Hmm,,, Kolme Kuningasta?
Meneillään on toinen maailmansota ja sotamies Kelly (Clint Eastwood) on saanut vangituksi Saksalaisen tiedustelu-upseerin. Kuulustellessaan, eli juottaessaan tätä tiedustelu-upseeria humalaan, Kelly saa ongittua tietoonsa että eräässä kaupungissa vihollisalueella olisi pankki jonne oli säilötty natsikultaa 14000 harkon edestä. Kelly pitää tiedon itsellään.
Kelly oli aiemmin ollut luutnantti, mutta oli ollut osallisena operaatiossa joka oli johtanut useamman miehen kuolemaan ja Kellysta oli tehty syntipukki, mikä oli johtanut arvonalennukseen. Kelly ei suuremmin anna katkeruutensa armeijaa kohtaan näkyä, mutta katsoo osittain siksi armeijan olevan hänelle velkaa, joten natsikullan varastaminen voisi kelvata korvaukseksi.
Yksinään Kelly ei pystyisi kultaa noutamaan, joten apuun olisi kerättävä muutama lisämies. Siispä Kelly ehdottaa bisneskumppanuutta kersantti Big Joelle (Telly Savalas), joka kunnian miehenä vastustaa Kellyn aikeita. Tämä ei kuitenkaan estä Kellya toteuttamasta suunnitelmiaan ja pian apuun saadaan tarvikevaraston hoitaja Crapgame (Don Rickles) ja panssarivaunukuljettaja, nimensä mukainen Oddball (Donald Sutherland.)
Crapgame edustaa elokuvan koomikkoa ja tarvikevaraston hoitajana hänen huumorinsa keskittyy ahneuteen ja rahaleikkeihin.
Oddball puolestaan on pitkine hiuksineen, tuuheine partoineen ja pilviveikko-olemuksellaan tyypillinen elokuvan valmistumisajan hippihahmo siirrettynä elokuvan tapahtuma-aikaan.
Saatuaan ensin Crapgamen ja Oddballin avukseen, alkaa Kellyn kokoama joukko kasvamaan ja eipä kauaakaan kun Big Joe miehineen lähtee Kellyn avuksi. Big Joe on tässä välissä kyrpiintynyt siihen ettei armeija millään lailla palkitse ahkeria miehiään ja toisaalta Big Joe tuntee velvollisuudekseen pitää miehensä turvassa ja jos he osallistuvat Kellyn suunnitelmaan, olisi myös hänen lähdettävä mukaan.
Joukkomme siirtyy vihollisalueelle ja kohta ryhmä kasvaa niin isoksi, että he eivät millään pysty pysymään piilossa viholliselta saati omilta sotilailtaan. Joten he ajautuvat taisteluun natsien kanssa ja tieto kulkee omien joukkojen päämajaan kenraalimajuri Coltille (Carroll O'Connor), joka tietämättömänä Kellyn natsikultavarkaus-suunnitelmasta erehtyy luulemaan Kellyn joukkojen toimia sotasankaruudeksi. Todellisuudessahan Kelly miehineen pyrkii välttelemään yhteenottoa natsien kanssa ja mielessä kiiltää vain kullankiiltoinen kulta. Mutta se mitä Colt ei tiedä, mutta luulee ei ainakaan haittaa Kellya.
Kellyn joukko on pienentynyt huomattavasti heidän saavuttuaan pankille, mutta tie näyttää pysähtyvän pankkia vartioivaan tankkiin. Miettiessään miten päästä tankin ohitse, saavat he päähänsä neuvotella natsitankin kuljettajan kanssa. Siispä musiikissa imitoitaan hauskasti Ennio Morriconea ja Big Joe, Kelly sekä Oddball lähestyvät tankkia avoimesti kuin kyseessä olisi Leonen kuvaama kaksintaistelun kehittely. Kelly ja muut saavat houkuteltua natsitankin kuljettajan puolelleen luvatessaan tälle osuuden kullasta, jota natsitankin kuljettaja ei tiennyt edes vartioivansa.
Viimein Kelly ja muut pääsevät pankkiin ja saavat kulta-aarteen käsiinsä. Ilo on ylimmillään.
Kaupunkilaiset juhlistavat vapautusta natseista kun taustalla Kelly miehineen lastaa kultaa autoihinsa. Jos Kelly miehineen aikoo pitää kultansa salassa ja itsellään, tulee heille kiire sillä Colt omien miehiensä kanssa on tulossa juhlimaan Kellya, Big Joeta ja heitä muita kaupungin vapauttamisesta.
Kelly miehineen poistuvat paikalta jonkun hippimusiikin ja auringonlaskun tahtiin.
Colt ei tiedä mitään tapahtumien kulusta.
Kellyn Sankarit pohjautuu ilmeisesti ainakin osittain tositapahtumiin, sillä toisen maailmansodan aikana jotkut amerikkalaisjoukot oikeasti varastivat jonkun natsiaarteen. Ja oli sitten aihetta väritetty kuinka paljon tahansa, niin tarina on hyvä ja nyt kun mietin asiaa, niin tätä ideaahan on sittemmin hyödynnetty aika useinkin. Alkupuolella mainitsinkin jo elokuvan Kolme Kuningasta joka taitaa olla suorin kopio, jopa oikeastaan remake Kellyn Sankareista (vaikka asiaa ei ehkä myönnettäisikään.) Tämän lisäksi muistan että ainakin Taistelutovereissa viitattiin Kellyn Sankareiden pohjana olevaan tositapaukseen ja että eräs Simpsoneiden jakso toimi eräänlaisena jatkona Kellyn Sankareille. Tämän lisäksi tarina tuntuu muutoinkin niin tutulta, että vaikka en tähän hätään pystykään nimeämään samaa kertomusta hyödyntäviä elokuvia, niin tunnen syvällä sisälläni että niitä on.
Vaikka pidänkin suuresti Clint Eastwoodista, niin jos minun olisi tehtävä valinta Kellyn Sankarien ja Kolmen Kuninkaan välillä, joutuisin kallistumaan jälkimmäisen puoleen. Kolme Kuningasta on onnistunut yhdistämään tarinan seikkailullisuuden, toiminnan ja huumorin huomattavasti eheämmäksi kokonaisuudeksi kuin Kellyn Sankarit, joka ei välillä tunnu osaavan päättää ollaanko täysin vakavia vaiko koomisia.
Kellyn Sankareissa oleva huumori toimii vain ajoittain, sillä esimerkiksi Don Ricklesin ja Carroll O'Connorin hahmot osaavat kyllä ehkä olla koomisia, mutta vakavemmissa kohtauksissa heillä on selkeästikin vaikeuksia sopeutua tyylinmuutokseen. Siispä elokuvan komedia ja vakavuus pysyttelevät liian etäällä toisistaan ja se aiheuttaa elokuvalle enemmänkin episodimaisen rakenteen kuin yhteväisen kokonaisuuden.
Huomattavasti onnistuneempi huumoriosuudessa on Donald Sutherland pilviveikkohahmollaan. Sutherlandin hahmo on tietenkin liian moderni sopiakseen toisen maailmansodan tarinaan, mutta hänen hahmonsa menee jo niin korkealta ylitse, että sen sopimattomuus rupeaa toimimaan jo puolustavana tekijänä.
Sutherlandin ja Ricklesin keskinäiset kohtaukset ovat aika vaivaannuttavaa katseltavaa Ricklesin puolelta, sillä hänen tapansa esittää huumoria ei istu laisinkaan yhteen Sutherlandin kanssa ja välillä olinkin huomaavani Ricklesin ilmeistä ajatuksen että tämä ei toimi.
Näyttelijät ovat pääosin mainioita rooleissaan. Jotkut sivuosaesittäjät vetävät rooliaan hiukan liian yli ja esimerkiksi Harry Dean Stantonin Masi-sarjakuvasta muistuttava Hönömäinen rooli ei tunnu oikein istuvan hänelle.
Hieman tuntuukin kuin että useammalle esiintyjälle olisi uskoteltu elokuvan olevan puhdas komedia ja pyydetty siksi puhumaan hassulla äänellä ja vääntelemään naamaansa. Siksi kenties O'Connor ja Rickles eivät oikein tunnu sopivan rooleihinsa.
Sutherlandin out there-hahmo oli kylläkin mainio ja hän osaa esittää sellaista vaikka unissaan.
Eastwood oli verraton hiukan ahneena, hiukan katkerana, mutta ennenkaikkea vahvasti itseensä uskovana Kellyna. Ja jälleen kerran hänen stoalaisuutensa kertoo enemmän kuin kuvan tarjoamat tuhat sanaa.
Mielenkiintoisinta oli kuitenkin katsella Telly Savalasta.
Savalas oli tehnyt hyvin muistettavan suorituksen limanuljaskana elokuvassa Likainen Tusina, joka miljöönsä vuoksi yhdistyy Kellyn Sankareihin, että sopeutuminen Savalakseen kunniallisena sotilaana vaati hieman mielikuvien uudelleenasettelua.
Hyvin herra roolistaan suoriutui, vaikka tietenkin hahmo on suoraselkäisyytensä vuoksi särmättömämämpi kuin väkisin mieleen tuleva oksetus Likaisessa Tusinassa.
Näyttelijöihin liittyen on vielä otettava esiin eräs esiintyjä jonka rooli oli harmiton ja lyhyt, mutta jota ei voinut olla huomaamatta.
Len Lesser esiintyy elokuvassa pienessä roolissa ja vaikka nimi ei kenties ole monellekaan tuttu, niin jokainen Seinfeldia seurannut ei voi olla pistämättä häntä merkille Kellyn Sankareissa. Lesser esitti Seinfeldissa Leo enoa ja nyt kun katsoo Kellyn Sankareita niin odottaa koko ajan koska Lesser sanoo ”hello!”
Pitää vielä kerran mainita jotain liittyen elokuvaan Kolme Kuningasta.
Näemmä George Clooneyn rooliin oli alunperin kaavailtua Clint Eastwoodia, mutta asia oli tyssännyt ajatukseen siitä että Eastwood olisi ollut liian vanha. Tämä on hauskaa jo siksikin, että ei pelkästään elokuvien tarinoilla ole suurta yhtenäisyyttä, mutta että Clooneyn hahmo on erittäin samanlainen kuin Eastwoodin Kelly ja Clooney on varmasti itsekin huomioinut sen esiintymistavassaan.
Kellyn Sankarit on ajoittain hyvinkin hauska ja välillä toiminta on erittäin näyttävää, mutta kokonaisuutena se on turhan tilkkutäkkimäinen tunnelmaltaan ja yli kaksi tuntisena pahasti tiivistämistä kaipaava. Jälkimmäiseen liittyen tuntuikin oudolta lukea että elokuvasta olisi leikattu runsaasti laahaavaa aineistoa pois ja että tämä nyt nähty versio oli ollut se lopullinen, tuottajillekin kelvannut elokuva. Kun nytkin elokuva tuntui liian pitkältä. Se ei ole varsinaisesti tylsä, mutta tässä pituudessa sen osaset tuntuvat liian irrallisilta ja uskonkin että 10-15 minuuttia lyhyempänä elokuva olisi saanut sovitettua itsensä itseensä paremmin.
Viihdyttävä Kellyn Sankarit toki on.
Tähdet: ***
Kellyn Sankarit
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti