Paljon on jäänyt käsittelemättä. Siellä on tv-sarjoja, dokumentteja, aihetta sivuavia elokuvia kuten Hollywoodland, muita dokumentteja ja vaikka mitä. Supergirlin tulin käsitelleeksi jo joulukuussa 2008. Mutta eiköhän tämä riitä tällä erää. Suunnitelmiin mahtuu kuitenkin niin paljon muutakin. On elokuvasarjat kuten Alien, Robocop, Elm Street ja muita joille pitäisi antaa tilaa. Kuten myös kaikki yksittäiset elokuvat joita luonnollisesti riittää hamaan tulevaisuuteen. Kunhan vain jotakin ehtii tai viitsii.
Nyt kuitenkin pysytellään vielä hetkinen Man Of Steelin parissa.
Kevin Spaceyn ääni kertoo meille kuinka Jerry Siegel ja Joe Shuster tutustuivat toisiinsa ja kuinka he aloittivat yhteistyön. Toinen kirjoitti ja toinen piirsi. Lopputuloksena oli aikansa suosittuja etsivä- ja vakoojatarinoita. Saamme tietää kuinka vuonna 1933 Siegelin ja Shusterin yhteistyönä syntyi kertomus nimeltä The Reign Of Superman. Tämä kertomus kaljusta superrikollisesta (siis tavallaan Lex Luthorin esi-isä) sai innostuksensa Friedrich Nietzschen kirjoituksista.
Joten vaikka Jumala on kuollut, niin Nietzsche herätti Teräsmiehen.
Pienen mutta sitäkin suuremman muutoksen myötä kalju superrikollinen muuttui trikoopukuiseksi supersankariksi, jolla on paksu musta tukka. Siispä vuonna 1938 Teräsmies hieman tutumpana versiona teki debyyttinsä ja koska supersankaritarinat olivat vasta saamassa jalansijaa sarjakuvamarkkinoilla, teki Teräsmies erikoisuudellaan sellaisen läpimurron, että Geraldon vierailu Al Caponen holvissakin jää toiseksi.
Sarjakuvia seurasivat radiokuunnelmat, elokuvat, musikaalit, tv-sarjat ja uskomaton määrä erilaisia oheistuotteita.
Ajan muutoksia Hitleristä Kennedyn surmaan, Vietnamin sotaan ja muuta sellaista esitellään, ja kerrotaan miten Teräsmies-hahmoa ja -sarjakuvaa koitettiin muutella kulloiseenkin ajan hetkeen sopivaksi. Osa oli onnistuneempia ja osa osa ei niinkään. Esimerkiksi Adventures Of The Superpup-sarja jossa näyttelijät pukeutuivat koiriksi jotka olivat Teräsmies-sarjan hahmoja, oli luonnollisestikin kuolleena syntynyt ajatus. Olisi sitä ollut kuitenkin kiva katsoa.
Osa menestystarinoistakin kärsi traagisia muutoksia, kuten George Reevesin huippusuosittu Teräsmies jonka elo päättyi Reevesin mahdolliseen itsemurhaan. Mahdolliseen siksi, että Reevesin tappaneesta aseesta ei löytynyt kenenkään sormenjälkiä. Reevesin kuolemaa käsitellään muun muassa elokuvassa Hollywoodland.
Ajat ja maut muuttuivat ja Teräsmies alkoi jäädä niistä jälkeen. Mutta sitten koitti vuosi 1978 ja Teräsmies palasi Richard Donnerin elokuvalla takaisin vuoren huipulle.
Seuraa 80-luvun aikuistuminen sarjakuvissa ja samanaikainen elokuvien heikkeneminen räjähtävän alun jälkeen.
Vuorossa on Teräsmiehen kuolema ja uudelleensyntymä.
Lois & Clark, Smallville ja lopetus Superman Returnsin kautta.
Tälle dokumentille on annettava kovasti kehuja siitä kuinka pirun paljon tavaraa on saatu mahtumaan hieman alle kahteen tuntiin. Mukana on lähes kaikki mitä osaa kuvitella. Tai sitä on ainakin niin paljon ettei dokumentin aikana ehdi kaipailemaan puuttuvia asioita.
Haastateltavia on enemmän kuin tarpeeksi. On sarjakuvien tekijöitä, elokuvien tekijöitä, tv-sarjojen tekijöitä, faneja ja Stan Lee.
Dokumentissa annetaan pääosin sopivasti tilaa kaikelle. Joten esimerkiksi haastateltavat saavat sanoa sen mitä varten he mukana ovat, eikä yhtään enempää.
Teräsmiesilmiöille tv-sarjoista elokuviin ja muualle annetaan sen verran aikaa miten merkittävä se on. Siispä isommat tapahtumat kuten George Reevesin sarja, vuoden 1978 elokuva ja Smallville saavat esimerkiksi enemmän minuutteja kohdalleen kuin vaikkapa vuoden 1988 Teräspoika-sarja. Mutta mitään ei tunnuta unohdetun sieltä joukosta. Toki yleisesti sivuutetaan yksittäiset tarinat ja hahmot, mutta merkittävämmät muistetaan mainita. Kuten nyt vaikkapa John Byrnen uudistukset sarjakuvaan, Teräsmiehen kohtalo Doomsdayn käsissä ja sen semmoiset.
Teräsmiehen ulkopuoliset tapahtumat todellisuudessa mainitaan osoittamaan kulloinenkin maailman tila ja tätä kautta näemme milloin Teräsmies on relevantti ja milloin täysin ulalla kaikesta. Eli dokumentissa kaiken gloorian ohessa huomioidaan ajat jolloin Teräsmies-ilmiö oli epätoivoista roskaa. Vertailuksi dokumentissa otetaan saman yhtiön Batman joka ohitti Teräsmiehen niin ostavan yleisön kuin kriitikoidenkin silmissä. Ja kuinka Teräsmiestä koetettiin elokuvissa palauttaa Batmanilla onnistuneen Tim Burtonin käsien kautta. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen että Burtonin mustaan lateksiin pukeutuva Teräsmies ei missään vaiheessa materialisoitunut, koska mikä toimii Batmanissa, ei mielestäni ainakaan tuolla tavoin toimisi Teräsmiehessä.
Vaikka dokumentti on hyvin informaatiorikas ja kaikki sisältöön kuuluva on perusteltua, niin jotkut haastateltavat ja lopetus saavat aikaiseksi hieman ihmettelyä.
Esimerkiksi elokuvien tekijät, mediahistorioitsijat ja sarjakuvakirjoittajat ovat luonnollisesti aiheeseen täydellisesti sopivia valintoja. Ja faneina haastatellut Bill Mumy, Mark Hamill tai vaikkapa Stan Lee ovat aiheellisesti paikalla. Onhan kullakin heillä sidoksia sarjakuva-aiheisiin. Mutta sitten siellä on fanina haastateltu Gene Simmons. Miksi? Toki Simmons saa olla fani, mutta hänen luonteensa olla aina itserakkaan oloinen markkinamies aiheuttaa sen, että hän tuntuu olevan enemmän promotoimassa uusia kalsareitaan ja myskituoksuaan kuin puhumassa Teräsmiehen merkityksestä itselleen. Sopivampi valinta Simmonsin tilalle olisi ollut vaikkapa Kevin Smith joka on tunnettu sarjakuvafani ja on ollut mukana aikoinaan yrityksessä tuoda Teräsmiestä valkokankaille. Tai sitten Nicolas Cage joka kuuleman mukaan omistaa yhden maailman arvokkaimmista sarjakuvakokoelmista, oli Burtonin projektin aikana päävaihtoehto Teräsmieheksi, nimesi kakaransa Kal-Eliksi ja oma taitelijanimikin on sarjakuvahahmolta lähtöisin.
Tai väliäkö sillä kuka olisi ollut Gene Simmonsin tilalla, kunhan se ei vain olisi ollut Gene Simmons.
Tuon haastatteluvalinnan lisäksi dokumentin lopussa on pientä häikkää.
Kuten aiemmin mainitsin, niin jokainen Teräsmiesilmiö saa sen verran aikaa miten merkittävä se on koko historiaa ajatellen. Tämä pitääkin paikkaansa yhtä asiaa lukuunottamatta. Koska dokumentti on vuodelta 2006. Siis samalta vuodelta kuin toistaiseksi uusin ja viimeisin Teräsmies elokuva, eli Superman Returns. Niin on loogista että dokumentin lopussa tätä Superman Returnsia käsitellään tovi. No se tovi kestää kauemmin kuin minkään muun ilmiön kohdalla ja täten se antaa dokumentin lopulle eräänlaisen Superman Returnsin DVD-ekstrafiiliksen.
Dokumentin loppu tuntuu siis puffaukselta, millaiseksi se varmasti on tarkoitettukin. Se on kuitenkin hieman sääli sen vuoksi, että koko muu dokumentin osa pystyy olemaan täysin tasapainoinen kaikkea muuta kohtaan.
Katso Taivaalle on Teräsmiesdokumenttien aatelia. Paria häiritsevää tekijää lukuunottamatta se on erinomaisesti tuotettu teos, jonka informaatiotulvasta löytää kaiken tarpeellisen, oli sitten kyseessä ensikosketus Teräsmieheen tai niin mones etteivät sormet ja varpaat riitä niitä laskemaan.
Mitä tästä ei löydy,,, on se varmaan unohdettu.
Tähdet: *****
Katso Taivaalle: Teräsmiehen Uskomaton Tarina
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti