Syytön tai ei, vankilasta vapautuvan on vaikea saada uutta työpaikkaa ja Harrykin alkaa turhautumaan toimettomuutensa vuoksi. Superhot taiteilijatyttöystävä Nina (Gina Gershon) koettaa auttaa miestä hädässä, mutta Harry haluaa tulla toimeen omillaan.
Kahvilassa Harry kohtaa hienostoleidi Rhea Malrouxin (Elisabeth Shue.) Rhea näkee Harryssa pikkunilkin josta voisi hyötyä. Siispä Rhea viettelee Harryn ja ehdottaa tälle rahakasta diiliä: Mitä jos menisit ja kidnappaisit tytärpuoleni Odetten (Chloe Sevigny.) Kiristetään vanhalta sairaalta rikkaalta mieheltäni puoli milliä dollareina. Niin ja Odette on mukana suunnitelmassa, sillä hän koko asian keksi, jotta voisi niillä rahoilla vältellä sisäoppilaitokseen päätymisen.
Harry suostuu suunnitelmaan ja siispä kaappauksen lavastus on tosi.
Kuinka ollakaan Palmetton kaupunki haluaa palkata Harryn lehdistövastaavaksi. Osittain anteeksipyynnön merkeissä ja osaksi siksi, että Harry oli aiemmilla toimillaan osoittanut olevansa lahjomaton ja täten sopivan rehellinen työhön. Ensimmäinen tehtävä jonka Harry saa, on tietenkin kaupungin rikkaimman miehen Felix Malrouxin (Rolf Hoppe) tyttären, Odetten kaappauksen tiedotukset.
Jouduttuaan kahden tulen väliin, Harry koettaa peruuttaa sen rikollisen työn, eli kidnappaussuunnitelman, mutta Odette kiristää Harrya pysymään suunnitelmassa ja niinpä Harry koettaa nyt taiteilla molemmilla puolin.
Kaikki tuntuu kulkevan varsin mallikkaasti, kunnes Harry löytää Odetten kuolleena. Paniikissa Harry päättää hankkiutua eroon ruumiista, mutta kas kummaa, joku on sabotoinut Harryn auton toimivuutta. Lopulta Harry päätyy kotiin autonsa kanssa. Takakontissa on Odette ja salkku lunnasrahoineen. Tai ainakin melkein.
Pakon sanelemana Harry uskoutuu Ninalle ja pyytää tältä apua, mutta selviää että salkussa ei olekaan rahaa. Pian Harry alkaa ymmärtämään mistä on kyse.
Rhea oli henkivartijansa Donnelyn (Michael Rapaport) kanssa junaillun koko asian. Donnely oli ollut aiemmin korruptoitunut kyttä jonka todistus vapautti Harryn ja itsensä, ja tätä kautta Rhea sai ajatuksen Harryn palkkaamisesta. Rhean suunnitelmana oli saada Harry suorittamaan kidnappaus, saada Donnely tappamaan Odette, saada rahat itselleen ja kaataa kaikki syyllisyys Harryn hoidettavaksi. Harry oli kuitenkin sen verran varovainen että oli nauhoittanut osan keskusteluistaan Rhean kanssa ja pakottaa nauhojen avulla Rhean auttamaan Odetten ruumiin hävityksessä ja muiden todisteiden tuhoamisessa. Donnely saapuu paikalle ja hävittää ruumiin.
Juuri kun näyttää siltä, että Harry olisi pääsemässä luistamaan koko ongelmasta. Ilmenee uusi pulma siinä, että poliisi löytää Odetten ruumiin. Mutta eikös se Odetten ruumis hävitetty juuri äsken?
Harry ei aio ottaa syitä niskoilleen murhasta jota hän ei tehnyt. Tai tässä tapauksessa kahdesta murhasta jota hän ei tehnyt. Eli Odetten ja vale-Odetten.
Harry menee Felix Malrouxin kartanolle kertomaan kaiken. Mutta mukaan pistetään vielä yksi mutka, sillä kun Harry kertoo Rhean olleen kaiken takana, niin selviää ettei Harry koskaan ollut edes tavannut oikeaa Rheaa. Vale-Rhea olikin Donnelyn tyttöystävä ja heidän linkkinsä Felixiin ilmenee siten, että molemmat ovat Felixin palkollisia. Jotenka Felix ei luonnollisestikaan usko Harryn puheita, vaan pitää tätä tyttärensä murhaajana ja pyytää Donnelya tappamaan Harryn.
Onneksi Harry oli kuitenkin kertonut tarinansa poliiseille ennen kuin lähti tapaamaan Felixia ja ratsuväki ilmaantuukin paikalle juuri ennen kuin Donnely ehtii tehdä pahojaan.
Donnely putoaa happoaltaaseen.
Vale-Rhea pidätetään.
Harry joutuu sekoilujensa palkaksi viettämään jälleen hetkisen kaltereiden takana.
Hmm. Harry joutuu elokuvan aikana koko ajan enemmän ja enemmän ongelmiin, mutta silti hän oli ymmärtänyt nauhoittaa Rhean puheet juuri silloin kun tämä vietteli Harryn. Miten Harry voi olla välillä niin pahasti pihalla kaikesta ja samalla äärimmäisen tarkan markan anaaliparanoidi.
Palmetto vaikuttaa varsin mallikkaalta vanhanaikaiselta trilleriltä, hieman samaan tapaan kuin tuo edellinen käsittelemäni elokuva, Red Rock West on. Ja jos ajatellaan juuri vanhoja jännäreitä, niin tästä löytyvät kaikki seikat joita tietämättäänkin yhdistää johonkin Bogeymeininkiin. Päähenkilö on ketjupolttava (ex-)toimittaja, femme fatale on Monroemainen ulkönäöltään, ilmasto on hiostava. Seksillä viettelyä, monimutkainen juonivyyhti, kujanjuoksua ja jopa kertojaääni.
Siispä kaikki perusainekset ovat koossa, mutta jotain menee aika pahasti pieleen. Tässä on aika samanlainen ongelma kuin De Palman Musta Dahlia-elokuvassa. Vähintään yksi aivan naurettava juonenkäänne ja muutama päin honkia tehty roolivalinta.
Palmetton kohdalla ne loppupuolella sarjatulena tulevat paljastukset eivät ole se seikka joka elokuvassa haittaa. Vaikka pakko myöntää että ne äkkikäännökset tulevat aivan liian lyhyessä ajassa, jotta niitä ehtisi sulatella. Se on sitä että toi teki sen, eikun toi, vaan se ja Hermanni.
Palmetton tarinassa on yksi pirun kömpelö juttu joka lähestulkoon tuhoaa kaikki sen onnistuneet keikautukset.
Okei, Harry on siis ex-toimittaja joka on viattomana riutunut vankilassa. Vapauduttuaan meille ei kuitenkaan osoiteta mitenkään Harryn luonteen muuttuneen rikolliseksi, joten miksi hän yht'äkkiä suostuisi johonkin kidnappausjuoneen? Hyvä on, se johtuu siitä että Rhea vietteli hänet. Mutta Rhea-hahmo ei ole muodokkuudestaan huolimatta kovinkaan hekumallinen, joten näin helpolla ei kukaan suostuisi näin rikollisiin puuhiin. Etenkään korkean moraalin omaava Harry. Sitten kun vielä se Odette on niin jumalaton pissis, että häntä ei sietäisi edes omat vanhemmatkaan, niin miksi Harry hänet tavattuaan olisi mukana suunnitelmassa? Varsinkin kun Harrylle kerrotaan että koko suunnitelma olisi muka tämän superpissiksen aikaansaannos. Vieläkin ongelmallisemmaksi asian tekee se, että Odetten perustelu kidnappaukselle ja kiristykselle on se, ettei hän halua mennä kouluun vaan aikoisi bilettää niillä lunnasrahoilla. Ja sitten Harry suostuu tälläiseen?
Joten yksikään kohtaus ensimmäisen noin 20 minuutin jälkeen ei toimi siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan, KUKAAN olisi lähtenyt mukaan näillä lähtökohdilla olevaan suunnitelmaan. Harry-hahmosta olisi pitänyt tehdä täysi idiootti, jotta tämä tarina olisi ollut mahdollinen, mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt unohtaa Harryn oivallukset elokuvan loppupuolelta.
Jotta elokuvassa olisi voinut olla samat ratkaisut käytössä, niin Harryn olisi pitänyt olla Forrest Gump. Hyväntahtoinen idiootti joka joutuu kuseen, mutta selviytyy jonkinlaisena voittajana. Palmetton olisi täten pitänyt olla Forretto.
Tuo edellinen on sääli, sillä mukana on kuitenkin aika herkullisia äkkikäännöksiä. Hieman tuleekin mieleen, että tässä on liikaa koetettu olla ovela juonenkäänteissä ja aivan liikaa koetettu saada esille vanhanaikaisia dekkarijuttuja ja niiden vuoksi on jäänyt olennaisia asioita huomaamatta.
Tarinassa esiintyvän ongelman lisäksi Palmetton roolitus kompuroi.
Pidän kyllä kovasti Woody Harrelsonista ja hänestä ei nyt suuremmin vikaa löydykään. Suurin ongelma Harrelsonin kohdalla on hassua kyllä, hänen äänensä. Kun kyse on dekkarista jossa on kertojaääni, niin Harrelsonin vonkuna tuo mukaan turhaa koomisuutta. Sitä vain odottaa koska hänen kumikätensä irtoaa keilatessa.
Suurin ongelma on kuitenkin kahden naisnäyttelijän väärässä roolissa oleminen.
Vaikka Elisabeth Shue on nätti ja tässä elokuvassa on selkeästi haettu hänen ulkonäköönsä aiemmin mainitsemaani Marilyn Monroe-lookia, niin Shue ei ole lähellekään tarpeeksi viettelijän oloinen sopiakseen hahmoonsa. Vaan koko hahmo jää pelkäksi pintakiiltoiseksi stereotypiaksi.
Ja sitä kautta päästäänkin toiseen väärässä roolissa olevaan, eli Gina Gershoniin. Hän puolestaan olisi ollut täydellinen Rhean naispaholainen rooliin, mutta sitten hänet onkin työnnetty sivuun, olemaan vain Harryn tyttöystävä jolla ei ole kuitenkaan ole suuremmin muuta virkaa kuin toimia taustalla. Gershon on aivan liian hyvä ollakseen vain taustalla.
Nämä kaksi roolia olisi pitänyt vaihtaa keskenään, niin hyvä olisi tullut.
Oikein suututtaa että elokuvassa on elokuvaan sopivia näyttelijöitä, mutta väärissä rooleissa.
Palmetto on kuitenkin ihan kiva, joskin juonenkäänteistään huolimatta kovin yllätyksetön elokuva. Elokuva toimii mukavana ajantappona, vaikka nyt sisältääkin muutaman todella päättömän ratkaisun.
Surku että tämä tuli katsottua todella onnistuneen, samankaltaisia aineksia hyödyntävän elokuvan perään. Nyt Palmetto kärsii väkisinkin vertailusta, mutta on ilman niitäkin korkeintaan vain ihan hyvä.
Tähdet: **
Palmetto
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti