Koska Eddie on innokas tutkimuksensa suhteen, niin hänelle eivät riitä vapaaehtoisten koekaniinien tulokset, vaan hän haluaa itse kokea mielenprojisointia, ruumiista irtaantumista, näkyjä ja visioita ja hallusinaatioita ja muuta kivaa. Siispä Eddie viettää, valvotusti toki, tuntikausia vesitankissaan.
Elämä kulkee normaalia rataa. Eddie tekee tutkimustaan, tapaa naisen, Emilyn (Blair Brown), menee naimisiin, saa lapsia, on eroamassa. Normaalia elämää.
Opetustyö yliopistolla ei tuo Eddielle tyydytystä ja oma ihmismielen tilaa koskeva tutkimus pyörii paikoillaan.
Muutoksen Eddien elämään tuo ekskursio Meksikoon. Täällä hän pääsee seuraamaan erästä poppamiesten rituaalia ja sen yhteydessä nauttii keittoa jonka tärkeimpinä osa-aineina näyttäisivät olevan vahvat sienet ja ihmisveri. Heti maistettuaan keittoa Eddien pää tai tajunta räjähtää. Hän näkee näkyjä joissa taivas sylkee tulta, kukkameri valtaa taustan, käärme luikertelee, ihmiset muuntuvat tuuleen hajoaviksi hiekkapatsaiksi ja universaalit tähti-ihmiset leijailevat.
Kun trippi on ohitse, Eddie tuntee olonsa normaaliksi eikä muista mitään kokemaansa. Hän ottaa näytteen hallusinaationesteestä mukaansa palatessaan kotiin ja yliopistolla kopioi sitä jatkotutkimuksia varten. Eddie rupeaa koemielessä ottamaan Meksikolaisia sienitrippejä ja hänen kollegansa Arthur (Bob Balaban) kirjaa ylös Eddien kokeen aikana kokemat hourailut. Eddie ei koskaan kokeen jälkeen muista kokemaansa, mutta Arthurin muistiinpanojen kautta hän voi huomata kokeneensa helvetin tulen, vuohen tappamista ja tälläistä muuta arkipäiväistä.
Erään kokeen jälkeen Eddie nostetaan vesialtaasta shokkitilassa ja hän kirjoittaa paperille haluavansa itsestään otettavan verikokeita ja röntgenkuvat. Eddie uskoo että tällä kertaa herännyt Eddie ei ollutkaan hän itse, vaan jokin sienitripillä koettu muoto oli vallannut hetkiseksi Eddien ruumiin. Arthur ei tiedä mitä uskoa, mutta Eddien toinen kollega Mason (Charles Haid) uskoo että Eddie sekoilee vain koska on ollut liian monella tripillä. Eddiestä otetut röntgenkuvat kyllä väittävät hänen olevan jonkinlainen apinaeläin.
Kohta Eddie huomaa kehonsa kokevan fyysisiä muutoksia. Iho paisuu ja kuplii kuin jossain David Cronenbergin varhaisissa elokuvissa, mutta onko kyseessä päälle jäänyt huono trippi vaiko todellisuutta.
Mason keskeyttää Eddien kokeet ja Eddien on vaikea saada ketään uskomaan että hänen kokemansa tripin aikana hän muuntui fyysisesti joksikin muuksi, alkukantaiseksi apinaesi-isäkseen. Eddie haluaa siis tehdä uuden kokeen jonka avulla voisi todistaa väitteensä todeksi, mutta hän ei saa lupaa tai kannatusta sille. Siispä Eddie suorittaa kokeen omin luvin ja kohta aistideprivaatiotankista ulos nousee mikä lie homo erectus. Apinaihminen hakkaa yliopiston vartijan mahdollisesti hengiltä ja karkaa kaupungille, ajautuu eläintarhaan ja syö siellä lampaan.
Seuraavana päivänä Eddie herää putkasta. Hänet oli löydetty eläintarhasta alastomana nukkumasta.
Eddie muistaa osittain edellisen yön tapahtumat, mutta ei ole varma kaikesta muistamastaan. Paikalle saapuva Mason kertoo että edellisenä yönä yliopistolla oli sattunut jotain outoa, jotain jossa väitetysti jostain karannut apina olisi tehnyt tuhmuuksia.
Emily alkaa uskomaan Eddien puheita ja pyytää tätä keskeyttämään kokeensa kunnes asiaa on tutkittu enemmän. Mutta koska Eddien päätä ei saada käännettyä, niinpä uusi koe järjestetään. Tällä kertaa Mason, Emily ja Arthur haluavat valvoa koetta ja aikovat keskeyttää sen jos jotain menee pieleen. No, jotain menee pieleen ja Eddie muuntuu jonkinlaiseksi lihakasaksi, kenties eräänlaiseksi alkulimaksi. Mutta kuten aiemminkin, kohta Eddie palaa omaksi itsekseen. Eddie vakuuttaa Emilylle että kokeet loppuivat tähän, sillä tätä kokemusta hän ei halua toistaa. Mutta Eddie ei pysty enää estämään muodonmuutosta ja hän alkaa muuntua takaisin aiemmin mainituksi lihakasaksi. Eddie hakkaa kättä seinään ja palautuu omaksi itsekseen.
Tätä elokuvaa kuvaa parhaiten sana Häiritsevä.
Eddie kokemat hallusinaatiot ja muodonmuutokset ovat aika pelottavaa katseltavaa. Osassa niitä on kieltämättä käytetty aika hölmöjä uskonnollisia mielikuvia, mutta pääosin kuvasto on sellaista että vatsaa alkaa vääntää. Kaikki ne monisilmäiset vuohet ja muut visiot joita Eddie näkee, ovat sellaisia että ne ovat samanaikaisesti aivan tolkuttomia että uskottavia. Monet näistä hallusinaatioista on toteutettu aika yksinkertaisin keinoin, mutta ne ovat samalla tavalla onnistuneita kuin esimerkiksi The Fountainin orgaaninen avaruus. Pidin esimerkiksi suuresti siitä miten Eddien ensimmäinen sienitrippi alkaa kipinäsateella joka on äärimmäisen simppeli, mutta tehokas keino kuvata jonkinlaista näkökentän ja tajunnanmuutosta. Hän näkee siis tähtiä.
Erityisen toimia näistä hallusinaatiokokemuksista teki elokuvan välillä erittäin atonaalinen musiikki ja sopivan hysteerisen oloinen dialogi.
Juonellisesti pidin elokuvaa täydellisenä siihen asti kunnes Eddie muuntuu fyysisesti joksikin muuksi. Kun Eddie aluksi väittää muuntuneensa ja hän kokee niitä muutoksia ihon kuplimisella, niin tässä vaiheessa olisin pitänyt parempana jos nämä Eddien kivuliaasti kokevat muutokset olisivat olleet vielä pään sisäistä kuvitelmaa. Sitten kun osoitetaan että Eddie todellakin muuntui fyysisesti joksikin toiseksi, eli siksi apinaihmiseksi, niin se ei ollut yhtä vaikuttavaa kuin ne hallusinaatiot. Johtuen kenties siitä, että Eddien kokemat harhat oli kuvattu niin onnistuneesti, että olisi ollut parempi jos olisi jatkettu samoin ja pääpaino olisi ollut sillä ettei Eddie enää erota todellisuutta kuvitelmasta. Se toinen kokonainen kehonmuutos, eli se lihamöykky toimi paremmin, koska sen epäsymmetrinen olomuoto oli paremmin linjassa niiden harhojen kanssa.
Elokuvan lopetus on liian äkkinäinen. Juuri kun Eddie on kokonut sen lihakasamuutoksen ja palautunut siitä, ja on nyt muuntumassa tahtomattaan takaisin lihakasaksi, niin Eddie ei tee muuta kuin hakkaa kättään seinään ja palautuu normaaliksi. Tässä vaiheessa viimeistään olisi ollut parempi jättää asia siihen muotoon, että Eddie on tehnyt kokeensa liian monta kertaa eikä pysty enää hallitsemaan muutoksiaan. Sen sijaan Eddie palauttaa itsensä normaaliksi lyömällä kättä seinään? Sori vaan, mutta se ei ole hyvä selitys asialle joka alkoi nimenomaan pään sisäisistä matkoista. Varsinkaan kun tässä kohtaa dialogi on aikamoista siirappia.
Mutta poislukien tuo äkkinäinen lopetus ja mielestäni tajunnanlaajennusideaa heikompi ratkaisu siirtyä todellisiin kehonmuutoksiin, on kyseessä kuitenkin sellainen pirun onnistunut happotrippi, että uskokaa pois, tämän rinnalla joku Fear And Loathing In Las Vegas on yhtä kesy kuin Kaikki Rakastavat Raymondia.
Muutostiloja sekoittaa vatsan, on pelottavampi kuin tusina kauhuelokuvia ja on erinomaisesti näytelty.
William Hurt ensimmäisessä elokuvaroolissaan on täydellinen.
Ei nautittavaksi ennen nukkumaanmenoa.
Tai paremmin, vain ennen nukkumaanmenoa.
Aika hyvin onnistunutta pelottelua elokuvalta joka ei ole kauhuelokuva.
"It's too late. I don't think I can get it out of me anymore."
Tähdet: ****
Muutostiloja
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti