Ymmärrän kyllä heitä jotka eivät pidä Teräsmiehestä. Kyllähän Teräsmies tuntuu hieman särmättömältä ja liiaksi partiopojalta kun häntä vertaa johonkin Yön Ritariin. Vaikka lähtökohdiltaan Teräsmiehellä on samankaltainen tarina kerrottavanaan. Teräsmies, eli Kal-El kuitenkin jäi kotiplaneettansa viimeiseksi eloonjääneeksi kun oma perhe ja kaikki muut räjähtivät atomeiksi. Tietenkin myöhemmin erinäisissä tarinoissa osoitetaan ettei Teräsmies lopulta jäänyt ainoaksi Kryptonin eloonjääneeksi, mutta aikuiseksi Teräsmies kuitenkin kasvoi tietäen olevansa erilainen ja ainoa laatuaan. Vähän niin kuin ne Fall Out Boy- ja My Chemical Romance-fanit jotka lukuisana joukkona itkevät olevansa ainoita kyseisten yhtyeiden faneja, ja että kukaan ei ymmärrä.
Teräsmiehen kohdalla synkät lähtökohdat eivät vain osu kohdalleen Batmanin tavoin. Uskon siihen olevan kolme syytä:
1. Teräsmies on liian voimakas ja kykeneväinen. Kun taas joku Batman on periaatteessa vain ihminen.
2. Teräsmies ei ole samalla tavalla angstinen kuin monet muut hahmot, vaan hän on asenteeltaan ystävällinen ja kiltti. Hän ei siis hakkaa ulos totuuksia, vaan tarjoaa kupposen kuumaa.
3. Teräsmiehen vaatetus.
Kuten Kapteeni Amerikan kohdalla, myös Teräsmies pukeutuu periaatteessa jenkkilippuun ja tämä ei vain tee hahmosta patrioottista, vaan myös antaa kuvan siitä että Teräsmies toimisi jonkinlaisena maailman poliisina, koska vaatetuksen yhdistää jenkkeihin jotka yhdistää heidän kollektiiviseen imagoonsa ulkomailla.
Teräsmiehen tarinat olivat pitkään aika kiltinoloisia, kun taas se lähin vertailukohta, Batman tappoi porukkaa enemmän kuin Teurastamo 5.
Hitto! Teräsmiehellä oli liian usein tarinoita joissa hän voitti jonkun Chemo-kemikaalihirviön rakentamalla jätti-imurin. Joten ei ihmekään että Teräsmies vaikutti nynnyltä kun vieressä henkistä tuskaansa levittivät kaikki adamantiumkynsikkäät ja verkkonaamat.
Tulihan siinä sitten John Byrne jossain vaiheessa mukaan ja uudisti Teräsmiehen.
Se on kuitenkin se Teräsmiehen kaikkivoipaisuus joka minuun aikoinaan vetosi ja tekee sitä vieläkin. Eihän Teräsmies olisi Superman jos hänen voimansa olisivat vain kuplavolkkarin nostaminen ja tyttöstävälle runojen kirjoittaminen. Supermanin täytyy olla Super (toim huom. Tehy kelpaa myös.)
Kun meillä on hahmo jonka täytyy koko ajan jarrutella itseään ja joka voisi periaatteessa hallita koko maailmaa, niin tälläisen hahmon omnipotenttisuuden tutkailu on hyvin mielenkiintoista. Teräsmies voisi tehdä mitä vain, joten jotta hän ei tekisi mitä vain, tulee hänen olla moraaliltaan korkeammalla tasolla kuin meidän asiakaspalvelijoiden. Mutta Teräsmies on kuitenkin kasvanut Maapallolla ja on täten kasvatettu samanlaista todellisuutta kokemaan kuin mitä mekin näemme kehityksemme aikana. Miksi Teräsmies ei vain ota Maapalloa hallintaansa ja poista kaikki pahuudeksi luokiteltava? Koska hän on ihminen.
Näitä kaikkivoipaisuuden esiintuomia seikkoja käsitellään hieman tässä ensimmäisessä Teräsmies-elokuvassa, hieman neljännessä elokuvassa, mutta mielenkiintoisimmin sarjakuvassa Red Son.
Teräsmies on tavallaan ultimaattinen yhteenveto kaikista sarjakuvasankareista. Joten kaikki mistä pitää kussakin hahmossa yhdistyy Teräsmiehessä. Siksipä, jopa se minunkin mielestäni manipuloiva pukumalli toimii eräänlaisena mallikappaleena muista hahmoista.
Teräsmies on yksinään kaikki hahmot.
Luojan kiitos ensimmäinen Teräsmies-elokuva unohti kaikki jättiläisimuritarinat ja otti vakavan, mutta ei liian synkän näkökannan aiheeseensa.
Elokuvan alussa näemme kuinka planeetta Kryptonilla (joka on jonkinlainen jäätikkökristalliplaneetta, eikä siis kovinkaan samanoloinen kuin sarjakuvassa, jossa se muistutti enemmän Fritz Langin Metropolista) on meneillään oikeudenkäynti jossa kolme maanpetoksesta syytettyä tuomitaan Aaverajalle (joka tässä tapauksessa ei ole sarjakuvan kaltainen toinen ulottuvuus, vaan salmiakkiruutu joka lentää avaruudessa.) Päätuomarina tässä tilanteessa toimii Jor-El (Marlon Brando.) En nyt kerro keitä nuo kolme syytettyä ovat, koska tämä kohtaus toimii teaserina kakkososaa varten, jossa näillä hahmoilla on suuri merkitys. Siispä otetaan heidät esiin vasta tuolloin.
Jor-El varoittelee Kryptonin kansaa että koko planeetta tulisi kokemaan loppunsa ja kaikki tulisi evakuoida toiselle planeetalle turvaan. Kryptonin viisaimmat sanovat Jor-Elille että get real ja sitä he tulevat katumaan. Pian alkavat järistykset ja planeetta poksahtaa. Hieman ennen tuhoa Jor-El lähettää ainoan lapsensa, Kal-Elin turvaan planeetalle jonne hän toivoi kansansa matkustavan tuhon alta pois.
VauvaKal-El kulkee halki avaruuden oppien kaiken Maapallosta ja moraalista Jor-Elin jättämien äänikirjojen avulla.
Kal-Elin alus iskeytyy pellolle Smallvillessa, josta hänet savun ja romun keskeltä löytävät Jonathan ja Martha Kent (Glenn Ford ja Phyllis Thaxter.) Lapsettomuudesta kärsivä pariskunta päättää kasvattaa tämän avaruuslapsen.
Kal-El, eli tässä vaiheessa Clark Kent kasvaa teiniksi, joka tuntee olonsa turhautuneeksi koska hän ei voi paljastaa voimiaan kiitos sekä Jor-Elin, että Jonathan Kentin oppien vuoksi. Kun Jonathan kuolee sydänkohtaukseen, Clarkin turhautuminen kasvaa entisestään. Ensinnäkään hän ei saisi käyttää voimiaan ja nyt hän tajuaa ettei voisi kaikilla voimillaan estämään väistämättömiä luonnonlakeja. Clark jättää Smallvillen taakseen ja kulkee jäätikölle. (Periaatteessa sen tulisi olla vähintään Pohjoisnapa, mutta tässä tapauksessa kyseessä lienee Alaska, tai Brooklyn.) Mukanaan Clarkilla on mystinen vihreä kristalli. Clark heittää kristallin jäätikölle ja sinne kasvaa eräänalainen jääkristallilinnake, eli tuttavallisemmin Yksinäisyyden Linnake. Täällä hän käy läpi Jor-Elin oppeja, kasvaa siellä aikuiseksi ja lentää ulos Teräsmiehenä (Christopher Reeve.) Mitään selitystä sille mistä se puku ilmaantui ei anneta. Joten kaipa jokin kristallivaatturi sen sitten valmisti. Clark saapuu suurkaupunki Metropolikseen (joka muuten on tietoinen Fritz Lang-viittaus) ja kompuroivana nörttinä saa työpaikan sanomalehti Daily Planetista. Siellä Clark tutustuu muun muassa moderniin uratoimittajaan Lois Laneen (Margot Kidder), innokkaaseen kuvaajapoikaan Jimmy Olseniin (Marc McClure) ja jämäkkään päätoimittaja Perry Whiteen (Jackie Cooper.)
Samanaikaisesti toisaalla mestaririkollinen Lex Luthor (Gene Hackman) suunnittelee kiinteistökauppoja. Apunaan Lexillä on ääliö Otis (Ned Beatty) ja sarkastinen superbeibi Eve (Valerie Perrine.)
Tässä vaiheessa kukaan ei ole tietenkään vielä nähnyt Teräsmiestä, mutta siihen tulee pian muutos.
Lois on menossa tapaamaan presidenttiä kun sattuu helikopterionnettomuus ja Teräsmies ilmaantuu pelastamaan päivän. Kohta ympäri kaupunkia nähdään kuinka Teräsmies pelastaa kissoja puista, nappaa pankkiryöstäjiä ja kannattelee lentokoneita.
Teräsmies antaa Loisille haastattelun jossa tulee paljastaneeksi seikkoja jotka tuntuivat viattomilta, mutta juonen kannalta ne olisi kannattanut jättää kertomatta. Lex lukee tämän haastattelun ja saa tietää ettei Teräsmies näe lyijyn läpi ja että hän on kotoisin Kryptonilta. Molempia tietoja Lex tulee hyödyntämään kiinteistökauppasuunnitelmissaan. Ja se Lexin suunnitelma on että hän ostaa ensin aivan riivatusti maata Kalifornian reunoilta sisämaasta ja järjestää pari ydinräjähdystä siten että koko Kalifornia uppoaa kuin Atlantis ikään. Näin Lexin omistamasta maasta tulee rannikkoa ja maan arvo nousee kuin viagralla ikään. Koska Teräsmiehestä olisi todennäköisesti haittaa suunnitelman toteutumisessa, niin Lex hankkii itselleen kryptoniittia ja sulkee sen lyijylaatikkoon. Ajatus on sitten houkutella Teräsmies avaamaan tämä laatikko ja altistua kryptoniitin säteilylle. Okei, ymmärrän kyllä että Lexin on helppo päätellä että Teräsmiehen maahansaapumisvuonna mukana tulleet meteroriitin palat ovat lähtöisin samalta planeetalta, mutta miten ihmeessä Lex, huolimatta korkeasta älykkyysosamäärästään päättelee kryptoniitin olevan vahingollista Teräsmiehelle. Kyllähän se on, mutta mistä Lex sen tietää ennen kuin kokeilee.
No, ohjukset ovat matkalla kohteisiinsa ja Lex houkuttelee Teräsmiehen luokseen. Teräsmies avaa lyijylaatikon ja jää kryptoniitin armoille.
Eve ei halua ottaa osaan Lexin suunnittelemaan joukkotuhoon vaan pelastaa Teräsmiehen kryptoniitilta.
Nyt Teräsmies lentää ohjusten perään ja toisen hän saakin heitettyä avaruuden tyhjyyteen, mutta toinen osuu kohteeseensa. Nyt Teräsmiehen täytyy minimoida räjähdyksen aiheuttamat vauriot. Siispä nostetaan mannerlaatta paikoilleen, nostetaan bussi pois sillan reunalta, maataan junakiskona ja sen sellaista. Sopivasti sekä Jimmy että Lois jäävät järistyksen aiheuttamaan vaaratilanteeseen ja kuten ohjusten kanssa, toisen, eli Jimmyn luokse Teräsmies ehtii, mutta Lois kuolla kupsahtaa.
Teräsmies suuttuu ja päättää puuttua Maapallon kiertokulkuun vaikka näin on kielletty tekemästä. Miten? No, Teräsmies lentää Maapallon ympäri ihan pirun nopeasti ja saa pallon pyörimään toiseen suuntaan joka tietenkin kääntää aikaa taaksepäin ja Lois on taas hengissä. Outoa kyllä muihin ihmisiin kellon taaksepäin kääntäminen ei tunnu vaikuttaneen. No, mitäpä siitä.
Kuin ohimennen Teräsmies käy vielä viemässä Lexin ja Otisin vankilaan.
Okei, elokuvaa katsellessa joutuu antamaan hieman aivoille vapaata. Tässä on joitakin todella suuria aukkoja joiden kohdalla rupeaa raapimaan päätään.
A. Mihin se alun oikeudenkäynti liittyi? No, se selviää kakkososassa.
B. Miksi Jor-Elilla on iso Teräsmieslogo rinnassaan? Kaiken järjen mukaan se iso S merkitsee superia, mutta eikös se keksitty vasta Maassa. Joten mitä se merkitsee Kryptonilla?
C. Mistä se Teräsmiehen puku ilmaantui?
D. Miten Lex tietää kryptoniitin olevan haitallista Teräsmiehelle, kun edes Teräsmies ei tiennyt sitä, tai edes sen olemassaolosta.
E. Jos Teräsmies pystyy lentämään niin helvetin nopeasti, että se kääntää Maapallon kiertoa, niin miten hän ei ehtinyt saamaan molempia ohjuksia kiinni?
F. Miksi ajan taaksepäin kääntäminen toimii vain valikoidusti joidenkin, mutta ei kaikkien ihmisten kohdalla?
G ja loput aakkosista.
Tietenkin se klassikko.
Miten kukaan ei tajua Teräsmiehen ja Clark Kentin olevan sama henkilö?
Itseasiassa tuo Clark Kentin silmälasinaamio on aika hauska juttu. Kun Christopher Reeve laittaa ne lasit päälleen ja on hieman huonoryhtisempi, niin se muuttaa yllättävästi hänen ulkoista olemustaan. Ei tietenkään niin paljon etteikö sokeakin tajuaisi Clarkin olevan Teräsmies. Mutta sinänsä tämä koko silmälasinaamiojuttu on mielenkiintoinen kun vertaa muihin sarjakuvasankareihin. Muut yleensä pistävät naamion päälleen lähtiessään tekemään superjuttujaan, mutta Teräsmiehen kohdalla hän naamioituu lähtiessään kokemaan ns. normaalia elämää. Joten Teräsmies on on hänen todellinen minänsä ja Clark Kent on se supersankarihahmo. Siispä vaikka koko silmälasijuttu tuntuu hupsulta, niin kyseessä on aika mielenkiintoinen näkökulma supersankari-identiteettiin.
Muut logiikkavirheet? No, pakko myöntää että eivät ne oikeastaan vaivaa elokuvaa katsoessa. Tämä elokuva tasapainoilee jonkinlaisen vakavan ja hölmön välillä siten, että kumpikaan ei saa oikeastaan suurempaa osaa ja täten katsojakin sopeutuu molempiin. Kyseessä kuitenkin on Indiana Jones-tapaan tyylipuhdas laatuseikkailu johon uppoaa helposti mukaan ja josta saa erittäin hyvän tunteen. Myönnettäköön myös se, että olen fani ja se sumentanee tajuntaani.
Toki erikseen ajateltuna osa elokuvasta tuntuu erittäin typerältä, mutta se ei kokonaisfiilistä pilaa.
Jotkut elokuvan efekteistä ovat ajan syömiä, mutta esimerkiksi juuri se maapallon kierron kääntäminen on edelleenkiin erittäin hienon näköinen. Paras efekti on kuitenkin se kun nuori Clark potkaisee pallon taivaalle. Se näyttää vieläkin luonnottoman aidolta.
John Williamsin musiikki on todella hienoa. Olen joskus kritisoinut sitä, että Williamsin massiiviset sinfoniat välillä tunkevat kuvan päälle niin pahasti ettei muuta meinaa huomatakaan, mutta kun kyse on tälläisestä isosta seikkailuelokuvasta, niin tällöin tuo päällekäyminen sopii asiaan. Teräsmiehen teemakappale jää soimaan päähän niin että siinä tarvitaan salaista Sveitsiläistä päänsiirto-operaatiota jotta sen saa loppumaan. Erityisen hienoja ovat myös Kal-Elin matkaa kuvaava Trip To Earth ja romanttinen Superman Love Theme.
Kun Teräsmies ilmestyi oli Christopher Reeve vielä suht' tuntematon suuruus ja vaikka Gene Hackman oli jo menestynyt näyttelijä, niin tottakai elokuvaa markkinoitiin Marlon Brandolla. Ymmärtääkseni Brando saatiin houkuteltua elokuvaan lupaamalla ennätyssuuri palkkio muutaman minuutin työstä, mutta arvatenkin käsikirjoitusta sorvaamassa olleella Mario Puzolla on ollut myös jonkinlaista vaikutusta. Ehkä Brando ei pahemmin uskonut Teräsmiehen järkevyyteen tai ollut täydellä sydämellään mukana. Sitä ei kuitenkaan elokuvasta huomaa, sillä niin suurella vakaumuksella Brando lyhyen roolinsa esittää.
Hackman esittää roolinsa aika koomisesti ja on vaikea sanoa pitäisikö meidän pitää hänen Lex Luthoriaan oikeana uhkana Teräsmiehelle, tai kenellekään muulle. Kun vielä Hackmanin hiukan koomisen roolin rinnalle pistetään Ned Beattyn täydellistä ääliötä edustava Otis, niin tästä parivaljakosta tulee mieleen vanhat koomikkoparit kuten Ohukainen ja Paksukainen.
Erityisen miellyttävää oli katsella Jackie Cooperia Perry Whiten roolissa. Hän esitti roolinsa myös huumorilla, mutta minkään Stan Laurel-huumorin sijaan hänestä tuli mieleen jotain jonka olisi voinut luoda Billy Wilder.
Muista enemmän esillä olevista näyttelijöistä Jimmy Olsenia esittävä Marc McClure ei liikuttanut tunteita suuntaan eikä toiseen. Hän jäi aika mitäänsanomattomaksi.
Margot Kidder Lois Lanena pistää puolestaan liikaakin silmään. En ole koskaan oikein pitänyt Kidderista, enkä edes oikein osaa sanoa miksi. Hän vain on mielestäni jotenkin ärsyttävä. Ja kun hän esittää Lois Lanea, joka on hahmona nenäkäs ja päällekäyvä, niin se ei saa minua ainakaan rakastumaan Kidderiin. Tosin vastaavasti jo normaalin Lois Lanen luonteen vuoksi osa Kidderin ärsyttävyydestä voidaan pistää hahmon nimiin.
Sitten meillä on Christopher Reeve.
Hän on ensimmäisen Teräsmies-elokuvansa suhteen samankaltaisessa asemassa kuin Michael Keaton myöhemmin Batmaninsa kohdalla. Vielä aika tuntematon näyttelijä pääsee sen hetken isoimman elokuvan pääosaan ja elokuvaa mainostetaan toisella näyttelijällä. Jos elokuva floppaisi, niin siitä syytettäisiin,,, ei Brandoa,,, ei Hackmania,,, vaan Reevea. Joten paineet ovat mahtaneet olla suuret. Etenkin kun meidän tulisi uskoa että man can fly sen aikaisten erikoistehosteiden avustuksella. Onneksi tuolloin efektiteknologia oli juuri tehnyt suuria harppauksia, joten se puoli oli kuitenkin aika turvattu. Sitten pitäisi kuitenkin vielä kulkea karnevaaliasussa ja puhua vakavia arvostettujen näyttelijöiden seurassa. Ja Reeve on loistava. Hän osaa olla luonteva ollessaan niin Clark Kent kuin Teräsmies. Molemmat toimivat juuri niin kuin pitääkin. Clarkina hän on sopivan nörtti ja kömpelö, ja Teräsmiehenä puolestaan ylväs ja varma. Reeve teki roolista omansa.
Erityisen miellyttävä idea tässä elokuvassa on niiden tyypillisten sarjakuvataisteluiden puute. Vaikka Teräsmiehellä on vastustajaan arkkivihollisensa Lex Luthor, niin elokuvassa ei mennä siihen että Lex pukisi päälleen jonkin kryptoniittisäteitä ampuvan haarniskan ja lähtisi tappelemaan Teräsmiehen kanssa. Sen sijaan saamme hieman ensimmäisen Star Trek-elokuvan kaltaisen lopputaiston jossa Teräsmies vain lentää ohjusten perässä. Ensimmäisessä Star Trekissahan vastaava taisto oli suuren pilven katselua. Joten perinteisen kaksintaistelun puute tekee Teräsmiehestä huomattavasti mielenkiintoisemman kuin suurimmasta osasta saman genren elokuvista. Jopa Lexin pidätys tapahtuu koruttomasti. Teräsmies vain lennättää tämän vankilaan.
Jos rupean miettimään elokuvan selkeitä virheitä ja mokia, niin lopullisesta tähtimäärästä pudottaisin kaksi pois. Mutta kun edelleenkin saan elokuvasta samat väreet kuin ensikatselulla, niin on myönnettevä etteivät elokuvan erheet vaikuta lopulliseen nautintoon laisinkaan.
Kyseessä on erittäin,,, erittäin viihdyttävä seikkailuelokuva.
Elokuvaan varsinaisesti liittymätön, mutta veikeä seikka on se että kansikuvassa on yksinkertaisesti pelkkä Teräsmiehen logo. Myöhemminhän vuonna 1989 Batmanissa toimittiin samalla tavalla. Mitenkään väheksymättä elokuvan näyttelijöitä, pelkkä logo riittää kertomaan kaiken mitä tarvitsee.
Tähdet: *****
Superman
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti