Olin väärässä.
Sehän onkin Wicked Lake jossa on Jourgensenin säveltämä musiikki.
Siispä minulla ei enää ollutkaan mitään syytä katsoa Eden Lake.
Nuori brittipariskunta Jenny (Kelly Reilly) ja Steve (Michael Fassbender) lähtevät lomailemaan jonnekin metsään ja joutuvat kakarajengin kiusaamaksi.
Ja hitto vie ne kakarat ovat heti alusta asti sellaisia että tekisi mieli antaa selkään. Tiedättehän, niitä samanlaisia rääväsuita jotka notkuvat ostareiden ovien edessä syljeskelemässä ja puhumassa siitä kuinka vittu sitä ja vittu tätä. Sitten kun koetat osoittaa että mielelläsi ohittaisit heidät, niin heti ollaan isottelemassa kaikkien 150 sentin pituudella.
Kunhan ensin on parinkymmenen minuutin ajan osoitettu kuinka ärsyttäviä ne kakarat ovat ja kuinka poissa elementistään tämä pariskunta on, niin sitten seuraakin noin tunnin verran viiltelyä, verta, tuskanhuutoja ja loppuun koetetaan vielä saada aikaiseksi yllätystä, joka ei yllätä ketään jos pitää mielessä elokuvan alun.
Elokuvan pituus on 1 t 27 min ja siinä on tunti liikaa. Vaikka se näille elokuville tyypillinen sukurutsainen hillbillyperhe onkin vaihdettu kakaralaumaan, niin kyseessä on kuitenkin se tyypillinen Texas Chainsaw-kidutuskopio. Ja jos kerran tyydytään näin vähään, niin ei sillä tarvitsisi olla pituuttakaan.
Toisaalta Eden Lakessa on hiukan parempia näyttelijöitä kuin mitä tälläisissä tuppaa näkemään ja se on omassa lajityypissään ihan siedettävä, niin että jos ei ole koskaan aiemmin nähnyt tämän genren elokuvia, voisi valinta olla huonompikin. Mutta jos on kauhuleffojen ystävä, niin tähän samaan elokuvaan on törmännyt huisin monta kertaa aiemminkin ja useaan kertaan parempaan sellaiseen.
Elokuvan etu- ja takakannessa on niitä tyypillisiä hehkutuksia siitä kuinka taas jälleen kerran kädessä on kaikkien aikojen kovin kauhuruikuli, mutta sen lisäksi puffeissa mainitaan yksi lievästi väärällä tavalla mielenkiintoinen seikka:
”tulevan jatko-osan The Descentin ohjaajalta.”
Mitä sitten? Mikä hiton plussa se on Eden Lakelle että sen ohjaaja tulee ohjaamaan myös erittäin hyvän The Descentin jatko-osan. Mikä itseasiassa ei näytä pitävän edes paikkaansa, sillä The Descent kakkosen ohjaaja näyttäisi olevan Eden Laken leikkaaja Jon Harris. Mutta kuitenkin, miksi mainostaa tätä elokuvaa tulevalla elokuvalla? Kun vaikka ensimmäinen The Descent oli erinomainen, niin eihän se anna mitään takeita että seuraava osa olisi, oli sen ohjaaja sitten vaikka kuolleista noussut Robert Altman. Yhtä hyvin kannessa voisi lukea ”mieheltä joka on katsonut Halloweenin.”
Vaikka musiikki ei ollutkaan Al Jourgensenin, niin se oli kuitenkin elokuvan mielenkiintoisinta antia. Itseasiassa elokuvan säveltäjä David Julyan tekee niin hyvää työtä, että pitääkin koettaa etsiä tämän elokuvan score omaan hyllyyn.
Kiitos musiikin ja lopussa esiintyvä, kieltämättä ihan hyvä ajatus siitä kuinka käytös kulkee suvussa perintönä, elokuva saisi kaksi ruhtinaallista tähteä. Mutta koska juuri tällä hetkellä minua ärsyttää elokuvan tavanomaisuus, tyydyn antamaan vain puolet siitä.
Tähdet: *
Eden Lake
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti