Peter Von Bagh on nimi jonka jokaisen elokuvan harrastajan tulisi tietää. Jos joku on Suomessa elokuvan The Man, niin se on Von Bagh. Hän on kirjoittanut lukuisia hyviä elokuva-alan kirjoja, mutta hänen tuoreimpiinsa kuuluva teoksensa Salainen Mieli: Elokuvan Tarina on kaikkea muuta kuin hyvä. Kyseessä on elokuvan yleissivistävä oppikirja jossa käydään oikeastaan kaikki tärkeimmät aiheet ja nimet läpi. Mutta kirjassa on aivan uskomattoman alkeellisia asiavirheitä ja paljon.
Toisin kuin kirjassa kahdesti väitetään Lon Chaney EI esiintynyt vuoden 1931 Draculassa, eikä varmastikaan sanonut kuolemattomasti ”i am Dracula.” Vaikeaa se olisi ollutkin, etenkin kun Chaney meni kuolemaan vuotta ennen.
Kissanainen EI esiintynyt vuoden 1989 Batmanissa.
Zatoichi Ei ole Hana-Bi.
Eikä Donald Sutherland varmastikaan ole Oliver Stone.
Kirjassa on mahdollisesti enemmänkin virheitä, mutta ymmärrettävästi keskittymiseni rupesi herpaantumaan.
Jos Salainen Muisti on tarkoitettu oppikirjaksi, niin se opettaa aivan vääriä asioita.
Siispä Peter Von Baghin kirja oli suuri pettymys ja sitä on myös Star Trek 9: Kapina.
Onkin aivan uskomatonta minkälainen tason pudotus Kapina on. Edellinen osa, Ensimmäinen Yhteys ei ole mielestäni pelkästään paras Next Gen-elokuva, tai kolmanneksi paras Trek-elokuva, se on myös ylipäätään tieteisseikkailuja ajatellen laatuteos. Sitten tulee elokuva jonka juoni sopisi paremmin 4D-dokumentiksi kuin elokuvaksi, tai edes normaaliksi Next Genin tv-jaksoksi. Kun vielä hölmö juoni kuorrutetaan ääliömäisillä hahmoilla ja naurettavalla oravalla, niin katastrofin aineksia löytyy muualtakin kuin Websterin kotoa.
Elokuva alkaa kuvauksella jossa ilmeisesti Ingallsin perheen lapset leikkivät sopuisasti heinäkasoissa ja kaikki on yhtä unelmaa. Olemme siis Ba'ku-kylässä jossa kaikki asukkaat ovat harmoniassa keskenään, ovat ikuisesti kauniita ja vanhenevat suunnilleen vain karkausvuosina, jos silloinkaan. Tämä on siis jokaisen Activia jogurttia syövän paratiisi.
Sitten paratiisin rauha rikkoontuu kun ikääntyneet, extreme-kasvojenkohotuksia harrastavat Son'at saapuvat paikalle ja haluavat siirtää vaikka väkivalloin Ba'kut pois, päästäkseen itse heidän tilalleen. Avukseen he saavat jopa Tähtiliiton jonka byrokraatit ajattelevat että kaikkien universumin olentojen tulee saada samat edut kuin mitä Ba'kuilla on. Ja tässä tulee elokuvan yksi suurimmista epäloogisuuksista. Ba'kuja on koko planeetalla noin 600 kappaletta. Koko planeetan sanotaan olevan heidän (lähes) ikuisen nuoruutensa takana. Joten miksi Tähtiliitto suostuisi edes muiden edun vuoksi siirtämään Ba'kut pois planeetaltaan, kun heitä on vain 600 ja koko muu planeetta olisi valmista kauraa tutkimuksia varten. Ja miksi So'nat haluavat mennä juuri sinne missä Ba'kut ovat, jos he kerran vain haluavat itse hyötyä planeetan antimista ja tilaa on vaikka kuinka paljon. Noista jälkimmäiseen tulee vastaus, mutta tässä vaiheessa se ei selitä miksi Tähtiliitto suostui Son'ajen ideaan pakkosiirrosta ja valtauksesta. Etenkin kun Son'at ovat riidanhaluisia heti alusta asti. Joten Tähtiliitossa on jotain Ernest Goes To Camp-meininkiä meneillään.
No, luonnollisesti Jean Luc Picard (Patrick Stewart) ei voi katsella tapahtumia sivusta, vaan kapinoi Tähtiliittoa vastaan ja rupeaa miehistöineen auttamaan Ba'kuja. Sitten juostaan nahkatakit päällä vuorilla, katsellaan kukkasia ja joku näsäviisas pellavapäinen kakara opettaa Datalle (Brent Spiner) miten olla lapsi. Tämä tietenkin tarkoittaa heinäkasassa peuhaamista. Jotta tässä ei olisi vielä tarpeeksi, niin tuolla äsken mainitsemallani kakaralla on lemmikkinään CG-oravamurmeli joka on niin huisin söpö, että siirappi vuotaa yli äyräiden.
Sitten kapinoidaan hieman lisää ja lopulta Son'ajen pomo, Ru'afo (F. Murray Abraham) siirtyy holografiseen alukseen ja pian räjähtää tuusan nuuskaksi.
Ja Son'ajen motiivi Ba'kujen kiusaamiseen oli tietenkin se, että he olivat ennen Ba'kuja jotka lähtivät maailmalle. Poistuttuaan tuolta planeetalta he alkoivat vanheta luonnollisesti ja jäivät riippuvaisiksi plastiikkakirurgiasta. Öö, okei.
Ilmeisesti tämän elokuvan ajatuksena on ollut luonnollisuuden korostaminen ja osoittaa kuinka keinotekoinen kauneus on juuri sitä. Aika huono aihe jo sen takia, että tämä on ensinnäkin ensimmäinen Star Trek-elokuva jossa kaikki avaruustaistot oli tehty täysin tietokoneilla. Joten sarjansa toistaiseksi eniten keinotekoinen tuotos kiukuttelee itseään vastaan. Toisekseen aihe vaikuttaa koko elokuvan mitassa pahasti saarnaavalta ja kaikki nämä ylivedetyt plastiikkakirurgiat ovat sellaista sosiaalipornoa, että pääosissa olisi pitänyt olla hyvien näyttelijöiden sijasta Big Brother-voittajia.
Näyttelijöistä puheenollen.
Okei, näyttelijät tekevät selkeästi parhaansa, tai ainakin siedettävimmänsä, mutta miten ihmeessä F. Murray Abraham saatiin huijattua mukaan? En ihmettele sitä, että Abraham esiintyy Star Trekissa, sillä onhan tässä sarjassa esiintynyt lukuisia laatunäyttelijöitä, mutta että Abraham on tässä nimenomaisessa osassa. Olisi luullut että luettuaan käsikirjoituksen, olisi Abraham paennut vuorille, nahkatakki päällään.
Sitten on se perisynti.
Näsäviisas pikkuvanha kakara joka opettaa meille kaikille kuinka rakkaus löytyy meidän kaikkien sydämestä ja kuinka heinäkasa edustaa viattomuutta.
Eikö se riitä?
No, ainahan voi ihastella sitä Tikun ja Takun Tikua (joka muuten oli myös edesmenneen kissani nimi) joka iloisesti hyppelehtii piupeli paupeli.
Star Trek 5 oli ehkä toteutukseltaan hyvin kömpelö elokuva, mutta ainakin siinä oli hyvin mielenkiintoinen perusajatus mukana.
Tässä ei ole lähes mitään hyvää.
Kapinassa joukko kiukkuisia plastiikkakirurgeja vihaa luonnollista kauneutta. Mitä seuraavaksi? Ilkeä meikkitehtailija valmistaa myrkyllistä meikkiä? Ai niin, Catwoman toteutti tuon syvällisen aiheen.
Star Trek: Kapina on äärimmäisyyksiin saakka sokerinen moraalisaarna joka heittää hukkaan hyvät näyttelijät ja hahmot joiden jo itsessään luulisi olevan jonkinlainen varmuustakuu.
Tylsä, nolo ja naurettava.
No, Goldsmithin musiikki on sentään nättiä.
Tähdet: *
Star Trek 9: Kapina
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti