perjantai 12. helmikuuta 2010

Teräsmies Ja Uhka Auringosta (Superman 4: The Quest For Peace, 1987)

Miten minulla on sellainen mielikuva, että tämä on ainoa Teräsmies-elokuva jonka nimi on suomennettu. Aiempien ollessa muodossa Superman. Koetin hakea apua paristakin vanhasta video-oppaasta ja niissäkin nelonen esiintyi ainoa jonka nimi oli suomennettu.
Miksi?
Nykyäänhän on ihan tavallista ettei elokuvan nimeä suomenneta, mutta kun Teräsmies kuitenkin tunnettiin Teräsmiehenä, niin miksi Teräsmies ei saisi olla Teräsmies ja miksi Teräsmies on Teräsmies neljännellä kerralla.
No, väliäkö tuolla.

Neljänteen osaan tullessamme oli elokuvan tuotanto-oikeudet siirretty Cannonille. Ja jos edesmennyt Cannon-tuotantoyhtiö ei ollut tuttu, niin ei tarvitse mainita kuin yksi heidän elokuvansa.
Ninja 3: The Domination.
Jep. Kyseessä oli Full Moonin ja vastaavien kaltainen halpatuotantoyhtiö. Mikä ei tarkoita etteikö kyseisen firman tuottamista elokuvista useampi olisi huisin viihdyttävä teos. Sieltä löytyy monta hauskaa, osa sitä tahattomasti, mutta hauskaa elokuvaa kuitenkin.
Edellisiä elokuvia oli kuitenkin auttamassa Warnes Bros. ja siirtoa Warnerilta Cannonille pidettiin jo suurena tason laskuna. Jos edellinen elokuva ei olisi ollut Teräsmies 3, niin melkein voisin yhtyä tuohon mielipiteeseen.

Teräsmies 3, kuten saatoitte lukeakin, ei ollut mikään kovin onnistunut elokuva ja ymmärrettävästi Warner ei ollut innokas jatkamaan seuraavaan osaan saakka. Ja jos Teräsmies jatkaisi samalla lailla, ja sitä se tottavie tekeekin, niin siirto Cannonille oli vain hyvästä. Sitä antaa paljon asioita anteeksi kun tietää että isoa Teräsmiehen kaltaista elokuvaa on tekemässä yritys jolta puuttuvat sekä rahat että lahjakkuudet. No, jälkimmäinen ei oikein pidä paikkaansa, sillä Cannonille työskenteli useampikin lahjakas elokuvantekijä. Mutta rahojen puute tuntui vaivaavan joka ainoaa Cannonin tuottamaa elokuvaa. Myös neljättä Teräsmiestä.

Teräsmies 4 on alusta alkaen aika päätöntä menoa, mutta tällä kertaa se ei tunnu aivan yhtä väkinäiseltä kuin kolmannen osan kohdalla. Teräsmies 4 ei ole kovin hyvä elokuva, mutta sitä katsoo aika mielellään.

Elokuva alkaa avaruudesta jossa Venäläiset kosmonautit ovat joutuneet ongelmiin meteoriitin vuoksi, mutta ei huolta, venäjää puhuva Teräsmies tulee ja pelastaa heidät. On hienoa että Teräsmies on kielimiehiä, mutta vieläkin hienompaa on että Teräsmies osaa puhua kuuluvasti avaruudessa. Siihen ei moni pysty.
Siirrymme maan päälle ja Clark hengailee Smallvillessa perheensä autioksi jääneellä maatilalla. Siellä on kuoppa jossa Clarkin maahan tuonut aluksen jäämistö lepäilee. Clark on mitä, ehkä 33-35 vuotias ja se kuoppa savuaa vieläkin. Sieltä Clark ottaa mukaansa jälleen yhden kristallin. Minkä lie energiamoduulin.
Metropolisissa näemme kuinka Daily Planet on muutosten kourissa. Osake-enemmistön on ostanut Rupert Murdoch/Ted Turner-henkinen mediamoguli, David Warfield (Sam Wanamaker), joka ilkeän juppityttärensä Lacyn (Mariel Hemingway) kanssa haluaa saada Daily Planetin tuoton kasvuun. Onnistuakseen tässä, Daily Planet muutetaan keltaisen lehdistön kruununjalokiveksi.
Samaan aikaan uutisissa presidentti vinkuu että ydinvarustelua jatketaan kun noikin tekee niin ja ne noi sanoo, älä jätkä ala mulle.
Ärsyttävä kakara, Jeremy (Damien McLawhorn) kirjoittaa Teräsmiehelle kirjeen jossa pyytää tätä hankkiutumaan eroon kaikista maailman ydinaseista. Daily Planet tekee kirjeestä etusivun uutisen ja Teräsmies rupeaa puntaroimaan asiaa. Teris ei halua saada Maalle samaa kohtaloa kuin Kryptonille ja päättää yksipuolisesti todellakin hankkiutua eroon ydinaseista. Siispä Teräsmies kerää ohjuksia kasaan ja heittää ne aurinkoon.
Vankilasta karannut Lex Luthor (Gene Hackman) vannoo kostoa Teräsmiehelle ja veljenpoikansa Lennyn (Jon Cryer) avustuksella hän aikoo onnistua aikeissaan. Lenny näyttää karanneen A Flock Of Seagullsista ja käyttäytyy kuin kuin idiootti. Hän on siis sopiva apulainen Lexille.
Lex suuntaa tiensä museoon jossa säilytetään Teräsmiehen lahjoittamaa hiusta. Tämä yksi ainoa hius kannattelee 500 kilon painoa, joten tietenkin se katkeaa suunnilleen saksilla. Lex pistää hiuksen, jossa siis on Teräsmiehen DNA ja palan kangasta joidenkin kemikaalien kanssa yhteen tuhottavista ydinaseista. Asiasta tietämätön Teräsmies heittää kemikaaliseoksen aurinkoon ja samantien näemme kuinka sieltä ilmaantuu Simon Le Bonia muistuttava Atomimies (Mark Pillow.) Kultamustan sukkahousupukunsa Atomimies sai tietenkin siitä kankaanpalasesta joka automaattisesti muokkaantui Atomimiehen mittojen mukaan. Atomimiehen ääni puolestaan on sama kuin Lexillä ja tietenkin Atomimies on heti valmis tuhoamaan Teräsmiehen. Atomimiehen ainoa heikkous on tietenkin siinä, että kun hän kerran toimii aurinkoenergialla, niin varjossa oleminen vie hänen voimansa.
Siellä välissä saamme huomata että Lacy on ihastunut Clarkiin ja Clarkin vaikutus saa Lacyn karistamaan ilkeää juppiuttaan. Siispä Lois Lane (Margot Kidder) ja Lacy järjestävät tuplatreffit Clarkin ja Teräsmiehen kanssa. Ja oi kuinka meitä naurattaa kun Clark taiteilee kahden naisen välissä.
Treffit kuitenkin keskeytyvät kun Teräsmiehen täytyy vastata Lexin heittämään haasteeseen ja sitten Teräsmies voikin tapella Atomimiehen kanssa.
Atomimies räjäyttää Kiinan muurin, mutta Teräsmies katsoo muuria sinisillä silmillään ja muuri palautuu alkuperäiseen muotoonsa. Öö, okei.
Sitten Atomimies jäädyttää Teräsmiehen jääkimpaleeksi ja pistää jonkin tulivuoren purkautumaan. Teräsmies vapautuu jäästä ja pistää toisen vuoren tulivuoreen korkiksi. Sitten Teris puhuu italiaa.
Hiukan heitellään Vapaudenpatsasta, Atomimies raapii Teräsmiestä ja potkaisee tätä. Seuraavaksi lehdet uutisoivatkin että Teräsmies on kuollut.
Ei Teräsmies mitään kuollut ole. Jonkin flunssaviruksen tai vastaavan hän sai siitä raapaisusta. Atomimies aiheutti varmaan jonkun salmonellatartunnan tai jotain.
Nyt Teräsmies kaivaa sen energiamoduulikristallin ja ilmeisesti se parantaa Teräsmiehen.
Atomimies ihastuu Lacyyn ja lähtee hakemaan tätä morsiokseen, mutta Teräsmies sanoo ettei Atomimies saisi tätä. Miten Teräsmies tietää ketä Atomimies etsii? Elokuvassa näytetään että Atomimies näkee Lacyn kuvan lehdessä ja lähtee samantien etsimään häntä. Teräsmies on vastassa ja tapahtuu se mitä kirjoitin äsken. Eihän Teräsmies voinut tietää ketä Atomimies kaipaili. No, väliäkö tuolla.
Teräsmies houkuttelee Atomimiehen hissiin ja siellä, varjossa Atomimies menettä voimansa. Siispä Teräsmies ottaa mallia Pink Floydista ja vie Atomimiehen Kuun pimeälle puolelle. Suunnitelma ei ollut aukoton, sillä Atomimies pillastuu ja sitten tapellaan Kuussa. Atomimies koettaa taas raapia Teräsmiestä.
Atomimies palaa maahan ja nappaa Lacyn mukaansa. Nyt tulee oikea herkkupala. Atomimies vie Lacyn avaruuteen, jossa näemmä on happea Lacyn varalle ja Teräsmies työntää Kuun Auringon eteen ja vie Atomimiehen voimat. Sitten Teräsmies heittää Atomimiehen jonkin atomimyllyn reaktoriin ja kaupungin valot syttyvät Atomimiehen voimasta. Atomimies on atomeina.
Teräsmies kantaa Lennyn johonkin poikakouluun, Lexin vankilaan ja menee lopuksi pitämään puheen jossa selittää jotain sellaista että hän ei voi päättää ydinaseiden tuhoamisesta muiden maiden puolesta, vaan ihmisten tulee itse vaatia valtiojohtoaan toimimaan rauhan puolesta. Miten niin Teräsmies ei voi tuhota ydinaseita? Kaikki maat kannattivat ajatusta ja vastustajien äänet kuuluivat joko mustan pörssin asekauppiaille, tai maailmanvalloitusta halajavalle Lex Luthorille. Millä todennäköisyydellä Lexin suunnitelman kaltainen tapahtuma toistuisi ja jos kaikki maat kannattavat Teräsmiehen toimia, niin sen kun heittää ne ydinaseet aurinkoon. Laiska paskiainen.
No, paha on voitettu ja Daily Planet sai uuden reilun omistajan päätoimittajastaan Perry Whitesta (Jackie Cooper), joten lopputekstit voivat alkaa.

Toki Teräsmies nelosella on ongelmansa, suuret sellaiset. Se on kuitenkin aika hauskaa katseltavaa. Se mikä tekee tästä elokuvasta paljon nautinnnollisemman kuin edellisestä osasta on kenties vaikeasti määriteltävissä.
Molemmat ovat täynnä ääliömäisiä vitsejä.
Molemmissa on huonoja efektejä.
Molemmissa on kömpelösti kulkeva tarina.

Molemmat vaikuttavat kaikin puolin yhtä huonoilta ja tarpeettomilta elokuvilta.
Toisaalta Teräsmies nelosessa ei ole yhtään niin huonosti näyteltyä hahmoa kuin mitä Richard Pryor teki kolmosessa. Ei tässä kovin moni pääse lahjoillaan ylpeilemäänkään ja oikeastaan ainoa esiintyjä josta pidin jälleen varauksettomasti oli Christopher Reeve. Vaikka Jim Broadbent oli myös hyvä. Tosin Broadbent esiintyi elokuvassa vain parin minuutin verran, eikä tainnut sanoa sanaakaan.

Tässä elokuvassa on myös huomattavasti paremmin Teräsmies-tarinaan sopiva vastus. Atomimiehen kiukuttelua on huomattavasti miellyttävämpi katsella kuin jonkin supertietokoneen ampumia muovipusseja. Samalla Lex Luthor on jälleen Lex Luthor, eikä huono kopionsa Ross Webster.

Visuaalisesti Teräsmies nelonen on vähintäänkin yhtä heikko kuin kolmonen ja etenkin kaikki bluescreen-efektit ovat aivan kauheita. Mutta tällöin mieleen nousee se ajatus "Cannon vastaan Warner Bros." ja se mielessä pitäen, Teräsmies nelosen visuaalisuus on suhteessa näyttävämpi kuin edellisen osan.

Musiikki toimii hieman paremmin kuin edellisessä osassa. Tällä kertaa John Williamsin luomia teemoja on varioimassa Star Trekista (kyllä) tuttu Alexander Courage ja vaikka esimerkiksi Can You Read My Mind-sävelmää käytetään pariin otteeseen tarpeettomasti, on se edelleen miellyttävää kuunneltavaa.

Yksi suuri plussa tällä elokuvalla on verrattuna edelliseen ja sitä edelliseen osaan. Kuten ensimmäisessä osassa, tässä edes hieman käsitellään sitä Teräsmiehen maailmanpoliisina olemista ja jonkinlaista kaikkivoipaisuutta. Ensimmäisessä osassahan nuo tulivat ilmi parhaiten siinä kun Teräsmies kääntää aikaa taaksepäin omien halujensa vuoksi ja tässä neljännessä osassa vastaava tapahtuma on Teräsmiehen päätös tuhota kaikki maailman ydinaseet valtioiden mahdollisesta vastustuksesta huolimatta. Tietenkin kaikki tämä kariutuu siihen että heitellään Vapaudenpatsasta. Mutta ainakin on edes viitattu oikeaan suuntaan.

Teräsmies Ja Uhka Auringosta on periaatteessa roskaa, mutta sitä oli Teräsmies kolmonenkin. Ero on kuitenkin siinä, että Teräsmies kolmonen jätti hieman vihaisen olon, kun taas tämä neljäs osa tuntuu aika nautinnolliselta kokemukselta. Vaikka sitä ei aina osaakaan kunnolla selittää, niin Teräsmiehen kolmas ja neljäs osa osoittavat että roskalla on tasoeroja, joista osassa tekee mieli myllertää ja osan kohdalla ei.
Joten huonoksi elokuvaksi Teräsmies Ja Uhka Auringosta on hyvä.

Tähdet: ***
Teräsmies Ja Uhka Auringosta

...NOIR

Ei kommentteja: