Kesäleiri (Sleepaway Camp, 1983)

Vuoroon astelee elokuva jonka kannen monet muistavat, mutta elokuvaa ilmeisesti eivät. Muutoin se ei keräisi niin paljoa onnellisen haikeita ilmeitä päälle 30 vuotiailta.

Isä ja kaksi alle 10 vuotiasta (ehkäpä noin viisi, kuusi vuotiaita?) lastaan ovat lomailemassa järvellä. Lapset haaveilevat pääsystä kesäleirille ja sitten pulikoidaan vedessä.
Samaisella järvellä kolme teiniä harrastavaa vesihiihtoa. Yksi teineistä on ilmeisen kokematon veneenkäyttäjä koska uskoo että eteenpäin katsoessa tulee katsoa taaksepäin. Tilanne johtaa siis yhteentörmäykseen jossa osallisina ovat vene ja isä lapsineen. Lopputuloksena isä ja toinen lapsista kuolevat ja isän rannalla seisova kaveri katselee kun toinen lapsi meinaa hukkua. Älä vaan missään nimessä mene ja pelasta häntä. Tämän kaverin olemassaololle tulee myöhemmin enemmän merkitystä.
Tyttö kuitenkin pysyttelee hengissä ja siirrymme ajassa kahdeksan vuotta eteenpäin, oletettuun nykyhetkeen. Tyttö on Angela (Felissa Rose), onnettomuuden jälkeen jatkuvassa masennuksessa oleva teinityttö. Nyt Angela lähetetään serkkunsa Rickyn (Jonathan Tiersten) kanssa kesäleirille, mutta tässä vaiheessa kesäleiri ei ole enää Angelan haaveiden ykköspaikalla.
Kesäleiri koostuu himokkaista teinipojista, pissistytöistä, ilkeistä leirivalvojista, pedofiilikokeista ja kaikista heistä muista joiden vuoksi leirillä on aina niin mukava viettää aikaansa.
Lähes heti leirille saavuttuaan Angela joutuu pedofiilikokin lähentelemäksi, mutta tilanne keskeytyy Rickyn saapuessa paikalle. Pian tämän jälkeen samainen pedofiilikokki seisoo ison kattilan ääressä, yllättäen joku tönäisee häntä takapuolesta ja pedofiilikokki jää nojaamaan kattilan yläpuolelle. Sen sijaan että hän astuisi turvallisesti sivuun kuten tilanteen kuvaus osoittaa mahdolliseksi, päättää pedofiilikokki jäädä nojaamaan kattilan yläpuolelle jotta salaperäinen tönäisijä voisi saattaa tehtävänsä loppuun ja kattilan kuuma vesi kaatuu pedofiilikokin päälle.
Leirin johtaja päättää olla ilmoittamatta tapauksesta leirillä olevien lasten vanhemmille, joten voimme siirtyä elokuvassa eteenpäin.
Lapset pelaavat pesäpalloa, pojat iskevät tyttöjä ja Angela istuu murjottamassa. Välillä poltellaan pilveä ja jostain syystä useampi elokuvan miespuolisista henkilöistä pitää yllään napapaitaa.
Näemme kuinka joku poika, oletettavasti yksi leirin valvojista hukutetaan ja reaktioista päätellen tämä hukuttaja on hukkuvalle tuttu, mutta lajityypin perinteiden mukaan tappajan kasvoja ei näytetä.
Angela viettää päivät turpa rullalla, mutta aina yön tullessa hän vapautuu ja juoksentelee rannalla Rickyn kaverin Paulin (Christopher Collet) kanssa. Toisaalla Ricky ajautuu tappeluhin muiden leirin lasten kanssa, koska nämä kiusaavat eristäytyvää Angelaa.
Eräs leirin miespuolisista valvojista sirtyy wc:n puolelle, tulee lukituksi sisään ja tappajamme pudottaa ikkunasta sisään ampiaispesän. Jostain syystä tämä miespuolinen valvoja kuolee samantien ja hänen ihonsa näyttää Freddy Kruegerin vastaavalta. Ainakin kuva uhrista naama ampiaisten peittämänä on vaikuttavan näköinen.
Jossain tässä paikkeilla Paul koettaa kopeloida Angelaa ja Angela kokee takauman jossa hän veljensä kanssa hihittelee kun näki isänsä ja sen alussa rannalla seisseen isän miespuolisen kaverin sängyssä hyväilemässä toisiaan.
Leirillä on mukana eräs aivan superbitch, Judy (Karen Fields) jota Ricky himoitsee siitäkin huolimatta että Judy kettuilee Angelalle minkä kerkeää ja pokaa jopa Paulin.
Jostain kumman syystä leirin johtaja Mel (Mike Kellin) rupeaa huutamaan Rickylle että tämä tappoi kaikki tähän mennessä kuolleet, koska Ricky halusi tuhota Melin. Mitään logiikkaa tämän kohtauksen takana ei ole, sillä mikään elokuvassa ei viittaa Rickyn syyllisyyteen ja katsojathan näkevät enemmän elokuvan tapahtumista kuin elokuvan henkilöt itse. Mutta Melin kautta katsottunakaan ei syytöksille ole pohjaa.
Eräs naispuolisista valvojista, niihin ilkeisiin kuuluva Meg (Katherine Kamhi) menee suihkuun bikinit päällään ja saa puukon selkäänsä. Hetkeä myöhemmin Mel saapuu paikalle ja löytää Megin alastoman ruumiin. (Mihin ne bikinit katosivat? Oletus on että aiempi kohtaus oli vain rajattu huonosti ja meidän olisi ollut tarkoitus kuvitella Megin olleen jo tuolloin alastomana.) Mel kiukuttelee että hänellä oli jo murhaaja hyppysissään, mutta nyt hän ei enää pääsisi pakoon. Ja kun tiedämme että hän syytti Rickya murhista, niin ilmeisesti hän tekee sitä tässäkin tapauksessa.
Judy vilkaisee eteensä ja huomaa jonkun lähestyvän häntä. Judy toteaa sen tyypillisen kommentin kuinka ai se olet sinä, mitä sinä täällä teet ja sitten tulee tapetuksi sellaisella aparaatilla jolla hiuksia kiharretaan.
Jossain vaiheessa joitakin muita leirivalvojia on taas tapettu.
Mel menee ja hakkaa Rickyn.
Seuraavaksi Mel sanoo ”et se voi olla sinä. Mahdotonta” ja saa nuolen kurkkuunsa.
Poliisi on kutsuttu paikalle ja sopivasti kadoksissa ovat Judy, Angela, Paul ja Ricky. No, Judyn tiedämme olevan kuollut, Ricky makaa maassa hakattuna, joten jäljellä ovat Angela ja Paul.
Angela ja Paul ovat järven rannalla ja päättävät mennä naku-uinnille. Angela puhuu kuin robotti (das not kompute!)
HALLELUJA! Nyt tulee esille oikeasti hyvä twisti. Toteutus on vain ihan anuksesta.
Leirivalvojat löytävät kadoksissa olleet Angelan ja Paulin. Paulin pää kierähtää maassa irtonaisena, joten hän on ilmeisesti kuollut. Angela seisoo alastomana veitsi kädessä ja päästää suustaan jotain kurkkulaulantaa.
Angela onkin poika!
Eli silloin kun alussa tapahtui se veneonnettomuus niin siinä kuolivatkin isä ja poika, ja "Angela" joutui sen jälkeen serkkunsa Rickyn ja tämän äidin, eli Angelan tädin Marthan (Desiree Gould) hoiviin joka halusi itselleen tytön, koska hänelle oli jo poika, joten hän kasvatti Angelan tyttönä. Tosin tarkkaavainen katsoja huomasi jo onnettomuuskohtauksessa että vielä elossa oleva lapsi oli poika ja ihmetteli myöhemmin että miksi Marthan hoivissa on tyttö jos kerran poika jäi henkiin.
Angelan arkuuden siis aiheuttivat väärässä sukupuolessa kasvaminen, homoseksuaalin isänsä kuolema, mahdollisesti heteroseksuaalisen veljensä kuolema ja kaikki muu kiva.
Twisti on aivan loistava ja nostaa muutoin umpipaskan elokuvan tasoaan korkeammalle. Onkin siksi suuri sääli että ideastaan huolimatta se on toteutettu todella huonosti. Kokokuvassa näemme Angelan alastomana ja tällöin hän on kokonaan alasti, mutta näyttää jostain syystä joltain luolamieheltä ja karvaisusaste on Alec Baldwinin rintakehä. Poikaangelan kasvoilla on tyttöangelaa esittävä kuminaamari ja voi jumpe kuinka huonon näköinen se on. Se näyttää kaikelta muulta paitsi tytöltä. Sitten vielä puolikuvassa, kun näemme oikean tytön esittämässä samaa ilmettä, huomaamme että hänellä on vaatteita päällään. Leikkaus kokokuvaan ja hän on alaston. Paluu puolikuvaan ja hänellä on vaatteita päällään. Minkä kaihilääkkeen vaikutuksen alaisena on leikkaaja ollut kun koko ajan tekee tälläisiä virheitä.
Lopputekstit ja jotain hempeää poppia.

Sleepaway Camp kuuluu niihin kasarikauhusarjoihin joista monet muistavat kansikuvitukset ja muistelevat elokuvien olleen hyviä. Ihan surkeitahan ne ovat. Mutta puhutaan nyt vain ensimmäisestä osasta.
Sleepaway Camp on päosin hyvin tyypillinen aikansa slasherleffa. Siispä on joukko huonosti näytteleviä nuoria dokaamassa, pössyttelemässä, naimassa ja saamassa sitten puukosta tai jostain puutarhatyökalusta kuoletuksen. Mitään erikoista tässä osuudessa ei ole. Kuvaustavat, äänimaailma ja kaikki muu ovat hyvin perinteisiä lajityypilleen. Ja melkein joka tappokohtauksessa on mukana se perinteinen ”sinäkö se oletkin”-repliikki.

Mutta,,,
elokuvassa on kaksi lajityypilleen poikkeavan hyvää puolustavaa tekijää.

Ensinnäkin elokuvan nuoret näyttävät oikeasti sen ikäisiltä kuin mitä esittävätkin ja esimerkiksi Angelaa esittävä Felissa Rose näyttäisi olleenkin vasta 14 vuotias elokuvaa tehdessään.
Tämä ikäjuttu tietenkin johtaa siihen ettei elokuvassa näytetä pahemmin paljasta pintaa, joten se tuntuu aika siveelliseltä kilpakumppaneihinsa verrattuna. Hiukan hölmöksi tämän asian tekee se, että elokuvassa kuitenkin on määrällisesti lajityypilleen vaadittu määrä seksuaalisia tilanteita, mutta silti mitään ei näytetä tai tapahdu. Pornograafisin ilmentymä on se kohtaus kun Angelan isä hyväilee miesystävänsä kanssa toisiaan.
Siispä seksiä tihkuva seksitön kauhuelokuva. On se ainakin mielenkiintoinen konsepti.

Toinen hyvä seikka onkin oikeasti loistava idea, vaikka ei siinä liikaa miettien oikein järkeä olekaan.
Pidin tosi paljon loppupaljastuksesta jossa näemme että Angela onkin poika.
Mitään motiivia Angelan suorittamille murhille ei kuitenkaan anneta, joten siinä mielessä yllätyspaljastus on toki yllättävä, mutta juonellisesti hyödytön.
Elokuvassa ei esimerkiksi näytetä toteen, että Angela tappaisi ihmisiä esimerkiksi estääkseen todellisen sukupuolensa paljastumisen.
Elokuvassa ei myöskään esitetä alussa olevien Angelan isän kuolemasta vastuussa olevien teinien ja nyt Angelan käymän kesäleirin ihmisten välillä mitään yhteyttä. Joten Angelan motiivi tappaa pääosin leirin valvojia ei johdu mistään kostosta.
Olisi mahdollista ajatella että Angela tappaa vain heitä jotka ovat kiusanneet häntä, mutta vaikka valtaosa uhreista sopisikin siihen kategoriaan, niin kaikki uhrit eivät kiusanneet Angelaa.
Ilmeisesti Angela tappaa porukkaa vain ja ainoastaan koska on kokemien traumojensa ja kasvatuksensa vuoksi pöpi.
Pöpi.
Ei muuta.
Tästä huolimatta paljastus oli huonosta kuvauksestaan ja yleisen kömpelöstä toteutuksestaan huolimatta jotain oikeasti yllättävää. Tosin juonen kannalta se on yhtä hyödyllinen kuin jos Vincent Vegan ja Jules Winnfieldin kantaman salkun sisällä olisikin transseksuaali.

Elokuvassa ei myöskään missään vaiheessa annettu ymmärtää Rickyn tietävän serkkunsa olevan oikeasti poika. Siinä taasen ei ole mitään järkeä, koska hehän olivat kuitenkin eläneet jo kahdeksan vuotta samassa taloudessa ja luulisi Rickyn huomanneen kotiinsa tulleen pojan, mutta siellä eläneen tytön. Joten oletan Rickyn tienneen Angelan olevan poika ja siksi olevan suojeleva serkkuaan kohtaan. Miksi kuitenkaan Rickya ei vaivannut esimerkiksi laisinkaan se kun Angelan ja Paulin välit lämpenivät. Luulisi Rickyn edes puntaroivan mahdollisuutta kertoa asiasta Paulille, tai edes kysyvän Angelalta oliko hän varma aikeistaan lähestyä Paulia ja aikoisiko hän kertoa asiasta Paulille ennen haureutta.

Tätä Angelan traumaa olsi voitu toki käsitellä onnistuneestikin ja olisikin ollut hauska nähdä miten se olisi voitu sitoa elokuvan varsinaisiin tapahtumiin mukaan. Joten potentiaalia slashereiden Crying Gameksi olisi ollut.

Hieman vastaavaa aihetta melkein kauhun puolelta kuljettuna käsittelee varsin mainiosti Brian De Palman Dressed to Kill.

Näyttelijät ovat tuskallisen huonoja.
Nuoret ovat enimmäkseen tyypillisiä himokkaita pilvenpolttajia, joten heidän kohdaltaan saa sitä mitä odottaakin. Ei mitään.
Joten yleensä näissä elokuvissa parhaimmat suoritukset tekevätkin pienissä rooleissa olevat ns. veteraanit, mutta tämän elokuvan kohdalla nämä vanhemmat näyttelijät ovat jos mahdollista huomattavasti nuoria huonompia esiintyjiä. Esimerkiksi Meliä esittävä Mike Kellin on niin uskomatottoman surkea, että ihmetyttää miten hän on ylipäätään päässyt yhteenkään elokuvaan mukaan.
Näyttelijät eivät pelkästään esitä roolejaan ylivuotavalla kiljumisella, mutta eräskin kokkia esittävä tyyppi esiintyy kuin hän oli äänekäs miimikko jumiutuneena näkymättömään laatikkoon.

Edes Angelaa esittävää Felissa Rosea ei pääse hahmon lopullisesta mielenkiintoisuudesta huolimatta kehumaan. Suurimman osan elokuvasta hän on hiljaa murjottamassa ja twistin aikana hän esittää kurkkulaulua, mutta ei oikeastaan tee mitään lähimainkaan haastavaa koko elokuvan aikana.

Sleepaway Camp on huonosti toteutettu tylsä teinislasher jossa on yllättäen oikean ikäisiä esiintyjiä ja pirun hyvä lopputwisti, jolla tosin ei ole mitään merkitystä elokuvan juonelle.
Lopulta irtokäänteensä sijaan elokuvan mielenkiintoisimmaksi anniksi jää pohdinta siitä, että miksi kasetin takakannessa lukee sekä kasetin pituus, että elokuvan.

Sleepaway Camp on siis ilmestynyt vuonna 1983 ja synnyttänyt useamman jatko-osan ja vaikka elokuva on mielestäni selkeästi mainettaan huonompi, niin se on kuitenkin ollut jonkinlainen menestys ja vähintäänkin kulttimaineessa jonka minäkin ymmärrän. Miksi kuitenkaan elokuvan ohjannut Robert Hiltzik ei ole tähän päivään mennessäkään edes yrittänyt tehdä mitään muuta. Kun katsoo Hiltzikin filmografiaa, niin hän ei ole urallaan tehnyt mitään muuta kuin ollut jollain tavalla (ohjaajana, käsikirjoittajana) mukana Sleepaway Camp-elokuvissa, joita onkin syntynyt tähän päivään mennessä viisi ja kuudes onkin tulossa tänä vuonna. Eiköhän se jo riitä.

Tähdet: **
Kesäleiri
...NOIR