Aion muuten spoilata ihan koko elokuvan, että herkkähermoisimmat voinevat katsoa muualle.
Takenin on tuottanut Luc Besson, joka selkeästi tuottajana kuuluu siihen Joel Silver/Jerry Bruckheimer-sarjaan jossa lähes kaikki tuottajansa tuottamat elokuvat ovat tunnistettavasti juuri tuottajansa. Tämä myös tarkoittaa, että ohjaajilla harvoin tuntuu olleen sanavaltaa oman elokuvansa teossa ja elokuvat ovatkin pääosin siis tuottajansa ohjaamia. Jos unohdetaan Bessonin menneisyydestä sellaiset loisto-ohjaukset kuten Suuri Sininen, Tyttö Nimeltä Nikita ja Leon, niin tuottajana Besson on parhaimmillaan saattanut maailmaan varsin mainioita elokuvia, kuten,,, en minä tiedä, ne ovat aika paskoja lähes kaikki. Tuottajana Besson nimittäin täyttää maailman Transportereilla ja sen lukuisilla kopioilla. Ja niitä Bessonilla riittää. Juuri noita ihme parkourtoimintaleffoja kuten Wasabi ja kumppaninsa. Kyllähän ne usein ovat ihan siedettävää viihdettä jotka katsoo ihan sujuvasti läpi, mutta Besson tuntuu uskovan nykyään liikaa siihen että määrä korvaa laadun.
Nyt kun Besson näyttää päässeen eroon parkourvillityksestään, niin on aika kopioida Bourneja.
Periaatteessa Taken on varsin onnistunut toimintaelokuva ja varmaan joku 15 vuotta sitten olisin kehuskellut sitä koulussa kavereille, mutta nyt liian usein Takenia katsoessa tulivat mieleen sanat Tuttu, Tavallinen ja Taasko?
Taken todisti itselleni sen tosiseikan että on parempi lähteä katsomaan elokuvaa täysin ilman odotuksia, tai vielä mielummin lähteä katsomaan negatiivisin odotuksin jotta voi vain yllättyä positiivisesti. Nyt kuitenkin sorruin uskomaan kollegani hehkutusta ja elokuvan saamia varsin hyviä arvosteluita. Ei olisi pitänyt.
Mutta miksi en olisi uskonut? Onhan pääosassa erinomainen Liam Neeson ja elokuvan traileri oli ihan sujuva. Lisäksi katsoin plussaksi Luc Bessonin nimen. Sillä vaikka kritisoinkin Bessonia, niin Tyttö Nimeltä Nikita ja muut loistokkuudet muistuttavat, että Besson osaa olla hyväkin nimi muistettavaksi ja sen turvin uskaltautuu odottamaankin jotain.
Mutta sitten katsoo elokuvan...
Bryan Mills (Liam Neeson) on ex-superagentti jonka avioliitto on kariutunut juuri vaativan työn vuoksi. Luonnollisesti.
Hänellä on 17-vuotias tytär joka asuu nokkavan äitinsä luona ja ökyrikkaan isäpuolensa kanssa. Mitenkäs muuten.
Bryan haluaa paikata välejään tyttärensä kanssa. Tietenkin.
Tytär haluaa bilettämään eurooppaan ja valehtelee isälleen haluavansa viettää aikaa museoissa. Aivan.
Isä pelkää että jos tytär lähtee eurooppaan niin jotain superpahaa tapahtuu. Perinteistä.
Heti kun tytär pääsee Ranskaan, niin hän joutuu ihmiskauppiaiden vangiksi. Yllättävääkö?
Bryan lähtee pelastamaan tytärtään. Charles Bronson.
Kaikki pahikset ovat hikisiä, sänkisiä ja tuijottavat julmasti. Tottakai.
Bryan pistää kaikki lihoiksi. Sujuvaa.
Entinen kollega pettää Bryanin. Jukra!
Bryan ehtii juuri sopivasti paikalle kun tytärtä myydään. Kuin taikaa.
Bryan tappelee jonkun kajalsilmän kanssa. Se perinteinen pidempi tappelu.
Kaikki on kunnossa. Kaikki on kunnossa.
Kaikki Takenissa oleva on liian tuttua ja liian yksinkertaista. Kuinkahan monta kertaa on jo nähty kuinka tuollainen ex-agentti, tms. jonka perhe on hajonnut lähtee pelastamaan tytärtään, tms. Ja kaikki tapahtuu juuri siten kuin isä oli varoittanut. Isi sanoo eijei ja tytär sano kyllä, mutta isi oli oikeassa. Ja lopussa perheasiat ovat taas kunnossa.
Kuten tiedetään, niin tuttukin tarina voidaan tehdä uudestaan onnistuneesti ja tuoreen oloisesti. Taken tekee kaiken vain sen yksinkertaisimman kautta, niinpä se ei tunnu juuri miltään. Sankari on tehokas kovanaama, pahikset karikatyyreja ja juonenkäänteet eivät pelkästään arvattavia, vaan tapahtuvat aivan liian sopivaan aikaan koko ajan. Esimerkiksi kun tytär saapuu Ranskaan, niin heti tapahtuu kuten isä pelkäsi. Isä löytää heti hakemansa. Petturikollega paljastuu juuri sopivalla hetkellä. Isä löytää tyttärensä juuri silloin kun sitä odottaakin. Vangiksi jäänyt isä vapautuu juuri silloin kun se on sopivaa. Ja tätä tapahtuu koko leffan ajan kaikissa kohtauksissa. Mikään ei yllätä, koska sitä osaa odottaa juuri sillä hetkellä kun se tapahtuu. Joten kaikki Takenissa on liian tavallista.
Elokuvan toimintakohtaukset ovat kyllä ihan onnistuneita, joten niistä saa ainakin jotain irti. Sääli vain että se johtaa siihen, että melkein kaiken muun voi pikakelata jotta pääsee suoraan niihin toimintakohtauksiin. Mutta sitten nekään eivät osoittaudu poikkeuksellisiksi, vaan aika suoriksi kopioiksi Bourne-leffoista. Ja kuten tuoreimmat Bondit osoittavat, niin tämä Bourne-elokuvien toimintatyyli on selkeästi se tämän hetken trendi, joten tottakai Bessonkin halusi hypätä siihen kelkkaan.
Takenilla on kyllä yksi oikeasti hyvä asia puolellaan ja se on Liam Neeson. Ilman häntä Taken sortuisi kasaan kuin tekemäni korttitalo. Hänen roolisuorituksensa Takenissa on koko elokuvan tukijalka ja niin dominoiva, että kaikki muut elokuvan näyttelijät jäävät statisteiksi. Tuosta syystä en muuten mainitsekaan muiden näyttelijöiden nimiä, koska heillä ei tunnu olevan mitään muuta virkaa elokuvassa kuin olla nimettömiä ja kasvottomia.
Tosiaan, jos olisin nähnyt Takenin 15 vuotta sitten, tai edes ennen Bourneja, niin todennököisesti arvostaisin sitä enemmän. Nyt kyseessä on vain liian tuttu ja tavallinen toimintaelokuva, jonka lähtiessä pyörimään ajattelee että ”taasko tätä?”
Muutama ihan sujuva toimintakohtaus, muutama nätti pianomusiikkipätkä ja Liam Neesonin vakuuttava roolisuoritus tekevät Takenista sen mitä siitä jaksaa katsoa.
Tähdet: **
Taken
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti