maanantai 17. toukokuuta 2010

Pormestari (City Hall, 1996)

Jotkut elokuvat vain unohtuvat. Puh! Ja ne ovat kadonneet.
Mielenkiintoista on se että kuinka välillä ns. unohduksiin, kadoksiin tuntuvat ajautuvan sellaisetkin elokuvat jotka eivät sitä kohtaloa ansaitsisi. Välillä pimeyteen hortoilevat sellaisetkin elokuvat elokuvat jotka keräävät ensiaskelillaan runsaastikin huomiota, palkintosateita tai -ehdokkuuksia.
Eihän tämä nyt tarkoita etteivätkö jotkut muistaisi niitä tapauksia joihin viittaan, mutta niin loistava kuin Michael Mannin The Insider onkin niin varmasti monelle tulee ohjaajan nimestä mieleen helpommin Heat tai Miami Vice, mutta The Insiderista pitääkin jo erikseen muistuttaa. Christopher Nolanin nimi tuo helposti mieleen Yön Ritarin ja Mementon, mutta Insomnia vaatii jo hieman pään rapsuttelua.


The Insider, Insomnia...

Hetkinen! Eikös niissä molemmissa ole Al Pacino?
Jep, näin on näreet.

Onkin jotenkin huvittavaa (ei haha-huvittavaa, mutta kuitenkin) että Al Pacinolla on useampikin erinomainen, jollei jopa loistava elokuva joita moni ei tunnu muistavan. Pacino kun kuitenkin kuuluu niihin näyttelijöihin joiden elokuvia katsotaan jo pelkästään sen vuoksi että hän on siinä mukana, sama se mistä elokuva kertoo.
Kyllähän minä ymmärrän jos ihmiset eivät muista jotain S1m0nea tai Eye Witnessia (aka People I Know) sillä jotkut elokuvat jäävät hieman syystäkin kadun varjoisemmalle puolelle.


Mutta väliäkö niillä.

New Yorkissa sattuu ammuskelutapaus jonka yhteydessä kuolevat välejään selvitelleet poliisi Eddie Santos (Nestor Serrano) ja mafiasukuun kuuluva nilkki Tino Zapatti (Larry Romano.) Asiasta tekee mutkikkaamman sivulliseksi uhriksi joutunut pieni poika.
Kuolleen pojan tappaneen luodin todetaan tulleen Zapattin aseesta ja pormestari John Pappas (Al Pacino) on valmis ottamaan kuolleen poliisin ja lapsen puolen, mutta apulaispormestari Kevin Calhoun (John Cusack) saa selville että Santos ei ehkä ollutkaan niin sankaripoliisia kuin miltä alunperin vaikutti. Miksi Santos oli mennyt tapaamaan Zapattia on epäselvää.
Myöskin se että miksi Zapattin lyhyen ehdonalaistuomion oli kuitannut aivan liian tärkeä virkamies tyypillisen rividuunarin sijaan askarruttaa Kevinia. Selitykseksi tähän annetaan että Zapatti kuitenkin kuuluu tunnettuun rikollissukuun, joten pienissäkin asioissa tilanteen tarkistavat virkamiesten johtoporras. Elokuva voisikin päättyä tähän, sillä se kuulostaa ihan sopivalta selitykseltä.
Kevinin tutkimukset kuitenkin saavat Brooklynia johtavan kunnanvaltuutetturakennuttajarosvoparoni Frank Anselmon (Danny Aiello) hermostumaan.
Rikostutkimuksen luoman mediakohun ulkopuolella Pappas koettaa saada kaupunkiinsa uutta metroasemaa ja uusia työpaikkoja, ja siinä tarvitaan Anselmon ja tämän rahakkaiden ystävien avustusta, sillä kaupungilla itsellään ei ole varaa yksinään rahoittaa metroaseman kaltaista rakennelmaa.
Anselmolla on poliittisen uransa sivussa jonkinlaisia yhteyksiä Zapattin rikollisperheeseen.

Kevinin lisäksi Santos/Zapatti-ammuskelua tutkii etsiväliiton edustaja Marybeth Cogan (Bridget Fonda), joka on pääasiassa tarkoitettu elokuvan romanttiseksi kohteeksi. Koska Fondan hahmo ei tee elokuvassa juuri muuta kuin toistaa Cusackin hahmon jo toteamat asiat, niinpä ainoaksi mielenkiintoiseksi seikaksi Fondan hahmossa jää se, että hän edustaa Santosin perhettä ja täten koettaa todistaa Santosia viattomaksi pulmuseksi, vaikka kaikki todisteet viittaavat Santosin korruptuneisuuteen. Mitään sen eteen hän ei tosin tunnu tekevän.
Kevin menee tapaamaan Zapattille ehdonalaisen tuomion antanutta tuomaria, Walter Sternia (Martin Landau) ja kuten aiemminkin, Kevin ei saa oikein mitään oikeita vastauksia, mutta myöskin kuten aiemmin hän huomaa asian takana enemmän kuin paljastetaan.
Santosin ja Zapattin tapaamisen taustalla paljastuu olleen syynä Zapattin halu laverrella eräästä korruptoituneesta tuomarista, eli kuten arvasitte, Walter Sternista (sillä enhän muita tuomareita ole maininnutkaan.)
Paikalla ollut Tinon serkku, Vinnie (Angel David) on valmis todistamaan ja ottaa yhtettä Marybethiin. Seuraavana päivänä Vinnie löydetään kuolleena.
Kevin saa kuitenkin selville että Zapattin tuomio oli muutettu ja siihen liittyvät paperit olisivat löydettävissä, mutta kuinka ollakaan todistajat tuntuvat kaikki päätyvän tilanteeseen jossa luoti kohtaa aivomaterian.
Aina välissä näemme Pappasin antamassa Kevinille isällisiä ohjeita ja ajoittain käsitellään sitä kuinka pormestarin pr-henkilöt käsittelevät äänestäjiltä tulevaa painostusta selvittää julkisesti Santos/Zapatti-ammuskelu.
Kevin käy jälleen tapaamassa Sternia, joka vuodattaa kaiken ja seuraavaksi uutisoidaankin Sternin korruptuneisuudesta. Tätä kautta julkisuuteen ilmaantuu myös paljastukset siitä kuinka Anselmolla on yhteyksiä Zapattin rikollissukuun.
Zapattien pääjehu, Paulie (Anthony Franciosa) vierailee Anselmon luona ja juttelee hieman vihjailevasti. Anselmo ampuu itsensä.
Anselmolla oli Tino Zapattin alkuperäinen tuomioraportti hallussaan ja viimein se päätyy Kevinin käsiin. Nyt ovat siis Stern ja Anselmo paljastettu, ja molemmat ovat saaneet tuomionsa tavalla tai toisella. Jokin asiassa silti vaivaa Keviniä, sillä hänen on vaikea yhdistää Anselmoa ja Sternia toisiinsa, koska nämä vaikuttivat ihmisiltä jotka eivät luonteidensa vuoksi seurusteli yhdessä. Siispä välistä puuttuu heitä yhdistävä henkilö. No, Pappas tunsi molemmat miehet.
Kevin tapaa Pappasin ja käydään keskustelua siitä kuinka Pappas selittää kaiken olevan vain politiikkaa ja Kevin osoittaa idealisminsa murtuvan.
Kevin kehoittaa Pappasia eroamaan virastaan, halaus ja Pappas osoittaa kunnioitusta Keviniä kohtaan.
Sitten voimmekin siirtyä ajassa jonkin verran eteenpäin näkemään kuinka Kevin houkuttelee äänestäjiä suosimaan itseään.
Hän ei pääse valtuustoon.


Jos esitin alussa sellaisia viitteitä että Pormestari olisi jotenkin poikkeuksellisen hyvä elokuva, niin se ei pidä paikkaansa. Kyseessä on hyvä ja mielestäni liian vähälle huomiolle jäänyt elokuva, mutta mitään uutta tai erikoista se ei tarjoa.


Elokuvan juoni on aika perinteinen lahjottujen poliitikkojen ja rikollisjärjestöjen yhteyksien kuvaaja. On mukana se kirkassilmäinen poliitikon alku joka joutuu huomaamaan esikuviensa pettävän hänen uskomuksensa, mutta lopussa hän on palannut ruohonjuuritasolle ja löytänyt jälleen uskon itseensä ja isänmaahansa.

Eli siinä mielessä tarjolla on aika perinteinen poliittinen jännitysdraama, jossa painotus on draamassa.

Pormestari toimii parhaiten silloin kun se jättää ns. rikostarinan, eli tämän Kevinin tutkimusosuuden sivuun ja keskittyy kuvaamaan sitä miten itse pormestari ja kaupungin poliittinen johto toimii kriisitilanteessa. Tällöin elokuvassa on mukana terävää dialogia ja erinomaisia näyttelijäsuorituksia, ja esimerkiksi West Wingia seuranneet löytänevät itselleen mukavaa katseltavaa.
Silloin kun mukaan tungetaan sellaiset pakolliset todistajien murhat, ynnä vastaavat, on elokuva nopeammasta vauhdistaan huolimatta tylsempi. (Mitenkään vauhdikas elokuva ei tosin ole missään vaiheessa, joten toimintaa kaipaaville sitä ei voi suositella. Ellei toiminnaksi kelpaa nopeatempoinen keskustelu.)
Lievää pettymystä aiheuttaa loppupuolen vihjailu Pacinon hahmon, eli itse pormestarin mahdollisesta korruptiosta. Toki hänen lopullisista toimistaan tulee mieleen epäeettisyys, mutta varsinaiset rikosvihjailut olisi kannattanut jättää sikseen. Etenkin kun Pacinon hahmo itse puhuu Cusackin hahmolle politiikan harmaasta alueesta jossa on jätettävä, ja jääkin tulkinnoille tilaa.

ja se että kaikki poliitikot ovat korruptoituneita voi olla ehkä totta, mutta hieman liian tyypillinen ratkaisu.

Plussaksi tosin on laskettava se, että lähes missään kohtaan ei esitetä katsojille mitään suoria, sellaisia mustaa valkoisella-todisteita kenenkään varsinaisesta rikollisuudesta. Poislukien tietenkin mukana olleen rikollisperheen tekoset. Mutta esimerkiksi alussa kuollut lapsi kuoli vahingossa, Santosin mahdollista rikollisuutta ei todistettu ja monet elokuvissa tapahtuneista teoista johtuivat sellaisista palveuksista joista ei oletettu olevan varsinaista haittaa. Ja vaikka Anselmon ja Paulie Zapattin näytettiin tuntevan toisensa, eli että Anselmolla todella oli yhteyksiä rikollissukuun, niin Anselmon ei näytetty olevan mikään Zapattin apulainen.
Nämä paljastukset joissa ei paljastu mitään lopullista olivat hyvä keino osoittaa se Pacinon kertoman harmaan alueen olemassaolo ja se itseasiassa muistutti kovasti todellisen maailman politiikasta ja poliitikoista. Puhutaan paljon mutta ei sanota mitään.


Näyttelijät olivat erinomaisia.
Al Pacino on uskottava pormestarina ja John Cusackissa on sellaista poikamaisuutta jonka vuoksi on helppo uskoa hänen olevan se idealistinen poliitikon alku.
Danny Aiello, David Paymer, Martin Landau, Richard Schiff, ei valittamista.


Ainoa näyttelijä josta ei löydä suuremmin kehumista on Bridget Fonda, mutta ainakin tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuu Fondan esittämän hahmon näkymättömyys. Tuleekin mieleen että elokuvan alkuperäisessä käsikirjoituksessa ei ehkä olekaan ollut Fondan hahmoa, mutta sitten joku on mennyt vaatimaan että elokuvaan pitää saada mukaan koko elokuvan pituudelta mukana oleva naishahmo ja täten Fondalle löytyi paikka. Siksipä Fonda tuntuu olevan kuin statisti koko elokuvan ajan.
Hauskaa on se että Fondan ja Cusackin hahmojen välillä esitetään se perinteinen kipinöiden lennätys, että nämä hahmot vielä pariutuvat toistensa kanssa ja vielä jopa loppukohtauksessa siihen viitataan, mutta mitään ei sitten tapahdukaan. Tämäkin johtunee siitä että mahdollinen romanssi on kirjoitettu mukaan jälkikäteen.


Yksi pieni seikka josta pidin suuresti oli se että kun Aiellon hahmon rikolliskytkökset tulevat julki, niin hänen todetaan olevan demokraatti puoluekannaltaan. Seikka ei ehkä kuulosta kovinkaan merkittävältä, mutta ainakin minusta tuntuu kuin joka kerta kun elokuvissa/tv:ssä esitetään korruptoitunutta, tai vain vaginamaista poliitikkoa, niin hän on republikaani. Tässä sen nyt taas näki, ei kannata luottaa kehenkään.


Pormestari sisältää hyviä näyttelijäsuorituksia ja erinomaista dialogia, mutta on myös päämäärättömän oloinen silloin kun koettaa tunkea mukaan trilleriaineksia.

Ja ihmetyttää että miksi alussa kovasti painotettu lapsen kuolema jää vaille minkäänlaista mainintaa noin elokuvan puolivälin jälkeen, kun se kuitenkin sysäsi koko tarinan liikkeelle.

Tähdet: ***
Pormestari

...NOIR

Ei kommentteja: