Kukaan ei koskaan ota esille kuinka monella maailman tappajista on Robbie Williamsin levyjä, tai kuinka moni pedofiili on käynyt Eläkeläisten konsertissa. Mutta annas olla kun kyseessä on Cradle Of Filth tai tämä pitkän mutkan kautta esille tuleva KMFDM.
Niin, KMFDM.
Tämä yhtye on saanut hieman vääristä syistä huomiota.
Kun kyseistä bändiä kuuli Bad Boysissa, oli se hyvä asia.
Kun kyseisen yhtyeen nimi mainittiin Columbinen yhteydessä, ei kyseessä ollut kovin hyvä asia. Sitten kun vielä yksi ääliö Suomessa menee ja laittaa ammuskeluvideonsa taustalle samaista yhtyettä, niin jälleen liikuttiin negatiivisessa valossa. Jopa niin että KMFDM joutui antamaan tiedonannon jossa sanoutui irti kouluammuskeluista. Asia jota yhdenkään yhtyeen ei pitäisi joutua tekemään.
Liekkejä koetti lietsoa kotoinen, rakas 7 Päivää-lehtemme, joka ystävällisesti meni suomentamaan KMFDM:n lyriikoita, jotta varmasti kaikki tajuaisimme kuinka paha bändi onkaan kyseessä. Tietenkin keltaisen lehdistön edustajana Seiska ei mennyt suomentamaan samaisen bändin kaikkia lyriikoita, koska tällöin lukija olisi saattanut ymmärtää kuinka vahvasti KMFDM on väkivaltaa vastustava. Kyseinen yhtye harrastaa musiikissaan anarkiaan viittaavaa kuvastoa, mutta vähintään yhtyeen fanit huomaavat kuinka monessa kappaleessa he osoittavat positiivista sanomaa ja ovat mukavan itseironisia imagoaan kohti.
Onneksi se Seiskan yritys kuivui yhtä nopeasti kuin heidän omatuntonsa ja Suomen kansa ei huomioinut asiaa sen kummemmin. Olemmehan kuitenkin maassa jossa mummot kulkevat Lordi-paidat päällä ja pääministeri näyttää Saatanan merkkejä. Noitavainot voi mennä suorittamaan Salemiin.
Tietenkin aina löytyy niitä hysteerikkoja jotka ovat onnellisia vasta kun kaikki kääritään harmaaseen säkkiin ja pidetään nurkassa.
Kuitenkin, Suomessa ollaan aika halukkaita antamaan tilaa raskaammalle musiikille, ja miksipä ei? Jos vaihtoehtona on Waldo's People, tai mikä tahansa muu, niin valinta ei ole vaikea.
Sääli vain etten itse ole juurikaan hevimusiikin ystävä, joten voin vain toivoa että Suomalaiset finninaamat kuuntelisivat muutakin kuin Saksalaista voimametallia, tai Norskien pandasilmiä.
Mutta se siitä asian vierestä.
Kun Gary Numanin Berserker-arvostelun yhteydessä sepostin hänen olevan industrialmusiikin synnyttäjiä, niin KMFDM on mielestäni yksi sen parhaimmista aikaansaannoksista. Siispä tämä WWIII liven käsittely onkin paikallaan.
WWIII alkaa ja näemme keikan alkuvalmisteluja ja tätä kautta ääneen pääsevät muusikoiden lisäksi kitarateknikot, valaisijat ja jopa oheismateriaalien myyjät. Kukaan heistä ei jutustele sen kummempia. Ei siis syvennytä pieruhuumoria erikoisempaan. Kunhan nyt osoitetaan että kaikilla mukana olevilla tuntuu olevan mukavaa.
Sitten itse keikkaosuus alkaa ja olemme intiimissä, ehkä noin Semifinalin kokoisella klubissa näkemässä ja kuulemassa kuinka valot välkkyvät epilepsiaa aiheuttaen, kitarat murisevat ja koneet naksuttavat. Tatuoidut irokeesipäiset muusikot soittavat kuin maailmanloppu olisi just eikä kohta, ja suloinen Lucia Cifarelli keimailee kumipuvussaan.
Tässä näkee hyvin sen, miten keikkatilanteet kannattaa mitoittaa. KMFDM on sen verran suosittu, että yleisöä on riittämiin, mutta areenoilla he olisivat varmastikin eksyksissä. Siispä pieni ahtauden tunne on hyvästä tälle hikiselle industrialrokin esitykselle. Ja jos yhtye on energinen, niin sitä on myös yleisökin.
Tilannetta rikkoo kylläkin kappaleiden välissä esitettävät osuudet joissa näemme bändiä ostelemassa juustonaksuja, imitoimassa Ozzy Osbournea ja muuta sellaista. WWIII:n voi toki katsoa myös yhtenäisenä konserttina, ilman tunnelmaa pätkiviä inserttejä. Tämä onkin suositeltavampi katselutapa. Sillä vaikka on ihan hauskaa nähdä yhtyeen jäseniä, faneja ja muita tilanteissa mukana olevia jutustelemassa niitä näitä, niin niillä on enemmän pelkän kertakatseluna arvoa ja itse keikkaosuus toimii huomattavasti paremmin yhtenä kokonaisena pätkänä. Varsinkin kun kyseessä on vauhdikasta musiikkia, niin sitä ei halua koko aikaa tauottaa. Mainoskatkot eivät ole tarpeen.
Kokonaisuus on hyvin hallinnassa ja vaikka osa kuvamateriaalista on koostettu yhteen useammalta keikalta, niin tilanne vaikuttaa yhdeltä kokonaiselta konsertilta, vaikka välillä saman kappaleen aikana vaatetus muuttuukin kuvakulman mukana.
WWIII-dvd sisältää yhden parhaimmista ekstroista joita olen ilokseni kohdannut. Siellä ovat ne perinteiset musiikkivideot, haastattelut, fanien kuvagalleriaa ja muuta mukavaa. Mutta ehdottomasti paras on Whale Watching With KMFDM, joka todellakin on sitä että yhtyeen jäsenet lähtevät tarkkailemaan valaita.
Minuun tämä koko paketti osui ja upposi. Pelkästään konsertin lisänä olevat ekstrat ovat laadittu selkeästi huolella. On tarjolla tavallista ja erikoisempaa ekstraa, mutta ennen kaikkea sitä on runsaasti ja sopivasti kiinnostavana. Plussaa on annettava siitä kuinka paljon faneille annetaan tilaa esiintyä lisämateriaaleissa. Tämä osoittaa hyvin kuinka maanläheinen asenne yhtyeellä on.
Keikka on sopivasti musiikkiin keskittyvä ja kokonaisuus on koostettu juuri siten, että toivoisi olevansa paikan päällä, mutta että televisionkin kautta välittyy tarpeellinen.
Koska olen fani, niin saatan olla puolueellinen, mutta uskon että jokainen energisestä musiikista pitävä olisi vastaanottavainen KMFDM:n musiikille ja WWIII-dvd:lle.
Ei huolta, KMFDM ei herätä innostusta ampua ketään. Ja jos se niin tekee,,, hyvä ihminen, hae apua, sillä ongelmasi ovat syvemmällä kuin yhden yhtyeen musiikissa.
Tässä kuitenkin linkki jota kautta voi ajautua rappioon.
Disobedience.
Tähdet: *****
KMFDM: WWIII
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti