sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Teräsmieheni (Lois & Clark: The New Adventures Of Superman, 1993)

Neljäs Teräsmies ilmestyi vuonna 1987 ja viides Teräsmies ilmestyi vuonna 2006. Mitä siinä välissä tapahtui?
No, Teräsmies hengaili televisiossa. Animaatioiden lisäksi ilmaantui kolme mainittavaa live action-sarjaa, joista kaksi osoittautui yhtä mielenkiintoisemmaksi. Mutta jokainen niistä puolustaa paikkaan Teräsmiehen kaanonissa. Jokainen on vieraillut Suomen televisiossakin.

Ensin oli Teräspoika (The Adventures Of Superboy) joka ilmaantui jo heti vuonna 1988. Tämä sarja koki kuoleman kun lakimiehet rupesivat kinastelemaan tekijänoikeuksista. Kyseessä on se vähiten mielenkiintoisin näistä kolmesta sarjasta ja se oli niistä toimintapainotteisin.


Vuonna 2001 aloitti Smallville, joka taitaa olla sarjoista tunnetuin. Tässä sarjassa pääpaino oli nuoren Clark Kentin teräksisessä kasvussa ja voimiensa löytämisessä. Ei siis niinkään trikoissa lentelyä, kuin villapaita päällä vuoteenkastelua. Varsin mainio sarja ja varsin onnistuneesti roolitettu.


Sitten on se oma suosikkini näistä kolmesta, eli Teräsmieheni jossa englanninkielinen nimi Lois & Clark kertoo osuvasti sarjassa olevan näkökulman. Kuten Smallville, ei tässäkään pääpaino ole varsinaisesti itse Teräsmiehessä, vaan siviiliminässä. Lois & Clark painottaa Lois Lanen ja Clark Kentin seikkailuja reporttereina ja Teräsmies esiintyy eräänlaisena sivuosahahmona, tai pakollisena pahana. Sarja on myös näistä kolmesta mainitusta komediapainotteisin, mutta Teräsmies 3-elokuvan väkinäisen komiikan sijaan, Teräsmieheni on ja onnistuneesti rehellisesti kevyttä komiikkaa jossa lähin esikuva onkin Teräsmies-elokuvien sijaan Etusivu Uusiks (The Front Page, 1974.) Eli tarjolla on paljon sukkelaa sanailua ja toisten päälle puhumista. Onnistunut roolitus auttaa kovasti.


Nyt Teräsmies-putkeni tv-versioiden edustajana saa toimia Teräsmieheni-sarjan elokuvan pituinen pilottijakso.


Lois Lane (Teri Hatcher) on jälleen kirjoittanut uuden juhlitun paljastusjutun. Vaikka tässä autovarasliigauutisen saannissa auttoi pukeutuminen Hill Street Bluesin Belkeriksi, niin se ei tyynnytä Loisin nälkää. Hän haluaa saada haastattelun miljonääri Lex Luthorilta (John Shea) ja Lex ei anna haastatteluja kenellekään.
Kaupunkiin saapuu Clark Kent (Dean Cain) hakemaan töitä Daily Planetista. Matkalla sinne Clark pelastaa ensin ryhmän nunnia, vanhuksia ja lapsia villiintyneeltä linja-autolta.
Daily Planetin päätoimittaja Perry White (Lane Smith) ei kuitenkaan ole valmis palkkaamaan Clarkia ilman kunnollisia näyttöjä.
Samanaikaisesti Lois alkaa kiinnostumaan jonkun pummin kertomuksista, että avaruussukkula Messenger tulisi kokemaan sabotaasia.
Clark tapaa jonkun elähtäneen teatteridiivan, kirjoittaa artikkelin tämän elämästä ja luettuaan sen, Perry palkkaa Clarkin.
Messengerille tapahtuu juuri siten kuten se pummi, eli professori Samuel Platt (Kenneth Tigar) kertoi ja Lois lähtee tapaamaan tätä. Perry ei suostu Loisin sooloiluun ja käskee Clarkin mukaan, ja täten on syntynyt kinasteleva reportterikaksikko. Samuel kertoo työskennelleensä Messenger-projektissa ja tietää että sen rakenteessa on vikaa, mutta professori Antoinette Baines (Kim Ulrich) haluaa salata sen jostain syystä. Messengerin tehtävänä oli kuljettaa työvoimaa avaruuteen rakentemaan Prometheus-nimistä avaruusasemaa, jonne jostain syystä Intia voisi pistää ihmisiä asumaan. Onko Intiassa muka niin ahdasta?
Lois pyytää Clarkin seuralaisekseen Lex Luthorin juhliin.
Clark ajattelee: Treffit?
Lois sanoo: Eipäs. Mutta tosiasiassa jo tässä vaiheessa näkee, että heidän välillään kipinöi. Lois on esimerkiksi selkeästi mustasukkainen kun Daily Planetin kiimainen seurapiiritoimittaja Cat Grant (Tracy Scoggins) rupeaa pokaamaan Clarkia.
Tässä vaiheessa Clark ei muuten ole vielä ollut kertaakaan Teräsmies, sillä hän ei ole saanut vielä ajatusta olla Teräsmies.
Lexin juhlissa saamme ensiviittauksen siihen, että Lex on paha tyyppi. Todisteena tästä käyköön se, että ukkostaa kun Lex puhuu yleviä.
Juhlissa Lex julkistaa suunnitelmansa rahoittaa yksityinen avaruusasema, eli Space Station Luthor. Onko tässä jokin yhteys valtion rahoittaman Messengerin ja Prometheuksen ongelmiin? No tottahan toki, sillä saamme selville että Lex ja Antoinette työskentelevät yhdessä. Lex haluaa tietenkin estää Prometheuksen valmistuksen koska haluaa monopoliaseman avaruusasutuksessa oman Luthor-asemansa avulla.
Kun Samuel löydetään kuolleena, tuntee Clark olevansa osittain vastuussa asiasta. Eihän Samuelin kuolema ole mitenkään Clarkin vika, mutta kun Clarkilla on Clarkin voimat, niin Clark ajattelee että Clarkin pitäisi pystyä suojelemaan heikkoja ihmisiä jotka eivät ole Clark. Siispä Clark pyytää äitiään, Marthaa (Katherine Callan) tekemään hänelle jonkinlaisen puvun, jotta hän voi erottaa siviiliminänsä maailmanpelastajasta.
Lois ja Jimmy Olsen (Michael Landes) lähtevät tutkimaan Antoinetten tekosia, mutta jäävät tietenkin hänen vangeikseen. Clark lähtee pelastamaan heitä, mutta koska ei uskalla paljastaa voimiaan, joutuu hän teeskentelemään nyhveröä ja jää täten myös Antoinetten vangiksi. Antoinette pistää Mountain Dewta valumaan ja se tulee aiheuttamaan räjähdyksen joka tappaisi kaikki kolme vangittua. Aivan kuten oikeassa elämässä. Mutta Clark saa junailtua asiat niin että he pelastuvat. Samaa ei voi sanoa Antoinettesta, sillä Lex oli alkanut epäilemään yhteistyön järkevyyttä ja räjäyttää Antoinetten palasiksi.
Kunnostettu Messenger-sukkula voidaan pistää menemään avaruuteen.
Samaan aikaan toisaalla Clark kokeilee äitinsä tekemiä asuja ja valitsee niistä sopivimman. Valinta ei osu Kapteeni Amerikan pukuun.
Lois on hankkiutunut jänikseksi Messengeriin ja huomaa siellä olevan pommin. Clark muuttuu viimein Teräsmieheksi ja lentää paikalle syömään pommin. SYÖMÄÄN POMMIN!
Teräsmies lennättää Messengerin avaruuteen telakoitumaan Prometheuksen kanssa.

Onnellinen loppu tällä erää.

Tarinassa siis käydään läpi joitakin ensimmäisessäkin elokuvassa esitettyjä seikkoja. Eli pääosin Clarkin saapuminen Metropolikseen.

Teräsmieheni ei niinkään käsittele Teräsmiehen alkuperäistä saapumista Maahan jolle ensimmäisessä elokuvassa annettiin suuri osuus. Siihen kyllä puututaan sarjan jatkuessa.
Teräsmieheni on kuitenkin jo pilottijaksossaan uskollisempi sarjakuvissa esitetyille ideoille kuin yksikään sen elokuvaversioista. Hahmot ovat enemmän sarjakuvaversioidensa kaltaisia ja esimerkiksi Teräsmiehen puvun valmistus on sarjakuvista tuttu.
Silti vaikka Teräsmieheni tuntuu uskollisimmalta sarjakuvaversioilleen, niin se on samalla myös aivan erilainen. Johtuen siitä että Teräsmieheni keskittyy kuvaamaan Loisia ja Clarkia, eikä Teräsmiestä. Puolentoista tunnin pilottijaksossa Teräsmies-hahmo ilmaantuu vasta viime minuuteilla mukaan.

En pidä Teri Hatcheria ja Dean Cainia mitenkään kummoisina näyttelijöinä, mutta Teräsmieheni-sarjan kevyeen tunnelmaan molemmat istuvat mainiosti. Eivät he huonoja ole, mutta kovin montaa kertaa he eivät ole tehneet vaikutusta. Tässä he tekevät.
Näyttelijät ovatkin Teräsmieheni-sarjan suuria vahvuuksia. Jokainen rooli tuntuu olevan annettu juuri oikealle näyttelijälle ja kun miettii elokuvien Lex Luthoria, niin niiden rinnalla John Shean versio tuntuu viimein samankaltaiselta kuin sarjakuvien alkuperäinen hahmo.
Kun vielä Teräsmieheni-sarjaan on saatu miellyttävä tunnelma ja dialogi on nokkelaa, niin keskinkertaisimmatkin näyttelijät on saatu esiintymään rennosti ja eläväisesti. Kaikesta paistaa selkeästi tekemisen ilo ja pilkettä on silmäkulmassa niin, että on ihme jos katsojalle ei tule hymyä kasvoille.


Eikä edes John Williamsin musiikkia tule ikävä.

Terävää dialogia, rentoa näyttelemistä, vapautunut tunnelma ja kokonaisvaltainen euforia. Tätä kaikkea on Teräsmieheni.


Tähdet: *****
Teräsmieheni

...NOIR

Ei kommentteja: