Maailmassa on tarkalleen 237 tilastoitua Scanneria. He ovat ihmisiä joille on kehittynyt ylimaalliset telepaattiset ja telekineettiset kyvyt. Scannerismi esiintyy eräänlaisena ymmärryksen ulkopuolisena asiana ja Scannerit kärsivätkin pahemmanlaatuisista mielenterveysongelmista. He eivät ymmärrä saati osaa hallita omia kykyjään ja täten he ajautuvat vankilaan, mielisairaalaan, kadulle, etc. Apuun tulee kuitenkin laitos nimeltä ConSec ja siellä työskentelevä tohtori Paul Ruth (Patrick McGoohan) joka esiintyy laupiaana samarialaisena. Tosiasiassa ConSecin tarkoitus on kouluttaa Scannereista aseita joita myydä eniten tarjoaville.
Cameron Vale (Stephen Lack) on yksi tohtori Ruthin kadulta pelastamista Scannereista ja kun Ruth pyytää Valelta apua, ei tämä osaa epäillä mitään outoa ja on luonnollisesti aulis auttamaan pelastajaansa. Vale on tyytyväinen kunhan saa lääkeannoksensa jolla pitää Scannerisminsa kurissa.
Kaikki Scannerit kun eivät ole olleet Valen tapaan yhtä sinisilmäisiä ja vastaanottavaisia saamaan apua, edes valheellista sellaista. Joten Valen tehtävänä on etsiä eräs tietty Scanner, joka aiheuttaa kuolettavaa harmia ConSecille.
Darryl Revok (Michael Ironside) on Scanner joka on aikoinaan kapinoinut ConSecia vastaan ja lähtenyt eräänlaiselle ristiretkelle tuhotakseen ConSecin ja oikeastaan siinä samalla kaiken mitä voikaan eteen sattua. Sen lisäksi että Revok on äärimmäisen vahva Scanner, on hän myös täysi pöpi jonka profiilitiedoissa lukee harrastuksina paranoia, nihilismi, agressio ja Bondvillainismi.
Revok pyrkii käännyttämään ConSecin kouluttamat Scannerit ja heidän avullaan tuhoamaan hallitsevan järjestyksen.
Vale löytää muita kaltaisiaan vain huomatakseen kuinka heidät tapetaan joko yksittäin, tai joukko kerrallaan. Vale tutustuu Scanneriin nimeltä Kim Obrist (Jennifer O'Neill) joka on kuulunut Revokin ryhmään ja Vale tuo hänet ConSeciin kertomaan tietonsa Revokin organisaatiosta. Kun ConSecin johtajiin kuuluva Braedon Keller (Lawrence Dane) tappaa tohtori Ruthin ja koettaa tappaa Kimin, paljastuu että Revokin merkitys on laajempi kuin pelkkä riehuva tappaja joka kiukuttelee ConSecille. Revok on mukana ConSeciin kuuluvassa lääketehtaassa joka valmistaa tohtori Ruthin keksimää lääkettä joka muodostaa mutaatioita kehitysvaiheessa oleviin sikiöihin ja periaatteessa valmistaa näistä vauvoista Scannereita. Revokin suunnitelmana on saada kaikki mahdolliset raskaana olevat naiset nauttimaan tätä lääkettä valheellisin syin ja tätä kautta synnyttää maailmaan uusi hallitseva Scannereiden rotu, jota puolestaan johtaa Revok itse.
Vale jää Revokin vangiksi ja Revok paljastaa koko totuuden. Vale saa kuulla kuinka tohtori Ruth on syypää Scannereiden olemassaoloon, kuinka ConSec koetti hyödyntää Scannereita ja kuinka Revok aikoo syrjäyttää tavallisen ihmisrodun ylivoimaisen Scanner-rodun tieltä. Niin ja että Revok on Valen isoveli ja haluaisi Valen rinnalleen johtamaan uutta maailmanjärjestystä.
Vale ei voi suostua Revokin suunnitelmaan ja he alkavat scannaamaan toisiaan. Suonet paisuvat, veri vuotaa, silmät valkaistuvat ja tuli roihuaa. Lopulta jäljelle jäävät yksi tunnistamaton palanut ruumis ja mies joka näyttää Revokilta, mutta kuulostaa Valelta.
Hitto tämä oli tehokas elokuva. Ensinnäkin on hienoa ettei tällä aiheella oleva elokuva sorru pelkästään siihen, että ajatuksen voimalla tappavat ihmiset kulkisivat räjäyttelemässä vastustajien päitä, vaan keskitytään enemmän selvittämään miksi nämä Scannerit ovat edes olemassa. Mukana on vahva paranoidi tunnelma jossa ei tiedä kehen luottaa. Onko Revok elokuvan paha heppu, vai onko sitä Keller. Mitä jos elokuvan pahis onkin tohtori Ruth. Onko koko valtio paha, koska se rahoittaa Scannertutkimusta, jota suorittaa aseteollisuus.
Sitten kun mietitään Valen kehitystä ihmisrauniosta jonka tohtori Ruth nostaa jaloilleen vain tuhoamaan miehen joka paljastuu hänen omaksi veljekseen, joka puolestaan paljastaa että se oli tohtori Ruth joka kokeillaan heidät molemmat loi ja joka on koko ajan ollut tietoinen Valesta, mutta ”pelasti” tämän vasta kun se sopi omiin suunnitelmiin.
Itseasiassa Cronenbergin History Of Violence on aika samanlainen pohjimmiltaan. Molemmissa on mies joka ei käytä kehityksensä ja syntyperänsä luomia kykyjä, ennen kuin joku menneisyyden hahmo tulee repimään kaiken esille ja lopulta kaikki pääsee pinnalle räjähdysmäisesti. Vastaavasti Videodrome myös hyödynsi samankaltaista teemaa, kuten muutama muukin Cronenbergin ohjaus.
Sen lisäksi että Scannersissa on mukavan epäluuloinen tarina, on siinä myös aivan loistava lopetus.
Kun Revokin ja Valen lopullinen yhteenotto alkaa, niin siitä leikataan muualle juuri sopivassa vaiheessa, jotta lopputulosta ei näe suoraan. Kun paljastuu että toinen ruumis on palanut tunnistamattomaksi ja toinen näyttää Revokilta mutta kuulostaa Valelta, niin se jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Jos Revok oli vahvempi scannerismissaan, niin sulauttiko hän Valen itseensä, mutta on silti itse Valen äänestä huolimatta kontrollissa. Vai tuhosiko Vale Revokin ja teki saman kuin äsken sanoin Revokin tehneen. Mutta jos Vale voitti Revokin, niin miksi hän olisi ottanut Revokin muodon itselleen? Joten siinä mielessä olisi kenties loogisempaa että Revok imi Valen itseensä. Annettiinhan elokuvassa ymmärtää Revokin olevan vahvempi ja parempi hallitsemaan itseään, toisin kuin hämmennyksen vallassa oleva Vale. Käsitys sopisi myös Revokin ajatukseen hallita Scannereita, jolloin hän voisi korostaa ylivoimaisuuttaan ottamalla itselleen muiden persoonallisuuksia ja äänenmuutos voisi johtua vain toisen ihmisyyden omaksumisesta.
Elokuvassa tehtiin kuitenkin fiksusti kun taistelun loppua ei näytetä ja lopussa vain paljastetaan Revok sanomassa Valen äänellä että hän voitti. Mutta kuka voitti?
Kun kyse elokuvasta jossa yli-ihmiset kulkevat paranoian vallassa ja koko tunnettu todellisuus vain vahvistaa luuloja, niin paras tapa pistää loppu sille on osoittamalla että kaikki teoriat voivat olla oikeita ja vääriä.
Elokuvan näyttelijöistä McGoohan ja Ironside saavat tietenkin eniten huomiotani jo pelkillä nimillään. Joten sanottakoon heistä vain se, että molemmat ovat aivan loistavia.
Stephen Lack tuntuu hieman apaattiselta ja värittömältä elokuvan pääosassa, mutta uskon että kyseessä on tietoinen ratkaisu. Onhan ajatuksena kuitenkin se että Lackin Vale-hahmo joutuu olemaan totuuden ulkopuolella loppuun asti ja tässä vaiheessa kaikki on mahdollisesti jo liian myöhäistä. Siitäkin huolimatta Lack ehkä liiankin ulkona kaikesta, sillä rehellisesti sanoen hän on aika tylsää seurattavaa. Elokuva on liikkeessa vain kun Lack on kontaktissa jonkin itseään karismaattisemman kanssa. Itseäni vaivasi hiukan myös sellainen asiaan liittymätön seikka, että jostain syystä Stephen Lack muistutti liian paljon ulkonäöllisesti Tom Hulcea ja Hulcesta tuli mieleen koko ajan hänen energinen Amadeuksensa ja se rikkoi hieman ajatuksiani.
Lisäksi, vaikka pidin elokuvan juonesta niin sen kuljetuksessa oli pari kertaa rytmihäiriöitä. Yleensä en kaipaa elokuvaa lisää pituutta, vaan päinvastoin, mutta tämä elokuva olisi kaivannut 10-15 minuuttia lisää välikuvastoa hidastamaan sitä. Elokuva ei ole varsinaisesti nopeatempoinen, mutta siellä on muutama juonellisesti liian nopea hyppäys. Ensimmäinen on heti alkupuolella kun esitellään kuinka surkeassa jamassa Vale on ja sitten yht'äkkiä siisti ja yhteiskuntakelpoinen. Jos idea on esittää kuinka syrjäytyneitä Scannerit ovat, niin äkkisiirto siitä pois on liian yksinkertainen.
Samanlainen seikka tapahtuu loppupuolella kun koko totuus rupeaa paljastumaan Valelle, niin kops vaan ja hän on yllättäen Revokin luona loppua odottamassa.
Joten alkupuolelle olisin kaivannut hieman enemmän Valen hahmolle kasvua ja loppuun hieman jarruttelua ennen kliimaksia.
Revokin kohdalla hahmon rakenne on Valea mielenkiintoisempi. Hahmo esitellään aivan yllättäen ja äärimmäisen väkivaltaisena, joten on helppo uskoa hänen olevan pelkkä paha heppu tappamassa viattomia. Sitten Revokin motiivit rupeavat selviämään ja vaikka niitä ei hyväksy, niin häntä rupeaa ymmärtämään.
Miinuksistaan huolimatta Scanners on aivan loistavasti toimiva psykologinen kauhuelokuva jonka lopetus jää pitkäksi aikaa vaivaamaan päätä ja hyvä niin.
Eikä elokuvalle ole laisinkaan haitaksi se, että Howard Shoren musiikki on aivan kuvien kaltaista.
Ja se lopetus on aivan julmetun hieno.
Tähdet: ****
Scanners
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti