Vainottu (Thinner, 1996)

Tämä elokuva esiintyi tänään kollegani kanssa käydyssä keskustelussa. Molemmat meistä muistavat sen olleen varsin hyvä elokuva, mutta koska ajalla on paha tapa kullata muistoja, niin varmistus suuntaan tai toiseen on haettava. Ja kun elokuva sattuu löytymään kaapin perukoilta, niin eiköhän sitten uppouduta Stephen Kingin maailmaan.

Billy Halleck (Robert Burke) on tehokas puolustusasianajaja jolla on rakastava perhe, rakkautta ja paljon lihaa kehossaan. Eli Billy on reippaasti ylipainoinen. Tämä Billyn paino on tärkeä seikka elokuvan juonta ajatellen. Asiaan kuuluvat tietenkin jatkuvat huomautukset Billyn painosta joko vaimon tai pomon suusta tullen. Sitä sitten vedetään kiduksiin jotain Nutrilettia ja ihmetellään kun paino ei putoa sitten millään.
Billy saa murhasyytteessä olevan gangsteripomo Richie Ginellin (Joe Mantegna) vapaaksi ja jälleen Billy voi veistää kahvaansa yhden suuren loven lisää.
Kaupunkiin saapuu mustalaiskaravaani ja tottakai he ovat niitä jenkkileffojen kliseisiä ennustajaversioita ja peruskansalaiset nyrpistävät nokkaansa heidän kohdallaan.
Billy ajaa huolimattomuuttaan autollaan erään mustalaisjoukon jäsenen, Suzanne Lempken (Irma St. Paule) päälle ja Suzanne katsoo asiakseen kuolla tämän seurauksena.
Koska asia todetaan onnettomuudeksi, niin puolueellinen tuomari puolueellisen poliisin valheellisen todistuksen avulla vapauttaa Billyn kaikesta vastuusta.
Vaikka paperilla Billy on syytön, niin mustalaisten silmissä hän on syyllinen ja syylänokkainen Suzannen isä, Tadzu (Michael Constantine) ei näe asiaa samalla tavalla. Siispä Tadzu kävelee Billyn luokse, näyttää peukkua ja sanoo ”laihuus.” Ja kas kummaa, Billy rupeaa laihtumaan kiihtyvään tahtiin. Kilo sieltä, kilo täältä, parikymmentä kiloa parissa viikossa. Aluksi Billyn laihtuminen vaikuttaa positiiviselta asialta, mutta kun kilot karisevat vaikka Billy harrastaisi agressiivista ylensyöntiä, niin jotain lienee vialla. Lääkäri vakuuttaa Billyn olevan kunnossa, mutta Billy tietää itsekin ettei näin ole.
Billy saa kuulla että hänet vapauttaneen tuomarin psoriasis on levinnyt hetkessä koko kehoon ja että tämä tuomari oli kohdannut Tadzun ja Tadzu oli tehnyt vastaavan peukkujutun tuomarille, sanoen tälle sanan ”lisko.” Valheellisen todistuksen antanut poliisi on myös kohdannut Tadzun ja nyt hänen poskensa pullottaa. Kyseessä on siis mustalaiskirous ja Billy ei tykkää siitä.
Mustalaiset ovat jo aikaa sitten lähteneet muille maille, joten Billy lähtee jäljittämään heitä taivutellakseen Tadzun poistamaan kirous. Matkalla Billy syö ja syö ja laihtuu.
Billy löytää Super Mariolta kuulostavan Tadzun ja saa huomata ettei Tadzulla ole aikomustakaan poistaa kirousta. Siispä Billy soittaa Richie Ginellille ja pyytää tältä apua.
Richien avulla ammuskellaan niin maan perkeleesti.
Tadzu ymmärtää että Richien avulla Billy pystyisi saattamaan koko mustalaisjoukun hautaan ja vastahakoisesti vapauttaa Billyn kirouksesta. Ja voi pojat kuinka typerä keino onkaan kysymyksessä. Tadzu antaa Billylle piirakan, vuodattaa siihen hieman Billyn verta ja sanoo, että se kirous on nyt siinä piirakassa. Piirakka on nyt tappava ja jotta kirous kumoutuisi kokonaan, on piirakka syötettävä jollekin. Koska Billy epäili vaimoaan pettämisestä, antaa hän siis piirakan vaimolleen. Vaimo kuolee ja pienen innostuksen jälkeen Billy tuntee hieman syyllisyyttä. Sitten Billy tarjoaa piirakkaa miehelle jonka kanssa epäili vaimonsa pettävän häntä.

No jaa, eipä se lopulta kovin hyvä elokuva ollut. Ei ne muistot nyt kuitenkaan aivan väärässäkään olleet. Se mitä muistin elokuvasta oli noin 40 ensimmäistä minuuttia ja se osa toimikin varsin onnistuneesti. Mutta sen jälkeen elokuvasta tuli aika hävettävän nolo ja elokuvan kliimaksi tappavan piirakan kera oli jotain sellaista minkä keksimiseksi on pitänyt kokea todella huonoa oloa.
Ihan oikeasti, kirous poistetaan siirtämällä se piirakkaan josta tulee kuolettava. Voi Luoja!

Alkupuoli toimi tarinallisesti varsin hyvin ja vaikka maskeeraus oli aika halvan näköistä, niin se oli kuitenkin sen verran näyttävää että se tuki hyvin tarinankulkua. Eli kun alussa Billy esitettiin aika tavanomaisena lihavana miehenä joka rupeaa laihtumaan, niin tämän tapahtuman muutos kehossa ja asenteessa oli varsin hyvin kuvattu. Ja se toimi vielä siinä vaiheessa kun Billy alkaa huomaamaan kyseessä olevan negatiivinen muutos ja sen korjaamiseksi ei näytä olevan keinoja. Tämän jälkeen elokuva lähtee naurettavuuksien syöksykierteeseen. Toki on loogista että Billy pyytää apua Richieltä jota hän auttoi elokuvan alussa ja joka täten on palveluksen velkaa. Mutta kun tämä vaikutusvaltainen gangsteripomo lähtee itse ammuskelemaan ja naamioitumaan FBI-agentiksi, niin ei liene ihme että se tuntuu naurettavalta. Miksi Richie ei ota alaisiaan mukaan kiusaamaan mustalaisia, joka tuntuisi loogiselta ratkaisulta. Ja sitten tulee se kirouksesta vapautumisen ihmepiirakka.

Ei elokuva missään vaiheessa vakuuta näyttelijöillään, vaikka mukana on hyviäkin esiintyjiä. Varsinkin mustalaisia esittävät ovat kauheita. Hyvä on, kyseessä ovat stereotyyppiset jenkkinäkökulman ennustajaeukot ja vastaavat, mutta siitäkin huolimatta nämä hahmot esitetään niin uskomattoman huonosti, että siinä ollaan jo lähellä sotarikollisuutta.

Aikoinaan tuli sellainen nuorten ns. kauhusarja kuin Pelottaako (Are You Afraid of the Dark?) ja sellaisen jaksona Vainottu olisi toiminut varsin erinomaisesti. Nyt kuitenkin kyseessä on ihan hyvin alkava, mutta surkeasti loppuva keskitason elokuva jossa kliseet toimivat hyvin lähtökohtana, mutta eivät auta kantamaan elokuvaa.

Tähdet: **
Vainottu
...NOIR