Edellisen Teräsmiehen kohdalla Richard Lester astui mukaan Richard Donnerin jo aloitettua elokuvan valmistelun, mutta tämän kolmannen osan tullessa vuoroon, Lester oli ohjaksissa alusta alkaen. Ja jos Teräsmies 3 olisi ensimmäinen Lesterin elokuva jonka erehtyisi katsomaan, niin kyseisen ohjaajan työt kiertäisi kaukaa. Mitä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä ohjaajan filmografiasta löytyy hyviäkin elokuva.
Mutta Teräsmies kolmosesta Lester ei taatusti ole ylpeä.
Gus Gorman (Richard Pryor) on työtön ja on sitä pitkälti sen vuoksi ettei hän tunnu oppivan mitään ja ei tästä syystä pysty pitämään työpaikoistaan kiinni. Nyt häneltä evätään vielä työttömyyskorvauksetkin. Gusin mieliala on siis hyvin alhaisella tasolla.
Nyt kun meille on kerrottu että Gus on luuseri, voimmekin siirtyä todella outoon alkutekstiosuuteen. Aluksi näemme kuinka blondi kävelee ja mies joka jää katsomaan perään törmää valopylvääseen. Rullaluistelija törmää sinne, joukko leluja hortoilee tänne, sokea mies törmäilee ympäriinsä, Clark nappaa piirakan ilmasta, mies putoaa kuoppaan ja muuta tälläistä Harold Lloyd-kamaa. Miksi näin tapahtuu? Ei hajuakaan. Kaipa se on ollut hauska idea ja kieltämättä se törmäily järjettömyydestään huolimatta kutkuttaa nauruhermoja siten että vieno hymy nousee kasvoille. Ei siinä silti ole tolkun häivää.
Seuraavaksi näemme että Gus on osallistunut tietokonekurssille ja paria näppäintä painamalla hän luo jonkinlaisia pitkiä koodirivistöjä. Kun minä painan kirjaimia A ja B, ruudulle ilmestyvät A ja B, mutta kun Gus tekee samoin, ruudulle ilmestyy OG245HFIJDSÄHÖ2ÄBSIDÄH32BUSDBH90AEJÄHÄIKN´+9DSÄKSDHÄG666SDIGNÄDSGNBSADKSDJKSDJGNGEHNSDINHDÖSIÖGDSYVBSDÖJBSDÖHSDÖIIDGBSÖNDBHSDNÖHIBDNSHSDIHSDIBHSDIHSNDIHNDSÄIHBI. Ilman ääkkösiä tosin, olemmehan sentään amerikassa. Gus on siis tietokonenero, vaikka ei itsekään tiedä mitä tekee. Ihan tosi. Gusilla ei ole hajuakaan mitä hän tekee. Mies joka ei osannut koota hampurilaista kahdestä sämpylän puolikkaasta, salaatin siippanasta ja teurastetusta lehmästä, onkin tietokonenero joka ei tiedä mitä tekee. Ota oppia Linus.
Sen verran fiksu Gus kuitenkin on että pääsee töihin konttorirotaksi yritykseen nimeltä Webscoe ja osaa suorittaa Salamihuijauksen, ja senttejä rupeaa tippumaan tilille.
Näemme ohimennen kuinka Lois Lane (Margot Kidder) toteaa lähtevänsä lomalle. Heippa. Emme tässä elokuvassa näe Lois Lanea ennen viime minuutteja ja silloinkin aika turhaan.
Clark puolestaan lähtee verestämään muistoja Smallvillessa järjestettävään luokkakokoukseen. Täällä tapaamme Lana Langin (Annette O'Toole, joka myöhemmin Smallville-sarjasssa esittää Martha Kentia), joka on Clarkin nuoruuden ihastus ja tunne taitaa olla molemminpuolinen.
Matkalla Teräsmies pelastaa jonkin kemikaalilaitoksen väen siellä riehuvalta tulipalolta. Miten? No, jäädyttämällä kokonaisen järven ja pudottamalla sen laitoksen päälle tietenkin.
Webscoen pomo Ross Webster (Roberth Vaughn) huomaa Gusin vetävän välistä tietokonehuijauksensa avulla, mutta sen sijaan että Webster tekisi rikosilmoituksen, päättää hän värvätä Gusin rikollisiin bisneksiin. Sillä Webster on superrikollinen.
Webster haluaa Gusin hakkeroivan Vulcan (Star Trek?) -nimisen säälasertuhosatelliitin omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Idea on tietenkin blow the shit up ja muuta sellaista jollaista superrikolliset aina haluavat tehdä. Siispä Gus matkustaa Smallvilleen johonkin Webscoen sivukonttoriin tekemään tuhmuuksia. Miksi juuri Smallvilleen? En tiedä.
Kuitenkin Gus saa aikaiseksi sen että Webster voi Vulcan-satelliitin avulla aiheuttaa myrskyjä minne päin maailmaa haluaakaan. Ongelma vain on, että Teräsmiehellä on paha tapa mennä ja estää luonnonkatastrofit, olivat ne sitten luonnollisia tai luonnottomia. Siispä Teräsmiehelle pitää tehdä jotain ikävää.
Gus saa tehtäväkseen luoda keinotekoista kryptoniittia jonka avulla Teräsmiehestä päästäisiin eroon. Gus saakin selville kryptoniitin koostumuksen yhtä ainesosaa lukuunottamatta, joten hän säveltää päästään että se on tervaa.
Miten keinotekoinen kryptoniitti saadaan Teräsmiehelle? Gus pukeutuu sotilaaksi ja antaa sen hänelle.
Väärä aines kryptoniitissa aiheuttaa kuitenkin sen, ettei tämä möhkäle ole tappavaa Teräsmiehelle, mutta ei harmitonkaan. Keinotekoinen kryptoniitti aiheuttaa Teräsmiehessä luonteenmuutoksen. Asia ilmenee siten, että Teris alkaa ilkeäksi. Hän muun muassa puhaltaa Olympiatulen sammuksiin ja suoristaa Pisan kaltevan tornin. Teräsmiehestä tuli siis supervoimainen Ville Vallaton. Pahaksi Teräsmiehen huomaa myös siitä, että hän tuntee lihallisia himoja naisia kohtaan ja ei aja sänkeään. Koska kuten me kaikki tiedämme, niin ajamaton parta on yhtä kuin pahuus.
Samaan aikaan toisaalla Gus haluaa rakentaa supertietokoneen jonka avulla voi valloittaa maailman,,, tai jotain.
Teräsmies dokaa ja horjuu. Hän lentää autoromuttamolle ja siellä hänen otsansa alkaa välkehtiä. Öö, okei. Sitten hän jakaantuu kahdeksi hahmoksi: Teräsmieheksi ja Clark Kentiksi.
Teräsmies ja Clark tappelevat. Clark muun muassa heittää Teriksen happoaltaaseen.
Voisiko joku fiksumpi kertoa onko autoromuttamoiden pihalla normaalistikin iso aitaamaton happoallas?
Clark Kent kuristaa Teräsmiestä, joka katoaa ja tilalle jää vain Clark. Tätä minä en tajua. Koko juttuhan oli ilmeisesti kuvitelmaa, jossa Teräsmies taisteli sisäisten demoniensa kanssa, eikä siis fyysisesti jakaantunut kahtia. Mutta vaikka se paha Teräsmies katoaa, niin miksi Clark jää paikalle Clarkin arkivaatteissa, jos hän kuitenkin tuli paikalle Teräsmiehenä. Eikö paikalle olisi pitänyt jäädä Clark Teräsmiehen vaatteissa? No, väliäkö tuolla.
Teräsmies saa selville että kaikkien ongelmien takana on Webster, joka kutsuu Teräsmiehen kaksintaisteluun Gusin luomaa supertietokonetta vastaan. Kone löytyy tietenkin jonkin kanjonin pohjalla olevasta luolasta. Se supertietokone on tietenkin myös superiso ja ampuu ohjuksia. Pum pum vaan. Ohjusten lisäksi supertietokone ampuu muovipussin ja vihreän valoshown, joka osoittautuu oikeaksi kryptoniitiksi. Tässä vaiheessa Gus tulee tunnontuskiin ja päättää auttaa Teräsmiestä. Gus irrottaa ruuvin ja pelastaa Teräsmiehen kryptoniitilta. Mutta pelastus on vain hetkellinen, sillä supertietokone onkin tässä vaiheessa tullut Cyberdyne Systemsin/Skynetin tavoin tietoiseksi itsestään ja haluaa elää. Siispä supertietokone rupeaa imemään energiaa sieltä täältä ja jatkaa kryptoniittivaloshowta ja sellainen estetään vain Gusin kirveellä.
Teräsmiehellä on salainen ase. TERMOSKANNU!
Sitten se tietokone koettaa kuristaa Teräsmiehen. Ihan oikeasti. Hahaha! Mutta se termoskannun sisältämä kahvi räjäyttää supertietokoneen.
Webster jätetään poliisien huoleksi ja Teräsmies kaveeraa Gusin kanssa.
Lopuksi Teräsmies käy vielä korjaamassa asioita joita teki tuhmana ollessaan ja esimerkiksi kallistaa Pisan suoran tornin.
Teräsmies 3 on aika tyhmä elokuva.
Muistanette kun ensimmäisen Teräsmiehen kohdalla kirjoitin siitä kuinka Teräsmies-sarjakuvissa oli alkujaan aika naurettavan lapsellisia tarinoita. Niitä joissa Teräsmies voittaa jonkun kemikaalihirviön rakentamalla jätti-imurin. No, Teräsmies 3 palaa vauhdilla sellaisten tarinoiden pariin. Kuka piti alunperinkään hyvänä ideana tehdä elokuva jossa Teräsmies tappelee muovipusseja ampuvaa tietokonetta vastaan. Sitten koko elokuva kuorrutetaan slapstickilla ja äärimmäisen huonoilla puujalkavitseillä. Esimerkiksi tälläisillä:
Gus: ”Hey, Man!”
Lorelei: ”That's his last name. He likes to be called Superman.”
Ja oi, meitä naurattaa niin.
Toki aiemmissakin Teräsmiehissä oli huumoria, mutta tämä osa muistuttaa enemmän jotain Ernest Goes To Superman-tavaraa kuin sitä itseään.
Vitsit eivät naurata. Kompurointi ei naurata. Richard Pryor ei naurata.
Itseasiassa Pryor hiukan ihmetyttää. Hän oli hyvä näyttelijä ja hauska koomikko, mutta tässä elokuvassa hän ei ole kumpaakaan. Ja vieläpä niin vähän kumpaakin että tuttuja kasvoja lukuunottamatta hän ei ole Richard Pryor. Hän näyttää vielä jotenkin huonovointiselta koko elokuvan mitan. Liekö sitten niin että Pryorin huumeriippuvuus olisi pahimmillaan ollut juuri Teräsmies kolmosen aikana, sillä jotain on ollut pahasti vialla. Tai kenties Teräsmies kolmosen käsikirjoitus aiheutti sen huumeriippuvuuden.
Oli syy mikä tahansa, niin lopputuloksena Pryor on ihan helvetin huono.
Jokseekin mielenkiintoista, mutta ei positiivisella tavalla, on se että kakkosessa Lex Luthor-hahmon läsnäololle ei ollut mitään perusteluja, mutta tässä kolmannessa osassa meillä on pääpahis joka kerjää olla Lex Luthor. Sitten me kuitenkin saamme kolmanteen osaan Robert Vaughnin esittämän Lex-lightin. Erikoista on se, että Vaughn esittää hahmonsa hyvin samalla lailla kuin Gene Hackman omansa, joten mieleen hiipii ajatus olisiko tässä alunperin ajateltu Websterin sijaan Luthoria. Mutta tämänkaltainen hahmo istuu huomattavasti paremmin Hackmanille kuin Vaughnille.
Näyttelijöistä puhtaat paperit saa ainoastaan Christopher Reeve, jolle rooli oli jo aluperin kuin kuin valettu, eikä hän tälläkään kertaa petä katsojaa.
Kaikki muut ovat joko nolostuttuvia, tai huomaamattomia kuten Annette O'Toole valitettavasti on.
IMDB valisti minua tälläisessäkin asiassa kuin että elokuvan nimen oli alunperin suunniteltu olevan Superman Vs. Superman. Homma kariutui siihen että Kramer Vs. Kramer-elokuvan tuottajat uhkasivat oikeusjutulla, koska nimet muistuttivat toisiaan. Tottakai minäkin olisin nimien samankaltaisuuden perusteella luullut Superman Vs. Supermanin olevan kertomus kahdesta Teräsmiehestä jotka käyvät surumielistä kiistaa ainoasta lapsestaan.
Mutta elokuvan nimeäminen yhden ehkäpä noin hiukan päälle viiden minuutin kohtauksen perusteella olisi sama kuin jos James Cameronin Titanicin nimi olisikin Jack Draws a Portrait.
Ken Thorne jatkaa säveltäjän pallilla, mutta avuksi oli haalittu tuolloin kovassa suosiossa ollut synailija, Giorgio Moroder. Elokuvassa kyllä toistetaan sitä pakollista Teräsmies-teemaa, mutta musiikki soi edellisosaakin kevyempänä. Tähän lienee syynä juuri kolmososan komiikkapainotus ja tämän vuoksi ilmeisesti Moroder oli tuotu mukaan. Niin ja Moroderin kohdalla oli varmaan ajateltu että hänen syntikkamusiikkinsa istuisi paremmin aikaan ja elokuvan supertietokonesontaan.
Ei se musiikki huonoa ole ja vaikea tähän olisikaan kuvitella jättimäistä orkesteria soittamassa tuomion sinfonioita.
Elokuvan parhaimmaksi kohtaukseksi nostaisin juuri tuon Superman Vs. Supermanin. Vaikka pahan Teräsmiehen osuutta esitellään aika typerillä ideoilla, niin juuri tämä ajatus sisäistä kamppailua käyvästä Teräsmiehestä/Clark Kentistä on hyvä. Jälleen kerran palaamme tähän sarjakuvasankareiden identiteettikriisiin. Olenko minä oma itseni vasta kun naamioidun? Ja Teräsmiehen kohdalla asia on juuri päinvastoin. Mutta kun sekä Teräsmies että Clark Kent ovat ylikilttejä, niin missä vaiheessa ylittyy raja normaalin käytöksen ja pahuuden välillä. Eihän tässäkään oikein näytetä Teräsmiehen pahasta puolesta kuin jotain dokaamista, joka toki tämänkaltaisen hahmon kohdalla on suuri muutos, mutta se ei tee hänestä oikeastaan normeista poikkeavaa. Tietenkin kun ottaa huomioon mikä elokuva on kyseessä, niin asiasta ei tehdä mitään ajatusten Tonavaa. Kunhan heitetään vastustaja happoaltaaseen. Mutta tässä nimenomaisessa kohtauksessa tulevat esille elokuvan syvällisimmät sanomat.
Christopher Reeve, nostalgia ja pari hassua kohtausta tekevät elokuvasta hieman paremman kuin Batman & Robinista, mutta ei kovin moni varmaan ylpeile nähneensä Teräsmies kolmosen.
Huonot vitsit, kömpelöt efektit, nolostuttavat näyttelijät ja elokuvan takakannessa on Gene Hackmanin kuva, vaikka mies tai hahmonsa ei elokuvassa olekaan.
Jonkinlaiseksi plussaksi voidaan lukea myös se, että kun koko elokuva aiheuttaa sitä mitämitä-fiilistä, niin juonelliset aukot eivät kaikkien muiden reikien ansiosta haittaa laisinkaan.
Tähdet: *
Superman 3
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti