Next, Ghost Rider ja Wicker Man ovat elokuvia joiden perusteella ei uskoisi Cagen osaavan näytellä, tai että hän olisi koskaan mukana missään oikeasti hyvässä elokuvassa. Mutta joskus muinoin Cagen elokuvat tuli katsottua siksi että niissä sattui olemaan Cage. Nykyään hän on ennemminkin miinusta kuin plussaa. Melkein uskaltaisin väittää että The Rockin myötä herännyt Cagen toimintatähteys oli se seikka joka pilasi Cagen. Toki siellä The Rockin jälkeisissä elokuvissa on joitakin valonpilkahduksia, kuten vaikkapa The Adaptation, mutta pääosin Cagen tuotanto saa vedet silmiin ihan muista syistä kun ilosta.
Red Rock West on kuitenkin yksi niistä elokuvista jotka aikoinaan otin osittain katsottavaksi juuri Cagen vuoksi. Tärkein syy tämän valintaan oli kuitenkin Dennis Hopper. Ja silloin 90-luvun alkupuolella Red Rock West sai minulta parhaimpaan Siskel ja Ebert-henkeen molemmat peukut pystyyn.
Michael Williams (Nicolas Cage) on huonojalkainen keikkaduunari joka raksahommia etsiessään ajautuu Teksasista pieneen Red Rockin kyläpahaseen Wyomingissa. Michael astelee paikalliseen kahvilaan ja sattumalta kahvilan pitäjä, Wayne Brown (J.T. Walsh) erehtyy luulemaan Michaelia murhaajaksi, Lyleksi jonka tämä palkkasi tappamaan vaimonsa Suzannen (Lara Flynn Boyle.) Wayne ei ole nähnyt Lylea ja tiesi oikeastaan hänen olevan vain Lyle from Dallas, ja nähdessään Michael auton rekisterimerkinnän oletti Michaelin olevan Lyle. Rahaton Michael huomaa tilaisuutensa tulleen ja päättää esiintyä Lylena. Wayne antaa siis Michaelille nipun rahaa Suzannen tappamisesta, mutta Michael ei tietenkään aio tappaa tätä, vaan paljastaa hänelle Waynen aikomukset. Suzanne koettaa kääntää asiat toiselle tolalle palkkaamalla Michael tappamaan Wayne.
Tietenkään Michael ei aio tappaa Waynea yhtään sen enempää kuin aikoi tappaa Suzannea. Sen sijaan Michael lähettää nimettömän paljastuskirjeen Red Rockin sheriffille ja päättää karata rahojen kanssa. Tässä vaiheessa asiat mutkistuvat aika pahanlaisesti.
Pakeneva Michael ajaa sadeyössä vahingossa miehen päälle ja tunnontuskissaan vie tämän sairaalaan. Tämän yliajetun miehen, Kurtin (Dale Gibson) vatsasta löytyy kaksi luotia, joten Michaelin aiheuttama onnettomuus muuttaakin hänet murhaepäillyksi ja täten paikalle kutsutaan Red Rockin sheriffi. No, sheriffi osoittautuu olevan sama Wayne joka pitää sivutöikseen kahvilaa ja joka palkkasi Michaelin tappamaan Suzannen, ja samalla Wayne on myös se sheriffi jolle Michael lähetti sen nimettömän paljastuskirjeen.
Michael pakenee ja pääsee ohiajavan auton kyytiin. Kuka tätä autoa ajaa? No tietenkin se oikea Lyle (Dennis Hopper) joka on siis menossa tapaamaan Waynea. Kun Michael tajuaa tilanteen, koettaa hän luistaa paikalta, mutta Lyle onkin turhan vieraanvarainen. Tilaisuuden tullen Michael pakenee jälleen ja nyt Lyle on tavannut Waynen, ja saanut tietää tilanteesta.
Koska Michaelin aiempi suunnitelma levähti käsille, tuntee hän piston sydämessään ja katsoo aiheelliseksi käydä varoittamassa Suzannea että oikea Lyle on tullut ja hän on edelleen vaarassa. Tässä vaiheessa Suzanne ei meinaa uskoa Michaelin puheita, mutta kukapa uskoisi tässä tilanteessa. Suzanne uskoo viimein Michaelia kuultuaan mitä tapahtui Kurtille. Ei liene suuri yllätys teillekään kun kerron että Suzannella oli suhde Kurtiin. Michael epäilee Waynen ampuneen Kurtia, tämän suhdeasian vuoksi.
Suzanne kertoo Waynen motiiveiksi heidän yhteiset mittavat rahavarannot joita Wayne ei haluaisi jakaa. Siinä sivussa Suzanne viettelee Michaelin, ehdottaa yhteistä pakomatkaa Meksikoon ja että siinä ohimennen voitaisiin vielä ihan kiusallaankin varastaa Waynen rahat. Selviää että Waynen ja Suzannen rahat ovat perua ajalta kun heidät vielä tunnettiin nimillä Kevin ja Ann McCord, ja näitä ihmisiä on FBI etsinyt jo vuosia kahden miljoonan taalan ryöstön vuoksi. Kun Lyle saa tietää tästä pikkuseikasta, iskee häneenkin ahneus ja hän haluaa rahat itselleen. Lopulta ajaudummekin Hyvät, Pahat Ja Rumat-tyyliseen tilanteeseen hautausmaalle etsimään rahoja ja ammuskeluun jonka yhteydessä Lyle että Wayne päättävät kuolla pois. Verinen Michael hyppää Suzannen kanssa ohikulkevaan junaan, mutta Suzanne tuumii että hän voisikin jatkaa matkaa yksin rahojen kanssa. Siispä pyssy kätöseen ja sillä osoitellaan Michaelia. Suzanne kun oli jo aiemmin sen Kurtin kanssa suunnitellut samanlaisia toimia, mutta ahneuksissaan ampui Kurtia, niinpä nyt voisi saman tehdä Michaelille. Koko elokuvan ajan aikalailla kaikesta ympäröivästä hämmennyksissä oleva Michael on viimein päässyt tilanteeen tasalle ja oli ennakoinut Suzannen toimet poistamalla pistoolista luodit. Siispä heitetään rahat pihalle ja Suzanne perässä. Jääköön Suzanne yksinään ruumiiden ja rahojen kanssa selittelemään asioita paikalle saapuville poliiseille.
Michael poistuu paikalta palaten samaan tilaan kuin ennen saapumistaan Red Rockiin.
Kyllä Red Rock West toimi edelleen erinomaisesti.
Kannessa mainitaan elokuvan jatkavan Hitchcockin perinteitä ja kyllä tästä hyvässä mielessä löytääkin Hitchcockia. Etenkin juuri elokuvan ideasta jossa tavallinen perusheppu sotkeentuu koko ajan syvenevään juonivyyhteen ja on itse suhteellisen tietämätön kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Muutenkin elokuvassa on sellainen hyvin vanhahtava tunnelma joka muistuttaa monesta vanhasta Film Noir elokuvasta. Siis siinä mielessä miten ymmärtää Film Noirin genrenä, eikä visuaalisena elokuvantekokeinona. Puhutaan siis elokuvista kuten Nainen Ilman Omaatuntoa, Cape Fear, tai modernimmasta elokuvasta puhuttaessa, Body Heat. Asiaa korostaa etenkin Boylen femme fatale-hahmo.
Sierra Madren Aarre tulee myös mieleen. Johtuen siitä kullan kiillosta silmissä joka iskee ahneet kyntensä kaikkien lihaan.
Elokuvassa on mukavan moninainen juoni joka avautuu sopivalla nopeudella. Ainoa oikeasti rasittava seikka elokuvan tarinassa on se Michaelin huonokuntoinen jalka. Jos kyseessä olisi vain se, että Michaelin jalka on huonossa kunnossa, mutta siihen ei puututtaisi, olisi se tällöin ihan hyvä pikkudetalji. Mutta tottakai sen jalan täytyy olla vaurioitunut sodassa, jotta saadaan se etenkin 70- ja 80-luvun vigilante-elokuvien perinteinen sotasankariviittaus aikaiseksi. Toki tässä elokuvassa tuo seikka toimii jonkinlaisena Michaelin ja Lylen yhdistävänä tekijänä, mutta loppujen lopuksi kyseessä on vain hieman yhdentekevä juonikuvio. Etenkin kun paria viittausta lukuunottamatta tämä jalan kunto ei tunnu vaivaavaan Michaelin liikkumista, tai ole tarinallisesti laisinkaan hyödyllinen. Ei tule siis esimerkiksi mitään sellaista, että Michael ei pääse juoksemaan karkuun koska jalka on pipi. Elokuvan alussa kuitenkin osoitetaan vahvasti että jalan kunto vaivaisi Michaelia pahastikin, mutta sitten se vain tuntuu unohtuvan.
Itse päätarina on kuitenkin mainio.
Nicolas Cage on varsin hyvä maahanpotkittuna Michaelina joka sotkeentuu itseään suurempiin juonitteluihin ja koettaa parhaansa mukaan selvitä labyrintista ilman suurempia vaurioita.
Dennis Hopper on tapansa mukaan myöskin nautittavaa katseltavaa. Hänen hahmonsa on aika tyypillinen siististi pukeutuva palkkatappaja jollaisia näkee joka toisessa trillerissä. Hopperille tämä oli aika peruskauraa, mutta hän tekee sen niin hyvin, ettei siitä osaa sanoa muuta pahaa kuin että se oli selkeästikin liian helppoa hänelle.
Lara Flynn Boyle oli myös vallan mainio naisena joka ajaa miehiä turmioon ja tämä saikin ihmettelemään, että miksi hän ei muistu paremmin mieleen hyvänä näyttelijänä. Tietenkin on Twin Peaks, mutta muuten nopeammin tulee mieleen hänen pelottavan laiha olemuksensa jollainen hän ei vielä ollut tämän elokuvan aikoihin.
Red Rock West aiheutti myös pienen masiksen kun katseli J.T. Walshia. Siinä oli loistava näyttelijä joka ei koskaan tainnut olla pääosassa, mutta oli joka ainoa kerta loistovalinta sivuosiinsa. Walsh kuoli vuonna 1998 ja se oli aivan liian aikaisin. Aivan liian aikaisin. Tässäkin elokuvassa hän osoitti ettei Waynen roolissa olisi voinut olla kukaan muu kuin hän.
Pienessä sivuosassa on myös Timothy Carthart, joka on jäänyt parhaiten mieleeni Clint Eastwoodin Pink Cadillacista. Niin ja taisipa hän olla se Dana Barrettin ystävä Haamujengistä josta Peter Venkman ei pitänyt. Siis siinä kohtauksessa jossa Murray suorittaa sen pienen tanssin. Muuten Carthart on tuttu kasvo kymmenistä elokuvista ja tv-sarjoista, ja aina hän tuntuu olevan oikeasssa roolissa, vaikka jääkin usein pienenpieneen osaan.
Mistä tulikin mieleeni. Muistatteko kuinka Haamujengin loppupuolella kun he menevät taistelemaan Gozerin kanssa, niin hurraavan yleisön joukossa on tyyppi joka huutaa ”all right!” Hän ottaa minua päähän.
Red Rock West on varsin mainio trilleri, joka ilman sitä sotasankari- ja jalkatarinaa olisi ollut paremmin yhtenäinen. Ei se kuitenkaan elokuvanautintoa pilaa, kunhan tuntuu vain turhan kliseiseltä.
Tämä on loistomuistutus siitä kuinka hyvä Nicolas Cage osaa olla ja kun muutkin näyttelijät tekevät varmaa työtä, niin siitä osin ei löydä pahaa sanaa.
Jos Blood Simple, Body Heat, Joka Leikkiin Ryhtyy ja tai vaikkapa U-Turn ovat mieleesi. Katso myös tämä.
Tähdet: ****
Red Rock West
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti