Työssään pätevä lennonjohtaja Jack (Kiefer Sutherland) saa eteensä sen päivän kun tragedia iskee ja hänen ollessaan johdossa menetetään lentokone matkustajineen, joka syöksee miehen masennukseen, avioeroon sekä ohjelmoimaan tietokonepelejä. Vuosien jälkeenkin entinen kollega TC (Bruce McGill) edelleen pyytelee Jackia palaamaan takaisin torniin, vaikkapa nyt viikonlopuksi kokeilemaan miten se sujuisi sillä ilmeisesti tässä ammatissa lentokoneiden ohjaaminen turvallisesti maankamaralle toimii jonkinlaisella hyvä veli-taktiikalla ja best buds 4eva. Jack kuitenkin jälleen kerran kieltäytyy kunniasta ja se tarkoittaa sitä, että heti seuraavana päivänä hän on lennonjohtotornissa vanhassa hommassaan. Osa kollegoista toivottaa hänet tervetulleeksi, osa ei ja sitten iskee huono ilma sekä stressi jonka vuoksi Jack ei pysty keskittymään, mutta ryhdistäytyy kuitenkin ja lähestulkoon yksinään, pimeässä ja muuta sellaista ohjaa kaikki turvallisesti maahan.
Tyypillistä tv-tuubaa ja suurin yllätys tässä täynnä televisiosta tuttuja naamoja olevassa teoksessa on se, että se on ihan oikeasti tehty teatterilevitykseen, mutta silti jokainen huokonen Ground Controlissa huutaa "kaksiosainen television minisarja!" Tällä tarkoitan niitä halvemman näköisiä ja oloisia teoksia joissa erikoistehosteet ovat savukone ja hyvin lähellä kameraa pidetty muovinen pienoismalli, juoni on pelkkää for dummies-yksinkertaistamista ja luonnollisestikin niin kliseistä ettei liene ihmekään kun näyttelijät suurinpiirtein haukottelevat osansa läpi ja he jotka eivät niin tee ovat selvästikin pitämässä hauskaa... elokuvassa joka käsittelee ihmisten kuolemia ja niiden lisääntymisen uhkaa, joten tottakai Henry Winkler esiintyy kuin olisi Seinfeldissa. Nämä eivät ole huonoja näyttelijöitä ja aihe lennonjohtotyöstä paineineen on varsin hyvä draamaelokuvalle, mutta Ground Controlia ei selvästikään ole toteutettu sen ansaitsemalla vakaumuksella ja jos se olisi tehty vakavamalla otteella ei silloin varmastikaan välittäisi pahvilavasteita taikka leluisista pienoismalleista koska budjettipuutokset olisi paikattu näkemyksellä. Nyt kyseessä on simppeli halparatkaisuinen katastrofielokuva jonka syntytarina on luultavasti ollut seuraavanlainen:
"Hei, mitä jos tehtäisiin elokuva jossa lentokone putoaa ja sitten meinaa toinenkin pudota. Rahaa ei ole joten kuka on niin humalassa, että suostuu pääosaan ihan silkasta epätoivosta? Kiefer, katson sinuun."
Ehkä se kertoo jotain, että tämä Ground Control on sitä luotsanneen Richard Howardin ainoa ohjaustyö, eikä siten hänen uransa elokuvien parissa auennut ennen eikä jälkeen tämän koitoksen. Varsinkin jälkeen ymmärrän koska eihän hänellä ollut mitään annettavanaan.
Kiehtovaa on kuitenkin se, että Ground Controlin wikipediasivulla tehdään jopa kaksi suomiviittausta joista toinen on Kaleva-lehdessä olleen arvostelun maininta ja toinen liittyykin Islantiin:
Miksi he käyttäisivät suomenkielistä nimeä?
Tähdet: **
3 kommenttia:
Arvostelullasi, julkaisupäivällä ja 17 vuotta sitten Amerikan mantereella tapahtuneilla tapahtumilla lienee jonkin sortin yhteys.
Joo, nimittäin sattuma.
No sepä juuri.
Lähetä kommentti