No, välillä Matt lähtee pitkille työmatkoille ja vaihtaa tuolloin identiteettinsä tohtori Matthew Swaniksi. Joten kyllä Ruth on oikeassa epäillessään miehensä pettävän häntä. Tässä toisessa roolissaan Mattilla on rahakas työ, vaimo Ariana (Lisa Zane) ja pari muksua.
Yksin riutuva Ruth iskee silmänsä uuteen naapuriinsa Tom Bernardiin (Mark Rolston) ja Tomin vaimosta Bettysta (Shareen Mitchell) ei niin väliksi.
Mattille Ruth edustaa villiä vapautta ja Ariana puolestaan vakautta ja tasapainoisuutta. Onhan Ruth entinen strippari joten luonnollisesti hän on villikissa. Kun taas Ariana on hienostoperheestä ja täten nätti mutta tylsä. Ruthin kanssa Matt voi unohtaa vastuut ja lapsenkasvatukset.
Eräänä päivänä vaihtaessaan roolia lähiöMattista suurkaupunkiMatthewiin hän törmää huoltoasemalla Tomiin, joka ihmettelee että koska tämä naapurin Matt vaihtoi autonromunsa kalliiseen urheiluautoon. Matt liukenee vikkelästi paikalta, mutta rupeaa viimein miettimään kuinka vaikeaa on ylläpitää kaksoiselämää, etenkin kun hienostoelämän puolella on tarjolla ylennystä ja tätä kautta enemmän näkyvyyttä.
Matt huomaa kuinka Ruth viettää illan Tomin kanssa ja on omista toimistaan huolimatta mustasukkainen, joten hän päättää lopettaa liittonsa Ruthin kanssa. Kaksoiselämästä tulisi siis yksöiselämä.
Matt koettaa erota Ruthista sopuisasti, mutta huomaa että jo alunperinkin mieleltään epävakaa Ruth suostuisi eroon vain jos Matt kuolisi. Siispä Mattin on keksittävä jokin muu keino päästä eroon liitostaan Ruthin kanssa.
Tässä vaiheessa Tomille on varmentunut että Matt elää kaksoiselämää. Matt ehdottaa Tomille sopimusta. Tom saisi Ruthin ja 10000 dollaria jos auttaisi Mattia lavastamaan kuolemansa. Asia tehtäisiin vieläpä siten, että Ruth uskoisi Mattin kuoleman olevan omaa syytään.
Mattin suunnitelma näyttäisi toimivan. Ruth löytää Mattin lainausmerkeissä kuolleena ja Tom hävittää ruumiin.
Vahingossa Ruth huomaa että Tom on tappanut oman vaimonsa, Bettyn ja mitä ilmeisemmin oli tehnyt samoin edellisen vaimonsakin kohdalla. Asian todentaminen käy helposti, koska Tomilla näyttäisi olevan tapana kuvata tuollaiset temput.
Tom ja Ruth joutuvat kamppailuun jonka yhteydessä Ruth iskee Tomin kuolleeksi.
Ruthille paljastuu että Matt ei olekaan kuollut ja nyt Matt vakuuttelee että hups vaan, en mä tarkottanu. Mutta väliäkö sillä, kun seuraavaksi Matt saa veitsen vatsaansa ja kuolee.
Nyt Ruthilla on kaksi ruumista kotonaan ja hän on raskaana.
Tämä elokuva oli huono.
Juonessa ei ole sinänsä suuremmin vikaa. Ei se nyt kovin kummoinen ole, mutta ihan siedettävä. Jotenkin sitä kyllä toivoisi että kun näitä kaksoiselämä-elokuvia tehdään, niin niissä ei olisi aina se tavallinen ”rikas elämä ja köyhä elämä”, vaan vastakkainasettelusta ei tehtäisi niin kärjistettyä. Kyllä sen vähemmälläkin ymmärtää että joku elää kahta elämää.
Mutta tarinana se on ihan hyvä lähtökohta trillerille.
Tarinan pilaa kuitenkin aika pahasti sen toteutus. Jatkuvat mukasynkät hidastuskohtaukset saavat haukottelemaan aika pahasti. Sen vielä kestäisi jos näitä hidastuksia käytettäisiin vain silloin kun kyseessä ovat Ruthin tappofantasiat, mutta kun niitä tunnutaan hyödyntävän joka käänteessä. Oli sitten kyseessä oven avaaminen postinkantajalle, pyssynheilutus, tai aivastus, niin takuuvarmasti se esitetään hidastetusti. Vielä korostaakseen tunnelmaa, joka kerta hidastuksen yhteydessä soi synkkä musiikki.
Jatkuvat lähikuvatkaan eivät auta asiaa.
Ehdin jos uskoa elokuvan kokevan onnistuneen käänteen kun paljastuu että Tom on vaimontappaja, mutta edelleen elokuvan toteutus oli yhtä luonteva kuin silmättömän lobotomia-apinan autolla ajo.
Elokuvassa olisi ollut mielenkiintoinen teema käsittelyssä jos sitä olisi vain huomattu hyödyntää. Koska elokuvassa osoitetaan että Ruth on ns. sekaisin ja että Matt elää kaksoislämää. Niin siinä vaiheessa kun Matt oli dumppaamassa Ruthia ja siirtämässä tätä Tomin niskoille, niin tätä käännettä olisi ollut hauska seurata muun kuin Tomin vaimontappamisen kautta. Sillä toisella tavalla käsiteltäessä olisi voitu nähdä kuinka Ruth siirtyy kaksoiselämää elävän miehen luota toisen kaksoiselämämiehen luokse. Tomillahan oli jo vaimo, joten jos tämän tappaminen olisi jätetty väliin, niin olisi voitu esittää Tomilla olevan avioliiton ulkopuolinen suhde. Joten Ruth olisi tietämättään ollut taas se toinen nainen ja jälleen uhri.
En tiedä olisiko tuokaan ollut nyt kovin kummoinen idea, mutta eipä äkkiseltään tule mieleen elokuvaa jossa asiaa olisi tuohon tapaan esitetty.
Ainoa asia joka oikeastaan tekee elokuvasta katsomisen arvoisen ovat sen näyttelijät.
Michael Rooker esittää varsin hyvin valheessa elävän miehen roolin ja Mark Rolston esittää hyvin sitä elokuvan perusmiestä, jonka kohdalla onkin sääli että lopussa hänen hahmonsa muuttuu tyypilliseksi leffapsykoksi.
Mielenkiintoisinta elokuvan näyttelijöiden kohdalla on Rebecca De Mornay. Välillä hän tuntuu esiintyvän siten että nostaa elokuvan tasoa ja välillä hän tuntuu olevan häpeällisen huono.
De Mornay on hyvä näyttelijä ja tälläkin kertaa hän on oikeastaan hyvä esittäessään mieleltään epävakaata persoonaa, jonka tunnetilojen heittelyä korostavat Rookerin hahmon luoma valheellisen suhteen ilmapiiri. Joten De Mornay saa esitettäväkseen kaikkia mahdollisia tunnetiloja sieltä ja täältä. Ongelmaksi tulee jälleen kerran elokuvan toteutus. On vaikea ottaa De Mornayn hahmoa vakavissaan kun elokuvan toteutus lähentelee liian usein parodiaa. Sen mitä naurettavien saippuaoopperamaisten lähikuvien ja muiden joukosta huomaa, on kyllä hyvää esiintymistä. Sitä ei vain jaksaisi aina tarpoa lumihangessa päästäkseen linja-autopysäkille.
Illallinen Yhdelle on siedettävällä tarinalla ja ihan onnistuneilla näyttelijäsuorituksilla varustettu huono elokuva. Ja huonoksi sen tekee kuvaustavan kömpelyys, ääniefektien naurettavuus ja toistuva teknisyyden äärikliseisiin sortuminen, joka tuo mieleen ennemminkin kouluprojektit kuin ammattimaisen elokuvan.
Tähdet: *
Illallinen Yhdelle
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti