Vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan loputtua, amerikkalaisen majuri Fosterin (Gene Hackman) johtama muukalaislegioona palaa aavikolle pahojen menetysten lannistamana. Foster kuluttaa vapaa-aikaansa ryypäten masennukseensa, mutta miehilleen hän esittäytyy edelleen parhaimpansa mukaan ja vahvaa johtajaa tarvitaankin kun uusien miehien joukossa on jälleen varkaita ja valehtelijoita joita ei ole vielä saatu ruotuun kunnioittamaan päällikköänsä. Lisähaastetta tuo määräys viedä ja suojella joukkoa arkeologeja (mm. Max von Sydow) alueelle jota hallitsee arabipäällikkö El Krim (Ian Holm), joka luonnollisestikaan ei katso hyvällä sitä kuinka lupaus siitä ettei alueella suoriteta kaivauksia rikotaan.
Uusien miesten joukossa on veijarivaras Marco (Terence Hill) joka iskee silmänsä erään pian Fosterin voimannäytössä kuolevan arkeologin tyttäreen Simoneen (Catherine Deneuve) ja vaikka Marco onkin huijari ja varas on hän se tämän tarinan hyvä sekä reilu tyyppi joka auttaa kavereitaan vaikka vielä tuntemattomia ovatkin, uskaltaen siten pistää päälliköille vastaan uskoen charminsa auttavan pulasta kuin pulasta. Kuten asiaan kuuluu niin Fosterille Marco edustaa kapinallisuutta joka on kitkettävä pois, mutta samalla hän näkee miehen neuvokkuudessa ja oma-aloitteisuudessa jotain jota tulisi soveltaa muihinkin. Ensin se vain pitää hakata hänestä pois jotta toiset eivät ota mallia.
Muut uudet legioonalaiset ovat perustyyppejä kuten hermostuttava tyyppi, parrakas gorilla, rikas nössö, etc. ja heidän avustuksellaan sitten näytetään kuinka rankka paikka muukalaislegioona voi olla, että marssi tai kuole ja perillä odottaa kuitenkin kuolema.
Hetkinen, jos he kerran ovat arkeologeja niin miksi myöhemmin puhutaan siitä, että ovat tulossa rakentamaan teitä, kouluja ja muutoinkin tuomaan ns. modernia sivistystä villi-ihmisten keskuuteen? Se on huomattavasti vahvempi motiivi El Krimille vastustaa vieraiden tuloa kuin jonkin maljakon putsaaminen. Mutta ei, se invaasioajatus jätetään sikseen koska maljakko-idea on ilmeisesti parempi. Foster haistaa El Krimin järjestämän väijytyksen, joten tähän onkin hyvä lopettaa sillä Hackman näyttää väsyneeltä.
Vaikka elokuvan selvä päähahmo on jo vuoteen 1977 mennessä kahdesti oscarehdokkaana ja kertaalleen voittajana olleen Gene Hackmanin esittämä majuri Foster, niin ilmeisesti Hornanmarssin varsinainen tähtinimi oli kuitenkin Terence Hill, joka tuolloin oli kansainvälisesti kaupallisemmin ja siten nimenä tunnetumpi kuin Hackman, mutta ei kuitenkaan vielä ollut lyönyt itseään läpi jenkkituotannoissa. Kuten me kaikki tiedämme, et ole näyttelijänä vielä mitään jos et pääse tekemään elokuvia muricarahalla ja Hornanmarssi oli sitten se toinen jenkkituotanto jolla Hillia markkinoitiin uudella mantereella. Hän tosiaan oli isompi tähti kuin Hackman joten oscareista viis ja siksi rahoittajat lähtivät mukaan tekemään Hornanmarssia. Tämä on sikäli kiinnostavaa, että näyttelijänä vähemmän arvostettu (myöntäkää pois) Hill siis edesauttoi tuomaan elokuvaan rahoitusta vain olemalla kuka on, mutta näyttelijä eli Hackman joka taatusti oli tuomassa enemmän uskottavuutta ja painoarvoa sisältöön oli sitten se joka aiheutti elokuvalle suurimmat kustannukset. Ei varmastikaan tahallisesti, mutta Hackmanin kuvauksissa kokema ratsastusonnettomuus aiheutti toipumisajan vuoksi kuvausten viivästymistä ja lopulta vakuutusyhtiön vaatimuksesta kuvauspaikkojen vaihtamista joka sekään ei ollut halpaa. Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että ns. hyvä ja arvostettu näyttelijä ei takaa elokuvan tuotannon aloitusta tai menestystä. Ehkä sen, että sattuma saattaa pilata kaiken ja sitä edusti nyt Hackmanin onnettomuus jonka suurelta osin väitettiin olevan syynä kulujen ylittymiseen ja lopulta Hornanmarssin kaupalliseen epäonnistumiseen. Tai ehkä emme oppineet mitään koska kyseessä on vain hyviä pikkujuttuja joilla tehdä kirjoituksesta pidempää sekä sisällökkäämpää ja vaikka Hornanmarssi floppasikin on silti aika epätodennäköistä, että Hackmanin synnyttämä kuvausten viivästyminen tai paikan vaihto olisivat olleet merkittävimmät haitat. Olihan elokuvan budjetti lopulta lähteistä riippuen 8-9 miljoonaa dollaria ja tuotto lähteistä riippuen 1-3 miljoonaa, joten noilla luvuilla olisi uskomatonta jos yksinomaan Hackman olisi aiheuttanut tuotot ylittävät menot. Kenties elokuva ei vain ollut tarpeeksi hyvä, houkutteleva, myyvä sisällöstä, nimistä taikka kasvoista riippumatta/huolimatta. Sama se, ainakin Ian Holm esittämässä arabia oli hölmö ratkaisu, oli hän sitten kuinka hyvä näyttelijä tahansa.
Jaa-a, kyllä se syy Hornanmarssin menestymättömyyteen taisi olla yksinkertaisesti siinä ettei se ole kovinkaan hyvä elokuva. Toki näyttelijäkaarti on varsin hyvä, idea ihan kelvollinen, mutta hyvä luoja kuinka kliseisiä hahmot ja tilanteet ovat. Jos joudun näkemään vielä yhdenkin armeija-aiheisen elokuvan jossa sotilas ei jaksa marssia vaan kaatuu matkalla ja komentaja käskee jättämään hänet taakse, mutta joku kollegoista auttaa ja saa siitä hyvästä rangaistuksen niin kyllä se varmaan tulee katsottua loppuun, mutta en ole tyytyväinen.
Hornanmarssi koostuu stereotyyppisista hahmoista ja heihin sopivista hetkistä, joten tottakai siellä on sotilas joka ei kestä ja hirttäytyy, tottakai siellä kohtaus jossa alkoholiin mielensä upottava päällikkö kutsuu prostituoidun luokseen, mutta istuu pimeässä puhumassa masentavaa monologia ja tottakai siellä on sitä ja siellä on tätä aina aavikkomarssisiluetista dyyneillä kaikkeen muuhunkin jota odottaa ja saa. Ne eivät kenties haittaisi koska suurin osa on aina samanlaista vastaavissa elokuvissa, mutta kun Hornanmarssi kulkee aavikon sijaan märässä sementissä ja näyttelijät esiintyvät pääosin kuin eivät vain jaksaisi välittää. Erityisen ärsyttävää se on Hackmanin kohdalla jonka pitäisi esiintyä kaksijakoisesti ollen toisaalla äärimmäisen masentunut ja toisaalla agressiivinen johtaja, mutta vetää molemmat puolet puoliunisena. Jos se oli tietoinen ratkaisu, oli se huono ratkaisu sillä hän ei tuo tarpeeksi voimaa esiintymiseensä jotta tuntuisi johtajalta jota pelkäisi sekä kunnioittaisi ja jota olisi valmis seuraamaan kuolemaan, vaan enemmän tulee mieleen että sä et oo mun pomo! ja masennuspuolen suhteen hän vaikuttaa ainoastaan narisevan koska kaupassa ei huomattu antaa maitotölkin alelapun lupaamaa halvempaa hintaa ja nyt on kirjoitettava yleisönpalstalle pyytämään muitakin boikotoimaan tuota kauppaa. Siksi se Hillin auktoriteettikunnioituksen puute ei tule myöskään kunnolla käyttöön ja hänen kohdallaan vaikuttaa siltä, että hänet pitkälti palkattiin hyppimään, hymyilemään ja olemaan sellainen Terence Hill kuin imagonsa oli/on eli esittämään pikemminkin itseään kuin elokuvan roolihahmoa. Olikin huvittavaa, että loppuun piti laittaa kohtaus jossa Hill on käytännössä ottanut Hackmanin paikan ankarana johtajana kun aiemmat osuudet eivät missään vaiheessa vakuuttaneet, että Marco ottaisi oppia Fosterilta koska kumpikaan ei välitä.
Nämä kaikki ehkä toimisivat jos elokuvan marssi ei olisi vain laiskaa kävelyä jonka vuoksi se on hidas, tylsä ja edes odotettuun loppukahakkaan ei onnistuta luomaan minkäänlaista kasvavaa jännitystä. Hitto, El Krim vain chillailee omissa oloissaan ja yht'äkkiä Foster sanoo miehilleen, että no niin, nyt se hyökkää ja siinä se eikä sen enempää.
Tuotannon suhteen merkittävämmässä osassa on ollut Lew Grade, mutta kuten alempana oleva kansikuva osoittaa niin vielä tuolloin tuottajanuransa alkumetreillä olleen Jerry Bruckheimerin nimi otetaan painokkaasti esille ja kaupalliselta kannalta kyseessä oli varmasti järkevä veto. Joskin huvittavaa on, että jos odottaa kannen mainitsemien Armageddonin ja The Rockin kaltaisia testosteronipullisteluita tulee varmasti pettymään. Yritys kun on ollut selvästikin tehdä ennemminkin jotain Arabian Lawrencea kuin The Rockia, mutta jos Hornanmarssi tehtäisiin tänään olisi se ajan myötä oppineen Bruckheimerin käsissä varmasti lähempänä Pirates of the Caribbeania kuin Lawrencea ja pakko myöntää, että vaikka aivan sitä en kaivannutkaan niin hieman enemmän adrenaliinia olisi tehnyt terää. Jos ajatus on ollut jossain Arabian Lawrencessa niin joo, kyllä, samalla tavalla kuin Sharknado on Tappajahai.
Lawrence tuli mieleen jo siksikin, että sen tavoin myös Hornanmarssin säveltäjänä toimi Maurice Jarre ja joo, kyllä, musiikki on yhtä onnistunutta samalla tavalla kuin Hevisaurus on Led Zeppelin.
Loppuun vielä maininta siitä, että minulla ei ollut sen suurempia odotuksia Hornanmarssia kohtaan, mutta jälkikäteen ajatellen olisin kenties toivonut tämän olevan Terence Hillille sama kuin mitä Copland oli Sylvester Stallonelle. Siispä elokuva jossa ns. viihdenäyttelijä osoittaa olevansa vähintäänkin yhtä hyvä kuin useat mukana olevat arvostetummat draamaesiintyjät, mutta se olisi edellyttänyt myös Hillin kohdalla samaa kuin Stallonella, eli toimintaa vastoin imagoaan. Tämä ei tarkoita ettäkö pitäisin Hillia huonona näyttelijänä niin nyt kuin toisaallakaan, mutta vaikka hän tuntuu nauttivat kevyestä tyylistään niin uskoisin hänenkin vähintään salaa haikailevan kommenttia "dude, olit parempi kuin Al Pacinon ja Robert De Niron jälkikasvu: Albert De Pacino roolissaan sokeana pianistina joka taisteli oikeudestaan nyrkkeillä aviokriisin kanssa", mutta se ei oikein onnistu jos Terence Hill esittää Terence Hillia.
Tähdet: **
3 kommenttia:
Maaliskuu tai kuole.
Oliko se Miljoonasateen hittiviisu?
Saattoi se olla sekin.
Lähetä kommentti