Lily (Milla Jovovich) perheineen muuttaa Nepaliin maaseudulle vanhempiensa opetustyön perässä ja tällainen ei kaupunkilaisteiniä hirveästi innosta. Junamatkalla Lily törmää samaan suuntaan pummilla kulkevaan Joharviin (Eddie Castrodad) ja molemmat tietenkin ihastuvat toisiinsa, mikä osoitetaan keskinäisellä naljailulla ja näin muutto jonnekin vuoristoon onkin aika fantsua. Joharv saa työn Lilyn perheen palvelijana, että se on hyvä ja nyt kuullaan legenda muinaisesta kadonneesta "näkymättömästä kaupungista", joka on hyvinkin tuttu tarina Joharville jolla on mukanaan jadeamuletti jonka pitäisi toimia karttana tuohon kaupunkiin. Samaa kaupunkia on etsimässä hieman epäluotettavan oloinen professori Dewan (Kavi Raz) ja kollegansa, oh my!-George Takei-imitaattori Harry (Pernell Roberts), joten tästä alkaa seikkailu saada Joharv ottamaan paikkansa kadonneen kaupungin oikeamielisenä prinssinä, kun taas toisia ajaa eteenpäin ahneus.
Himalajan kätkössä on teos Milla Jovovichin elokuvauran alusta ja tuolloin hänet tunnettiin vielä pelkällä etunimellään, joka lienee ollut trendikästä tyyliin Sting, Madonna, Prince, Limahl ja mitä näitä nyt olikaan. Mitenkään vähättelemättä Jovochin näyttelijäuraa ja tehtyjä rooleja, lienee kuitenkin aiheellista todeta varsinaisen läpimurron tapahtuneen vasta vuonna 1997 The Fifth Elementin myötä ja vieläpä myöhemmin 2002 Resident Evilin myötä jotenkin vakiintuneen. Joten ei se elokuvatähteys nyt näytä ihan yhdessä yössä hänelläkään toteutuneen ja ilmeisesti osittain siksi ettei Jovovich tiettävästi arvostanut roolitarjouksia jotka sai pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Jos näin on niin olen hieman pettynyt, että hän on niin vahvasti kuitenkin pysytellyt elokuvissa jotka tuntuvat pikemminkin rajoittavan halua näytellä kuin laajentavan sitä. Olen sanonut sen aikaisemminkin, mutta vaikka esimerkiksi miehensä Paul W.S. Anderson auttoikin Jovovichia menestykseen edellä mainitun Resident Evilin myötä niin samalla pysyttäytyminen kyseisessä sarjassa ja vastaavanlaisissa elokuvissa (vrt. Ultraviolet) eivät olleet hyväksi näyttelijälle joka haluaisi tulla tunnetuksi kyvyistään eikä kasvoistaan. En ehkä näe Jovovichissa uutta Meryl Streepia, mutta ehdottomasti enemmän kuin mitä zombien ampuminen osoittaa ja jos ei sitten Streep niin ehkä jokin uusi Charlize Theron?
No kuitenkin, Himalajan kätkössä sitä läpimurtoa ei ainakaan tuonut ja siihen saattaa olla syynä Jovovichin sijaan se, että onpas tämä pitkästyttävä elokuva. Kyseessä pitäisi olla sellainen mukava nuorten seikkailuelokuva jotka olivat tämän tekoaikaan aika suosittu lajityyppi ja jollaisia esimerkiksi Disney tuntui pukkaavat vuokraamoiden hyllyt täyteen. Eli aika kaavamainen, mutta suht' varmaksi todettu tapa tehdä nuorisoelokuvaa jossa riittää vauhtia, huumoria, teini-ihastumisia, eläin siellä tai täällä ja hölmöjä ilkeitä aikuisia jotka kompastuvat nilkkojen korkeudelle viritettyihin lankoihin. Kovasti tässä vihjaillaan seikkailusta etsiä se kadonnut kaupunki ja mielessä siintävät jo kaikki vuoristojen vaarat keikkuvista köysisilloista puskeviin pukkeihin, mutta ei mitään... nada. Koko elokuva tuntuu vain pohjustukselta jollekin mitä ei tapahdu (toki se kaupunki löydetään, sillä PUFF! siinä se nyt äkkiä etsimättä on). Sellainen joo joo, ihan kohta... lupaan. Ja koska kyseessä on hyvin kevyttä nuorisoelokuvaa jossa ei ole vaadittu tekstiltä taikka esiintymiseltä suurenmoisuutta niin se seikkailun odotus ei ole erityisen kiinnostavaa ja kun kerran se innokkuus jää paitsi, jää siten myös elokuvan teho.
"Minulla on vielä pitkä matka edessä ja aika on vähissä" todetaan ajassa 1h 24min ja koska elokuvaa on jäljellä jotain vartin verran niin ne tähän saakka annetut lupaukset juonellisesta sisällöstä taitavat jäädä toteuttamatta.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti