Vuonna 1921 Irlanti saavutti vapauden britannian ikeestä ja näin ollen oli vedettävä uudet rajat joka tässä tapauksessa oli erottamassa Pohjois-Irlannin muusta osasta maata, mutta protestantit ja katolilaiset eivät päässeet yhtämielisyyteen kuuluisiko keskelle rajaviivaa jäävä pikkuruinen Puckoonin kylä pohjoiseen vaiko etelään. Pubikin oli juuri sulkeutumassa joten asia olisi viimein päätettävä ja kiistakapulana oleva kylä vedettiin keskeltä poikki samaan tapaan kuin Asterixin Syvä kuilu-tarinassa. On siis synnytettävä kansalaistottelemattomuutta ja korjattava asia, mutta tämä kaikki on vain elokuvaa ja Puckoon fiktiivinen paikka. Ei kannata ryppyillä ohjaajalle taikka hän kuvauttaa loppukohtauksen uudestaan niin, että jättää sinut roikkumaan puuhun.
En ole lukenut Spike Milliganin alkuperäistarinaa enkä näin ollen ole pätevä kertomaan kuinka uskollinen tämä filmatisointi on kirjan kanssa, mutta sen verran mitä miehen uraa olen seurannut on Puckoon ainakin tyyliltään hyvin tuttua. Tiivistyksenä voisi sanoa, että kyseessä on Monty Pythoniin rinnastettavaa absurdististi irvailevaa huumoria jossa samaan tapaan hahmot sekä tilanteet ovat enemmän taikka vähemmän mitä hittoa tapahtuu?-sarjasta ja neljättä seinää rikotaan aina tilaisuuden tullen. Elokuvan ns. päähenkilö puhuu katsojalle (tai siis kertojaäänelle [kirjailija/ohjaaja/Jumala]) ja kertoo ettei arvosta kaikkia tämän elokuvan ratkaisuja tai jopa mainitsee monesko kohtaus on menossa, että viedään jo juonta eteenpäin. Sitä ei pahemmin tapahdu, sillä vaikka punaisena lankana kenties onkin se kylän jakautuminen kahtia ja sen aiheuttamat ongelmat (huussi jäi rajan toiselle puolelle) sekä niiden korjaaminen, on kyseessä enemmänkin eräänlainen Hölmöläisten kylän asukkaiden paikallaanpyörimisen kuvaus. He toki kantavat säkillä auringovaloa sisälle, mutta mitään ei oikeasti haluttaisi laiskuutta tehdä ja sekin mitä saadaan aikaiseksi ei ole käytännössä mitään. Joten elokuva vaikuttaa aika päämäärättömältä ja on parhaimmillaan yksittäisissä vitseissä, kuten vaikkapa siinä jossa kaupungin suurin laiskimus ottaa torkut hautausmaalla ja herättytään muut luulevat kuolleiden nousevat haudoistaan. Nämä esimerkiksi väärinkäsityksistä syntyvät huvittavuudet ovatkin enimmäkseen mainioita, mutta se kertojan liiallinen puuttuminen tapahtumien kulkuun aiheuttaa tunteen siitä kuinka joitakin asioita olisi keksitty sitä mukaa kun kuljetaan (mistä sopivasti tehdään elokuvassa huomautuskin) ja aina kun eteen tulee jokin este, korjataan se vain keksimällä äkkiä jokin oviaukko (vrt. se oli vain unta-ratkaisu kun tarinalla ei ole kunnon loppua). Sketsisarjan jaksona Puckoon olisi varmaan parempi, koska ainakaan elokuvana se ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä loppuunsa asti. Tämä on elokuva joka osoittaa, että tarinalla pitää olla jonkinlainen suunta jota seurata, muutoin sitä vain seistään paikoillaan vaikka syli olisi kuinka täynnä hyviä ideoita.
Haluaisin pisteyttää Puckoonin korkeammalle, mutta suoraan sanoen se ei ole kokonaisuutena erityisen hauska eikä toteuta ideaansa tarpeeksi koukuttavasti jotta edes aina muistaisi kylän joutuneen rajasotkun uhriksi.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti