Asemalla sattuu kapakkatappelu jonka seurauksena Inter Porkin aluepäällikkö tulee imaistuksi avaruuden tyhjiöön. Koska kaikki tietävät Johnilla olleen kiistaa Inter Porkin kanssa, päättää John poistua paikalta. Mike erehtyi auttamaan Johnia tappelussa Inter Porkin miehiä vastaan, joten siihen päättyi Miken uran Yhtiössä.
John tarvitsee rahaa, Mike tarvitsee töitä ja Cindy haluaa Maapallolle Tässä avuksi tulee avaruusaseman mustaa pörssiä pyörittävä Herra Zesty (Birdy Sweeney [Birdy Sweeney?]) joka tarjoaa Johnille tehtävän kuljettaa 5000 seksinukkea Maahan. Toimeksiantaja on valmis maksamaan viisinkertaisesti normaalin palkkion verran, kunhan asia hoidetaan ajoissa ja salaa. Hetkinen, 5000? Hmm,,, mitäköhän lastina oikeasti on?
Siispä John, Mike ja Cindy ottavat tehtävän vastaan ja lähtevät kuljettamaan salaperäisiä kontteja.
Matkalla ystävyksemme törmäävät meteroriittipilveen ja avaruusrekka vaurioituu aiheuttaen aluksen sisäisen lämmön nousua.
Johnin tutkiessa avaruuspuvussaan vaurioita, saa hän huomata konttien olevan suojattuja jonkinlaisilla laseraseilla. Samaan aikaan Cindy ja Mike hässivät, vaikka Cindy tunteekin hieman syyllisyyttä luvattuaan aiemmin naida Johnin. Lupaus on lupaus.
Koska John ei saanut korjattua alusta jatkaa aluksen lämpötila nousuaan ja lopulta se tulisi polttamaan Johnin ja kumppanit hengiltä. Ratkaisu? Otetaan kylmät oluet.
Yllättäen Johnin rekka tulee avaruuspiraattien kaappaamaksi. Kyseessä on pahamainen kapteeni Macanudo (Charles Dance) joka miehineen tuhoaa innolla erityisesti Yhtiön aluksia, mutta kaikki muutkin kelpaavat ryöstöjen, raiskausten ja murhaamisen kohteiksi.
Kapteeni Macanudo on tilanteeseen sopivasti yksikätinen, yksijalkainen ja yksisilmäinen. Onneksi tässä tulevaisuuden maailmassa vajavaisuudet voi korvata robotiikalla, joten perinteinen puujalka on metallia ja näin pois päin.
John, Mike ja Cindy välttävät varman kuoleman kun Cindy päättää tarjota seksiaktia kapteeni Macanudolle, joka ottaakin tarjouksen ilolla vastaan. Macanudon mekaaninen valoisa penis ei kuitenkaan herätä Cindyssä innostusta, etenkään kun Macanudo ei meinaa saada sitä käyntiin vaikka kun vetelee käynnistysnarusta.
Toisaalla Macanudon miehet koettavat saada avatuksi Johnin lastia, mutta konttien laserpuolustus pistää murtautujia hengiltä.
Cindy nykäisee pari Macanudon letkua irti ja naamioituu Macanudoksi aikomuksenaan pelastaa John ja Mike. Se jää vain yritykseksi sillä Macanudo ehtii korjata itsensä ennen Cindyn suunnitelman toteutumista.
Macanudon miehet saavat viimein yhden konteista avatuksi ja sisältä paljastuu niitä aiemmin tavattuja taisteludroideja. Macanudo, joka siis tietenkin on sama henkilö kuin aiemmin kuolleeksi luultu droidien suunnittelija tohtori Nabel, on hyvn iloinen saadessaan taas käsiinsä luomuksensa. Hieman uudelleenohjelmointia ja Macanudo/Nabel voisi valloittaa Maapallon ja muut planeetat, mutta ennenkaikkea kostaa Saggsille.
Ikävä vain että kontin avaaminen aiheuttaa droidien aktivoitumisen ja kohta Macanudo/Nabel saa taas kunnian olla luomuksensa uhri. Pian kaikki Macanudon miehet ovat pistetty hengiltä ja Macanudon alus tuhottu. Kaaoksen turvin John, Mike ja Cindy pääsevät karkuun Johnin rekalla. Rekan perässä vain sattuu vielä olemaan joukko kontteja, joiden sisällä on joukko geneettisesti muunneltuja superandroidininjoja, joten se voi osoittautua haitalliseksi ystävysten hengelle. Pikkuhiljaa käynnistyvät androidit aikovat pistää ihmiset hengiltä, mutta onneksi aluksella on myös Macanudon jäännökset ja Macanudo antaa ennen kuolemaansa ystävyksillemme mahdollisuuden voittaa droidit ja se mahdollisuus on kaukosäädin jonka Mike hukkaa avaruuden syvyyksin. Voittamattomat androidit eivät olekaan aivan niin voittamattomia, vaan pari niistä saadaan tuhottua jäädyttämällä ja iskemällä jonkinlainen mikroaaltouuni päähän.
Alus lähestyy Maata ja John päättää estää droidien pääsyn Maahan räjäyttämällä kontit irti ja antamalla ilmakehän polttaa lastin tuhkaksi. Siispä annetaan ensin siunaus Miken ja Cindyn suhteelle, käsketään heidän poistua pelastuskapselilla ja sitten kärvennytään matkalla Maahan.
Cindy ja Mike laskeutuvat turvassa Maahan ja näkevät kuinka Johnin alus räjähtää ilmassa.
Hetki surraan Johnin kuolemaa, kunnes huomataan että John pelastuikin hyppäämällä laskuvarjolla turvaan. Öö, okei.
Sitten vuorossa onkin uutislähetys jossa todetaan kuinka: ”Kaksi avaruuden rekkakuskia ja tarjoilijatar ovat pelastaneet maapallon ulkoavaruudesta tulevalta hyökkäykseltä.”
Cindyn äitikin selviää leikkauksesta ja John saa huomata Cindyn äidin, Carolin (Barbara Crampton) olevan tyhmä kuin saapas, mutta nuori ja kaunis. Ai niin, Carol oli viettänyt viimeiset 20 vuotta syväjäässä.
Presidentti saapuu tapaamaan sankareita ja presidentti on kukas muu kuin Saggs.
Koska John ja ystävykset tietävät mikä mies Saggs tosiasiassa on, ovat he tietenkin kiukkuisia hänelle. Saggs yrittää ostaa ystävysten hiljaisuuden lahjoittamalla Johnille uuden avaruusrekan ja antamalla salkullisen rahaa. Kukaan heistä ei kuitenkaan halua ottaa likaista rahaa vastaan, vaan salkku heitetään ikkunasta ulos. Ratkaisu oli oikea sillä salkussa on pommi jonka Saggs aikoo laukaista. Onneksi salkku lentää sopivasti Saggsin auton katolle kun pommi laukaistaan. Oho!
Lopputeksteissä soi Rednexia. Voi Luoja!
Space Truckers on rehellistä roskaa.
Mitä voikaan odottaa elokuvalta jonka ideana on että avaruuden rekkakuskit pelastavat Maan geneettisesti muunnelluilta superandroideilta?
Siispä elokuva on tehty kieli poskessa ja sen virheisiin on täten aika vaikea suhtautua ilkeästi. Mitä sitten jos jos painottomassa tilassa jokin ei leiju oikealla tavalla, kun juuri äsken näimme nelikulmaisia sikoja.
Tarina tuntuu jäävän hieman keskeneräiseksi. Aluksi painotetaan kuinka tehokkaita nämä taisteludroidit ovat ja sitten kun koko armeija niitä on heräämässä niin puh! kaikki kärventyvät ilmakehässä ja se on sillä ohi. Joten niiden uhkaavuus jää loppuratkaisun vuoksi vajavaiseksi.
Elokuvassa on joitakin aivan loistavia vitsejä, joihin roolihahot eivät reagoi aivan kuten siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Tämä ZAZ-ryhmän tutuksi tekemä tehokeino näkyy parhaiten vitsissä joka on taatusti tarkoitettukin viittaukseksi ZAZ-porukan Hei Me Lennetään-elokuvaan. Eräässä kohtauksessa kapteeni Macanudo nimittäin ottaa aurinkolasit silmiltään ja paljastuu että aurinkolaseissa olikin vain yksi linssi, toisen ollessa Macunadon mekaaninen silmä.
Toinen mielestäni erittäin nautinnollinen vitsi oli sellainen josta en ole edes varma oliko sitä tarkoitettu vitsiksi. Johnin laittaessa avaruuskypärän päähänsä, on hänellä edelleen myös päässään koko elokuvan ajan käyttämänsä lippis.
Kaikki elokuvan vitsit eivät tietenkään ole näin hienovaraisia, vaan osa on sen verran vulgaareja, että niitä voisi kutsua sumeilematta mauttomiksi.
Aiemmin mainittu kieli poskessa-mentaliteetti kuitenkin pitää Space Truckersin kokonaisuuden sen verran kevyenä, että elokuvan mauttomatkaan vitsit eivät rupea vaivaamaan.
Näyttelijät eivät yllä yliluonnollisiin suorituksiin, mutta kukin tekee varsin hyvää työtä. Valtaosa esittää roolinsa vakavissaan, joka on itse asiassa toimiva ratkaisu, sillä se vain korostaa elokuvan huvittavia puolia mutta ei tee niistä naurettavia sen vuoksi että näyttelijät koettaisivat olla väkisin hauskoja.
Ainoa rasittava näyttelijä on Carolia esittävä Barbara Crampton, joka oli lyhyestä osuudestaan huolimatta uskomattoman ärsyttävä pissis. Tosin hänen roolinsa oli niin lyhyt että sen perusteella on vaikea sanoa onko hän aina yhtä ärsyttävä vikisijä, vai oliko tämä vain tällä kertaa tarkoituksellista. Ja koska hahmo esiintyy niin lyhyesti, niin en tiedä oliko hahmon tarkoitus olla ääliö. Carol-hahmon olisi kyllä voinut rauhassa poistaa elokuvasta ilman että se olisi vaikuttanut kokonaisuuteen.
Pidin siitä kuinka elokuvan rekkakuskit näyttivät rekkakuskeilta ja vaikka elokuva sijoittui muutoin perinteiseen scifistiseen miljööseen, niin musiikkiraidalla soi kantria, vaatetuksissa oli maanläheisyyttä ja muutoinkin kuvaan oli istutettu sellaisia seikkoja joita yhdistämme johonkin huoltoasemakulttuuriin. Sitten kuitenkin samalla siellä mukana olivat nämä futuristiset taisteludroidit, puhumattakaan Macanudon miesten Mad Max-lookista. Joten elokuva on sekoitus kaikenlaisia erilaisia elementtejä, mutta onneksi ne eivät ole mitään päälle tulevia vaan sisältöönsä nähden yllättävänkin hillittyjä.
Niin ja ne taisteludroidit ovat pirun cooleja.
Space Truckers on samanlaista B-elokuvaa, sarjakuvamaista roskaa kuin vaikkapa Cherry 2000, Buckaroo Banzai, Rocky Horror ja Barbarella. Ei siitä voi olla pitämättä.
Tähdet: ***
Space Truckers
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti