Koska kirjassa ruodittiin Mooren näyttelijäuraa, niin luonnollisesti siinä kerrottiin myös sarjasta Veijareita Ja Pyhimyksiä, eli Persuadersista. Kuten niin monen muunkin tv-sarjan kohdalla, niin myös Persuadersin jaksoja yhdistettiin elokuvajulkaisuiksi. Ei mitenkään harvinaista. Mielenkiintoisemmaksi asian tekee tässä tapauksessa se, että näitä jaksoista muodostettuja elokuvia esitettiin suurella menestyksellä elokuvateattereissa. Mitenköhän tämä toimisi nykyään esimerkiksi jonkun Lostin kanssa. Yleensähän tälläiset julkaistaan vain videolevitykseen. Tosin tietenkin London Conspiracyn aikaan ei varmaan kovin monessa kotitaloudessa ollut DVD-soitinta.
Kirjan lukeminen kuitenkin innosti minua käymään uudemman kerran läpi Mooren uraa, varsinkin kun nyt joistakin hänen tuotoksistaan ja niiden taustoista tietää enemmän.
Persuadersin suostuttelijat ovat amerikkalainen katujen kasvatti ja nykyinen playboybisnesmies Danny Wilde (Tony Curtis) ja englantilainen hienostoplayboy lordi Brett Sinclair (Roger Moore.)
Nämä kaksi näennäisesti erilaista miestä joutuvat olosuhteiden pakosta toimimaan yhteistyössä ja usein tämän yhteistyön tuloksena estetään poliittinen salamurha, tai jotain muuta kivaa.
Tämänkertaisessa tarinassa lordi Sinclair ihmettelee kuinka hänen tilinsä on ylittynyt sieltä veloitettujen rakennuskustannusten vuoksi. Lordilla ei ole meneillään mitään remonttia tai muuta joka selittäisi rakennusmiesten palkkaamisen ja tutkiessaan asiaa, hän huomaa että eräs hänen omistuksessaan oleva kartano on kunnostettu uuteen uskoon. Tämä kartano kun on ollut jo vuosia tyhjillään ja rappeutunut, ja lordi itsekin oli jo ehtinyt unohtaa omistavansa sen, joten miksi hän olisi nyt tietämättään kunnostuttanut sen.
Lordi Sinclair ja Danny lähtevät katsomaan tuota kartanoa, huomatakseen sitä asuttavan vieraat ihmiset. Kun heille selviää että talon nykyiset kuokkavieraat etsivät näyttelijää joka muistuttaisi lordi Sinclairia, alkaa heidän uteliaisuutensa olla voiton puolella.
Hyvä on, jos nämä kuokkavieraat etsivät lordi Sinclairin näköistä näyttelijää, niin sellainen heille tarjottakoon. Lordi Sinclair saapuu paikalle esiintyen lordi Sinclairin näköisenä näyttelijänä ja ei liene yllätys että hänet palkataan esittämään lordi Sinclairia.
Kuokkavieraat, joita johtaa ihan paholaisen näköinen John Hassocks (Andrew Keir.) He väittävät olevansa ulkoministeriön asialla ja että lordi Sinclair on jalomielisesti suostunut luovuttamaan kartanonsa heidän käyttöön. Lordi Sinclair on myös suostunut toimimaan isäntänä, paikalle kutsutun Afrikkalaisen Zanda nimisen valtion pääministerin Richard Congoton (Cy Grant) kanssa käytäville neuvotteluille. Mutta nyt lordi Sinclair oli kuulemma ruvennut murjottamaan, eikä suostu toimimaan isäntänä. Lordi Sinclair on kuulemma kuuluisa murjotuksestaan. No kuitenkin, nyt siis tarvitaan joku esiintymään lordina, jotta valtioiden väliset neuvottelut onnistuisivat. Tämän kaiken he kertovat miehelle jonka eivät tiedä olevan oikea lordi Sinclair.
Paikalle saapuu Danny esiintyen kartanon uutena hovimestarina.
Koko ulkoministeriöjuttu on tietenkin valhetta ja todellisuudessa John Hassocks edustaa joukkoa yksityisiä rosvoparoneja jotka haluavat ryövätä Zandan mineraalivarat ja paikalle kutsuttu pääministeri Congoto aiotaan pakottaa luovuttamaan kaivosoikeudet Hassocksille.
Seuraa miekkailua, puujalkavitsejä ja lopulta tappelun tauottua on hyvä voittanut pahan. Ja kuten myöhemmin Bondeissa, Moore saa tytön.
On aika pitää hieman lomaa ja Danny vie lordi Sinclairin ostamalleen maatilalle. Danny esittelee innoissaan rähjäistä mökkiään ja luonnollisesti lordi Sinclair ei ymmärrä miten Danny voi intoilla talosta joka näyttää Dresdeniltä vuonna 1685.
Pian Danny saa huomata että hän ei ole tervetullut alueelle. Asiaa selventää pään viereen lyöty kirves. Danny ei aio lähteä minnekään vaan haluaa remontoida talon entistä ehommaksi. Voihan alueella hänen omien sanojensa mukaan kasvattaa kaikkea hevosista naisiin ja hedelmistä viskiin. Selviää että Dannyn haluaa alueelta pois Rupert Hathaway (John Ronane) joka on ostanut paljon maata alueelta ja haluaa itselleen myös Dannyn omistaman tilan.
Danny löytää kaivostaan kuolleen miehen ja tuumii että nyt on jotain hassusti. No tottavie, sillä siellä harrastetaan jotain mustaa magiaa, ja nyt ei puhuta lakritsista. Mutta ennen kuin poliisi ehtii paikalle, on ruumis kadonnut ja Dannya pidetään suuresti erehtyväisenä.
Danny uskoo Hathawayn olevan kaiken takana ja käy muksimassa häntä ja hänen apulaisiaan.
Yöllä Hathawayn apulaiset tulevat ja kiusaavat Dannya. Danny vangitaan ja Hathaway sepostaa koko jutun. Se kaivosta löytynyt kuollut mies oli ollut poliisi joka oli tutkinut rahanväärennysliigan toimia ja tätä rahanväärennysliigaa johtaa Hathaway. Dannyn omistaman talon alla on käytäväverkosto jota kautta väärennetyt rahat viedään matkalleen jonka päätepysäkkinä on Ranska. Siksi Hathaway halusi itselleen Dannyn ostaman maa-alueen.
Ja se musta magia-juttu? No, Hathaway harrasti sitä vain säikytelläkseen kyläläisiä, jotta nämä eivät erehtyisi paikalle nuuskimaan.
Lordi Sinclair saapuu paikalle ja vuorossa on nyrkkien heilutusta ja lahojen rappusten läpi putoamista. Tuuli vie väärennetyt setelit mukanaan.
Lopulta Dannykin saa mökkinsä remontoitua. Kaikki kunnossa aina siihen asti kunnes hän koettaa laittaa taulun seinälle ja koko roska sortuu.
Veijareita Ja Pyhimyksiä oli ja kenties on vieläkin se nimi jolla Persuaders tunnetaan parhaiten Suomesssa. Tällä nimivaihtoehdolla on tietenkin haluttu hyödyntää Roger Mooren mainetta Pyhimyksenä ja kun Persuadersia katsoo, niin Veijareita Ja Pyhimyksiä on varsin osuva nimi sarjalle. Ensinnäkin nämä poikakullat ovat aikamoisia veijareita ja Mooren roolihahmo tässä sarjassa on niin samankaltainen kuin Pyhimyksen Simon Templar, että yhtä hyvin Brett Sinclairin nimi voisi olla tuo Templar. Ja jos hahmo on samankaltainen, niin Moore esittää Sinclairinsa hyvin samalla tavalla kuin Templarin. Tämä ei ole sinänsä mikään negatiivinen seikka, sillä Persuaders on kuitenkin hyvin samanhenkinen sarja kuin mitä Pyhimys on, joten tuttuus ei haittaa laisinkaan.
Jos Roger Moore on täydellinen valinta Brett Sinclairiksi, niin Tony Curtis on sitä Danny Wilden roolissa. No, Danny ei ole niin katu-uskottava hahmo kuin hänen kenties luulisi olevan. Tästä pitää huolen Curtisin esittäin vahvan humoristisesti esittämä roolisuoritus. Danny Wildessa on paljon samaa Curtisin Piukat Paikat-elokuvan Joe-hahmon kanssa. Joten vaikka Sinclairin ja Wilden kerrotaan olevan eri lähtökohdista kasvatuksensa saaneita, niin molemmat ovat sellaisia Indiana Jones-lajityyppiin kuuluvia kimmeltäväsilmäisiä veikeitä pojankoltiaisia joille ei osaa suuttua kun maito kaatuu ja ananas ei katkea miekansivalluksesta.
Erittäin onnistuneen näistä hahmoista tekee Mooren ja Curtisin herkullinen kemia. Molemmat antavat toisilleen tilaa tasa-arvoisesti ja he tuntuvat tuntevan sekä hahmonsa että toistensa maneerit niin hyvin, että välillä tuntuu kuin he puhuisivat yhdestä suusta. Buddy-kuvausten aatelia.
London Conspiracyn ensimmäinen tarinaosuus on jälkimmäistä hauskempaa seurattavaa. Erityisen huvittaa olivat osuudet jossa lordi Sinclair esittää näyttelijää esittämässä lordi Sinclairia ja elokuvan pahikset puhuivat valheellisesti tälle näyttelijäksi luulemalleen Sinclairille oikeasta Sinclairista. Moore oli mainio esittäessään muka tietämätöntä.
Jälkimmäisen tarinan musta magia-osuus ei oikein istunut sen rahanväärennys-tarinan kanssa yhteen. Ehkä se oli hieman liian synkän oloinen muuhun nähden.
Toki molempien jaksojen rakenne oli yhtä lailla kevyen toiminnallisen humoristinen, mutta ensimmäisen tarinaosuuden itse tarina istui paremmin hahmoihin.
Persuadersin tekee erittäin ja hyvin miellyttäväksi se seikka, että huonommatkin tarinat tuntuvat hyviltä koska päähenkilöt nostavat kokonaisuuden tasoa jokaisella henkäyksellään.
Palatakseni siihen Mooren elämäkertaan, niin siellä mainittiin pieni huomio Persuadersista jota en ollut aiemmin miettinyt sen enempää.
Danny Wilden hahmo käyttää jatkuvasti nahkahansikkaita ja toki olin pistänyt sen merkille jo aiemminkin, mutta en ollut ajatellut sitä sen enempää. Mutta Moorekaan ei oikeastaan ymmärtänyt miksi Tony Curtis oli halunnut, että Danny Wildella on jatkuvasti hansikkaat käsissään. Curtis oli sanonut että se vain kuuluu Danny Wilden hahmon persoonallisuuteen, joten olkoon niin. Oli kuitenkin hauska huomata että vielä nykyäänkin Moore miettii tuollaista asiaa.
Erittäin hauska ja hyväntuulinen.
Ensimmäinen tarina toimii paremmin ja jälkimmäinen ihan hyvin.
Ja John Barryn teemamusiikki on ekstaasia korville.
Tähdet: ****
The Persuaders: London Conspiracy
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti