Nemesis (1992)

Ennen kuin Uwe Boll oli Uwe Boll, niin Albert Pyun oli Uwe Boll.
Molemmilla ohjaajalla on hämmästyttävän suuri usko omaan erinomaisuuteen, mutta molempien elokuvalliset lopputulokset osoittavat että sana Erinomainen ei ole kovinkaan kuvaava heidän elokuviaan ajatellen, ellei sitten seuraavana sanana ole Katastrofi.
Kuitenkin Bollin tapaan Pyun saa aina elokuviinsa tuttuja naamoja ja nimiä, ja epäilenkin avustavana tekijänä olevan deittihuumeet ja arvelluttavat valokuvat.

Voitteko uskoa tätä kakkaa? Pyun teki Kapteeni Amerikasta elokuvan vuonna 1990.

Minulle Pyun tuli parhaiten tunnetuksi kaikenmaailman kyborgielokuviensa kautta ja jossain vaiheessa tuntuikin siltä että Pyun ei muuta tekisikään. Sitten Pyun kuitenkin hylkäsi lihalliset robotit ja alkoi tekemään umpiulosteisia gangstaelokuvia ja Rutger Hauerit ja Olivier Grunerit vaihuivat Master P:n kaltaisiin elokuvallisiin puolijumaliin. (Master P?) Siinä vaiheessa vähäinenkin kiinnostukseni Pyunin elokuviin lakastui kuin omistamani kukat.

Pyun on huono ohjaaja ja hänen ääliömäiset kyborgileffansa olivat huonoja, mutta ainakin hauskalla tavalla huonoja. Joten siinä mielessä Pyun tekee miellyttävämpi ohjaustöitä kuin Boll, joka ei ole saanut aikaiseksi kuin yhden elokuvan jota en inhoa sisuksiani myöten.
Mistä pääsemmekin mielestäni Pyunin parhaimman leffan pariin ja tämä elokuva, eli otsikon Nemesis palautui elämääni noin viikko takaperin kiitos kirpputorivierailun.
Yläasteella ollessani ostin Nemesiksen luultuani sen liittyvän jotenkin 2000 AD:n samannimiseen sarjakuvaan, mutta näinhän ei ollut.
En ollut kuitenkaan pettynyt. Kyseessä oli mielestäni varsin vekkulia kyborgiactionia, joka ei tietenkään älyllä loistanut, mutta sisälsi sentään paljon ammuskelua ja vauhtia.
Jossain vaiheessa elokuva sitten katosi elämästäni ja oletinkin pitkään vain antaneeni sen pois muuton yhteydessä tai muuten vain. Paljastui kuitenkin että olin teipannut kasetin ns. nauhoituksen estoaukon (ts. Rekordaattorivoidin) umpeen ja nauhoittanut päälle Onnen Päiviä ja Frasieria. Hahaha!
No, siinä viikko takaperin löysin samaisen elokuvan kirpparilta puolikkaan euron hintaan ja tottakai se piti takaisin valikoimiin saada. (Samalla reissulla mukaan tarttui muutama muukin roskaklassikko joista lisää sitten niiden vuoron tullessa vastaan. Tosin roskaklassikon klassikko-osa on kyseenalainen.)

Los Angeles vuonna 2027 on tyypillinen post apokalyptinen maailma jossa joka puolella on tuhoutuneita rakennuksia, roskaa, putkia, sähköjohtoja ja näyttää kuvatun jossain Thaimaassa. No, suurin osa kuvauspaikoista on mitä lie vanhoja tehdashalleja ja kaatopaikkoja.
Kaupungin vitsauksena ovat kyborgeista koostuvat informaatioterroristiryhmät jotka aikovat valloittaa maailman johtopaikat korvaamalla aidot maailmanjohtajat kyborgisilla näköispainoksilla.
Alex Rain (Olivier Gruner) on kyttä joka jahtaa näitä terroristeja ja heti elokuvan alussa hän tappaakin jonkun kyborgien yhteyshenkilön ja juoksentelee sitten muita kyborgeja karkuun ja Matrixbeibien näköiset kissat ammuskelevat ja kaikkialla räjähtelee siihen tahtiin että edes Alex ei selviä vaurioitta. Ennen kuin paikalle tulee lentävä poliisien pienoismallialus, ehtii yksi kyborgiterroristeista kyseenalaistaa Alexin ihmisyyden.
Alex on loukkaantunut jo niin usein aiemminkin että hänen ruumiinosiaan on korjattu kyberneettisillä siirrännäisillä, joten ihmisiä suojeleva ja kyborgiterroristeja vastaan taisteleva Alex on itsekin kyborgi. Mutta Alex näkee itsensä edelleen ihmisenä koska hieman päälle 80 prosenttia hänestä on edelleen ihmistä ja sielukin on vielä tallella.
Nyt tapahtuneen vaurioitumisen vuoksi Alex lähetetään puoleksi vuodeksi aavikolle korjattavaksi. Siellä Alex juoksee pitkin dyynejä ja käy sitten ampumassa pari kyborgia.
Paikalle saapuu lisää Matrixbeibejä noutamaan Alexia takaisin töihin, mikä on epäloogista koska sitähän hän teki juuri silläkin hetkellä. Alex kieltäytyy ja ilmoittaa eroavansa.
Vuotta myöhemmin Alex on kasvattanut pitkät hiukset ja toimii jonkinlaisena salakuljettajana Rio De Janeirossa. Täällä on ihan samanlaista kuin Los Angelesissa, eli romua romun päällä. Hitto kun Alex on surkea salakuljettaja, sillä heti ensimmäinen tyyppi jonka hän tapaa ampuu Alexin. Ja taas Alex on viety korjattavaksi johonkin Minotauruksen luolaan.
Poliisipäällikkö Farnsworth (Tim Thomerson) saapuu pyytämään Alexia takaisin poliisivoimiin. Alex kieltäytyy mutta Farsnworth sanoo että kun Alex korjattiin niin hänen sydämeensä asennettiin pommi, joten Alexilla ei ole varaa kieltäytyä. Alexin tulee etsiä entinen pomonsa, nykyään terroristien puolella oleva Jared (Marjorie Monaghan) ja pistää tämä lihoiksi. Aikaa Alexilla on kolme päivää ja sitten pommi sanoo pum.
Alex leikkaa hiuksensa ja matkustaa Jaavalle Jaredia etsimään. Näemme kuinka Thomas Jane näyttää takapuoltaan. Thomas Jane on Billy, Alexin yhteyshenkilö.
Alex potkii ohikulkijoita nurin, joten kaipa ne ovat jotain pahiskyborgeja.
Katsojalle osoitetaan että Alex ei ole saanut kaikkea tarvittavaa informaatiota kun todella huonoa saksalaista aksenttia hyödyntävä Farnsworthin apulainen Maritz (Brion James) seuraa tilannetta ja myhäilee.
Billy nai jotain Julian (Deborah Shelton) nimistä fitnessnaista ja Billy kuolee.
Alex päättää jättää tehtävän sikseen ja hyväksyä räjähtävän tuomionsa, mutta sitten paikalle saapuu terroristiryhmän johtaja Angie-Liv (Cary-Hiroyuki Tagawa) ja lyö Alexia.
Alexin piti etsiä Jared, Maritz etsii Jaredia, Angie-Liv aikoo ostaa Jaredilta jotain informaatiota ja Julian on näemmä Jaredin apulainen.
Angie-Liv jättää Alexin rauhaan.
Joku seksikäs lyhythiuksinen nainen tarkkailee tapahtumia.
Alex ampuu kyborgia suihkussa. Julian tulee auttamaan Alexia löytämään Jaredin, sillä Jaredilla ja Alexilla on ollut joskus muinoin suhde ja Jared luottaa Alexiin. Selviää että Jared on kuollut, mutta hänen tietoisuutensa on jollain muistitikulla jonka Julian antaa Alexille, jotta tämä voisi viedä Jaredin tiedot terroristeille (joo, eipä tässä suuremmin ole järkeä.)
Maritz lähettää joukon kyborgeja ammuskelemaan. Julian kuolee. Joukko nimettömiä kyborgeja kuolee.
Farnsworth on saapunut paikalle ammuskelemaan. Ja nyt tarinaan tulee jonkinlaista tolkkua, ei paljon mutta kuitenkin. Kyseessä on siis se tyypillinen juttu jossa pahiksina pidetyt terroristit ovatkin hyviä tyyppejä jotka koettavat estää hyviksinä esiintyvät pahat kyborgit jollainen esimerkiksi Farnsworth on. Jared sai totuuden selville ja koetti saada ”terroristeille” välitettyä tiedon meneillään olevasta salaliitosta. Jotkut kyborgit haluavat elää rauhassa ihmisten kanssa ja jotkut eivät. Alex on henkilö jonka pitää valita puolensa ja sankarina tiedämme hänen valitsevan Jaredin puolen. Sitten selvitellään kuka on on petturi ja kuka ei ja joka hemmetin tyyppi pitää aurinkolaseja.
Alex juoksentelee kyborgeja karkuun ja kaikkialla räjähtelee. Lyhythiuksinen kissa saapuu auttamaan Alexia ja sitten juostaan metsässä ja sukelletaan jokeen ja musiikissa on niin suoraa kopiointia Jerry Goldsmithin Ramboscoresta että oikein ihmetyttää miten se on päässyt mukaan lopulliseen elokuvaan.
Lyhythiuksinen nainen on Max (Merle Kennedy) joka ampuu Alexia jollain nukutussäteellä ja Alex viedään johonkin hylättyyn tehtaaseen. Seuraa aivan älyttömän epälooginen seikka. Max nukutti Alexin jotta Alex pääsisi tapaamaan Angie-Livia. Mutta miksi se piti tehdä näin, kun aiemminhan Angie-Liv tuli tapaamaan Alexia vailla vaivaa ja keskellä päivää. Joten kyse ei ole siitä ettäkö Angie-Liv olisi jokin salaperäinen piilossa oleva henkilö jota verhoaa salaperäisyyden usva.
Angie-Liv tahtoo Jaredin tiedot, mutta niitähän Alex oli jo toimittamassa Angielle. Eikö tässä elokuvassa kukaan tekijöistä itse seuraa elokuvansa juonta.
Farnsworth saapuu paikalle ja tappaa Angien. Max tappaa Maritzin.
Farnsworth jahtaa Maxia ja Alexia, ammuskellen haulikolla jonka ammuksina on ilmeisesti granaatteja. Alex ja Max hyppivät voltteja. Farnsworth koettaa vakuutella että kyborgit ansaitsevat maapallon asuinpaikakseen ihmisiä enemmän, koska ihmiset epäilemättä vain tuhoaisivat Maan ja että Alexin tulisi liittyä kyborgihallintoon. Alex hyppää voltin putoukseen ja ampuu Farnsworthia jollain räjähteellä. Farnsworthista jää jäljellä vain robottiluuranko joka Terminatorin tapaan jatkaa Alexin kiinnisaamista. Alex nyrkkeilee robottiluurangon kanssa ja robottiluuranko repii Alexin käden irti ja jostain syystä robottiluuranko räjähtää.
Taas Alex korjataan, sydänpommikin puretaan ja nyt Alex jahtaa pahoja kyborgeja jotka koettavat valloittaa maailman.
Alex ampuu jotain kyborgia kelleille ja jatkaa matkaansa Max apunaan.

Vaikka kutsuinkin Nemesistä Albert Pyunin parhaimmaksi elokuvaksi, niin se että Nemesistä pitää oikeasti hyvänä elokuvana vaatii jo mielikuvituksen käyttöä. Mutta esimerkiksi verrattuna Johnny Mnemoniciin on Nemesis siinä mielessä parempi cyberpunkelokuva, että tässä ei ole ollut selkeästikään rahaa tai lahjoja käytössä ja silti on onnistuttu saamaan aikaiseksi elokuva joka toki on hölmö, mutta ei vaivaannuttava.

Nemesis varastaa ideoitaan joka puolelta. Oli sitten kyseessä Terminator, Blade Runner, tai mikä tahansa mieleen tuleva parempi perempi lajityyppinsä edustaja, niin se on varmasti ollut Pyunin esikuvana Nemesistä tehdessä. Siispä mukana pinnallista pohdintaa ihmisyydestä, teknologian vaaroista ja sitä kuinka lihallinen ihminen on lopulta konetta vahvempi, mutta että liha ei ole se joka tekee ihmisestä ihmisen.

Nemesiksessä olevat jankkaukset kyborgeista ja salaliitoista käyvät puuduttavaksi niiden liian suuren toiston vuoksi ja koska elokuvan dialogi on täynnä ilmiselvimpiä naurettavuuksia, niin tarinasta ei lopulta jaksa suuremmin välittää. Kun tarinaa eivät paranna toinen toistaan huonommat näyttelijät (vaikka olenkin aina jotenkin pitänyt Tim Thomersonista), niin varsinainen mielenkiinto keskittyy elokuvan efekteihin ja toimintaan.
Efektit ovat sellaisia mitä kengänauhabudjettielokuvalta odottaakin, eli huonoja. Mutta Nemesis pelastaa itsensä puhtaan voimansa ansiosta. Elokuva on toimintaosuuksissaan (joita on runsaasti) niin ylilyöty ja vauhdikas, että tarinan ja näyttelijöiden surkeudesta ei välitä, kunhan vauhti pysyy yllä.

Vaikka näyttelijät eivät vakuuta kyvyillään, niin pinnallisessa elokuvassa on siihen sopivasti paljon pintaa esillä. Naiset voivat katsella alastonta Thomas Janea ja rintalihaksiaan esittelevää Olivier Gruneria, kun taas miehille on tarjolla tissejä ja dominatrixeja. Mikään ei tietenkään estä naisia katselemasta naisia ja miehiä miehiä. Kukin mieltymyksiensä mukaisesti.

Koska en Nemesistä katsellessani välittänyt sen surkeasta tarinasta, saati huonoista näyttelijöistä, niinpä suurimmaksi miinukseksi valitsin elokuvan väriskaalan joka koostuu pääosin oksettavasta ruskeanoranssista joka on todennäköisesti valittu kuvaamaan jonkinlaista myrkyllistä ilmapiiriä, tai ruosteisuutta, niin se on vain lopulta ruman näköistä koko elokuvan ajan katseltuna.

Jostain syystä lähes jokaisella elokuvan hahmolla on jonkinlainen ns. eksoottinen aksentti.

Nemesis sai kolme jatko-osaa joista Grunerin hahmosta jäi jäljelle vain nimi Alex Rain, mutta oikeastaan mitään tekemistä niillä ei ole tämän ensimmäisen elokuvan kanssa. Tokihan kakkososassa viitataan tähän elokuvaan, mutta mitään varsinaista oikeaa tarinallista yhteyttä ei ole. Ja sitäpaitsi kaikki kolme jatko-osaa ovat rikos ihmiskuntaa kohtaan, joten en todennäköisesti aio koskaan puhua niistä uudestaan (ellen sitten syö sanojani.)

Tämä ei varsinaisesti liity Nemesikseen, mutta on maininnan arvoinen.
VHS:n alussa on Opetusministeriön mainos jossa näytetään pelkän taustamusiikin turvin kuinka ihmiset ovat aluksi viattomia leikkisiä vauvoja ja lapsia, ja sitten teini-iässä juodaan olutta ja potkitaan autoja hajalle. Lopuksi vielä teksti ”elämä on täynnä valintoja.”
Joskushan nämä valistusvideot olivat muotia. Mieleen tulee se videoboksin mainos jossa tilanne näyttää joltain agenttien salkunvaihdolta ja muistaakseni Rapatin musiikin tahdittama seksivalistusmainos jossa ”seksi on hauskaa selvinpäin, kännissä teet sen aina... väärinpäin.”

Nemesis on elokuva jossa ei ole tolkun häivää, mutta kieltämättä se on roskaelokuvaksi viihdyttävä.
Joten tarjolla on vauhtia, vaaroja ja ääliömäisyyksiä.

Tähdet: ***
Nemesis
...NOIR