Automekaanikko Paulin (Jason Patric) tytär on kadonnut ja huolestunut isä lähtee luonnollisestikin etsimään häntä. Nopeasti isälle selviää ettei tiennyt tyttärensä elämästä juuri mitään, mikä siis tarkoittaa heroiinia, kamakauppiaspoikaystävää, ihmiskauppaa ja muuta kivaa, joten näiden paljastusten ansiosta kohdataan ilkeitä ihmisiä. Ei se mitään kun kerran Paul omaa erityisiä taitoja jotka kaikki ovat luiden murtamiseen tarkoitettuja. Tyttären etsintä herättää tuhman rikollispomo Omarin (Bruce Willis) huomion, sillä katsokaas kun Paul on entinen ammattitappaja jonka piti aikoinaan kylmettää Omar, mutta erehdyksessä räjäyttikin hänen lapsensa ja se varsin ymmärrettävästi suututtaa pahisjohtajaa. Tässä oli myös syy miksi Paul toimii nyttemmin mekaanikkona, koska kuten asiaan kuuluu koki syyllisyyttä ja koetti jättää menneisyyden sinne minne se kuuluu eli taakseen. Ja ihan oikeasti, Bruce Willisin roolihahmon nimi on Omar, joka sopii naamaan yhtä hyvin kuin jos se olisi Sarah.
Jep, tämä on isätoimintaa, nyt vain Jason Patricin toimesta. Merkittävimmät erot rutiinitakeneihin ovat siinä, että sankarikin on rikollinen ja... no siinä ne nyt sitten olivatkin, eikä sekään ole mikään poikkeus kaavaan kun vaikka kuinka Paul olisi ammatiltaan ex-tappaja niin katsojan silmin kaikki nyt suoritettu oman käden oikeus on muiden kollegojensa tavoin varsin oikeamielistä. Mukana ovat kaikki pakolliset elementit alkaen niistä urbaanilegendoista kuinka bad ass-tyyppi onkaan kyseessä eikä kukaan mahda hänelle mitään niihin puheiden toteutuksiin saakka, joten suurin huomio siirtyykin siis tarinan seuraamisen sijaan esiintyjiin sekä toimintakohtausten toteutuksiin. Jälkimmäisessä ei niinkään odota lennokkaita spagaattipotkuja kuin sulavaa tangoa ja edellisen kohdalla kaipaa karismaa joka paikkaa mahdolliset fyysiset puutteet joita vakuuttava action edellyttäisi. Jason Patric on ihan sopiva osaansa ja hänessä on jotain luonnostaan synkkämielistä joka on varsin osuvaa ajatellen ettei hänen hahmonsa ole ex-agentti, tms. oikeuden puolella oleva, mutta The Prince on niin pirun laiskasti toteutettu elokuva että jos kerran päähahmo on masentuneen väsynyt tulisi muun osan olla vastapainoksi energinen, eikä sitä löydä kuin korkeintaan musiikista joka onkin ehdottomasti elokuvan paras osa.
Sivuosan 50 Cent on totutusti 50 Cent joten hänen dissaamisensa on aivan liian helppoa ja unissakävely on jo pitkään ollut Bruce Willisin bravuuri, mutta kun Ninja Assassinista globaaliin elokuvatunnettavuuteen noussut notkealiikkeinen Rain on hänkin kuin pystyyn tärkätty on jo syytä huolestua. Uinumisesta puheen ollen, John Cusack näyttää koko leffan ajan siltä kuin olisi vasta noussut sängystä ja käyttäytyykin kuin ei vielä ymmärtäisi olevansa hereillä. Muistuttaa hieman Nicolas Cagea:
Toimintakohtaukset ovat liukuhihnakamaa, elokuvassa oleva limeväritys on ruma, näyttelijät väsyneitä ja isätoiminta on jo muutenkin pitkään kaivannut potenssilääkkeitä avukseen, mutta tällä kertaa pillerit ovat jätetty yöpöydälle tekohampaiden viereen koska sitä se seniiliys aiheuttaa. Koomista oli se kuinka ns. suuressa toimintafinaalissa pahikset jaksavat kärsivällisesti odottaa vuoroaan kuin olisivat jossain pankkijonossa, mutta antaahan se sankarille aikaa keskittyä tähtäämiseen kun toinen vain seisoo paikoillaan odottamassa, että kaveri ehtii ensin.
The Prince on myös yksi niistä elokuvista jotka olettavat, että hidastusta kannattaa käyttää maksimissaan 10 minuutin välein riippumatta asiayhteydestä koska ilmeisesti se kuitenkin tuo dramatiikkaa mukanaan ja sehän on aina hyvä asia. Jep, näin on näreet.
Lisämateriaaleissa tuottaja sekä ohjaaja uskovat jostain kumman syystä elokuvansa olevan ns. gangsteriversio Clint Eastwoodin Armottomasta. Ei, se on Taken-versio Takenista... vain huonompi.
Tähdet: **
3 kommenttia:
Ruma kansi.
Jos Jason Patric kerran seisoo Bruce Willisin edessä, miksi hänen päänsä on niin pieni.
Kutistunut pesussa kenties?
Lähetä kommentti