Alkuperäinen Nosferatu ja Bela Lugosin tähdittämä Dracula.
Toki muitakin hyviä, jopa erinomaisia vampyyrielokuvia on olemassa, kuten nyt vaikkapa Shadow Of The Vampire, tai vaikkapa Herzogin Nosferatu.
Valtaosa tämän genren elokuvista tuntuu kuitenkin olevan lähempänä Bloodraynea kuin Nosferatua ja sepä vasta onkin ikävää, mutta ei kuten ihmisen sellainen toisen luo.
Nyt vuorossa on kovasti kehuja kerännyt Ystävät Hämärän Jälkeen ja se taitaa ollakin ensimmäinen ruotsalainen vampyyrielokuva jonka olen nähnyt. Ainakaan muistini ei uskalla todeta minun nähneeni aiemmin ruotsalaisia vampyyrileffoja. Tosin, svedukauhu kuulostaa yhtä uskottavalta yhtälöltä kuin Suomikauhu. Muistan kyllä nähneeni useammankin ruotsalaisen kauhuelokuvan, kuin vastaavan Suomalaisen, mutta ajatellessani ruotsalaisia elokuvia, en todellakaan saa ensimmäisenä mieleeni kauhua, kuin tahattomasti.
Koska Ystävät Hämärän Jälkeen on sen verran onnistunut tarinaltaan, niin en tällä kertaa kerro elokuvasta juonen kannalta mitään mikä ei ilmenisi takakannesta, tai elokuvan lähtökohdista ylipäänsä.
Kent-yhtyeen jäsenen näköinen Oskar (Kåre Hedebrant) on 12 vuotias koulukiusattu poika, joka ei tunnu löytävän sympatiaa kotoaan tai koulusta. Siispä Oskar kuluttaa pitkälti aikaansa hengailemalla yöllä pihalla.
Kun naapuriin muuttaa samanikäiseltä Thee Ultra Bimboosin jäseneltä vaikuttava Eli (Lina Leandersson), tuntuu Oskar löytäneen itselleen ystävän. Mitäpä siitä, että Eli on vampyyri ja kiitos hänen, alkaa lähiön asuimisto kokea muuttoliikettä helvettiin.
Enempää en kerro tarinasta, mutta suosittelen tarkkailemaan sangen tarkkaavaisesti esimerkiksi Elin ja "isänsä" suhdetta.
Ystävät Hämärän Jälkeen ei mene sinne Nosferatun ja Lugosin Draculan rinnalle kaikkien aikojen parhainten vampyyrileffojen joukkoon, mutta varsin hyvä elokuva se on, joten ehdottomasti suosittelen sitä.
Elokuva on luokiteltu draama/kauhuun, mutta vaikka elokuva on suuresti draamapainotteinen, niin se sisältää joitakin sen verran häijyn näköisiä kohtauksia, että helpompi sitä on suositella kauhun ystäville kuin draaman. Mutta se kuitenkin on sen verran draamapainotteinen, ettei sitä kannata lähteä katsomaan nähdäkseen jotain Hills Have Eyes/Hostel/etc.-shittiä.
Elokuvan maailma näyttää uskottavalta, välillä jopa ikävälläkin tavalla. Lähiöalue jossa Oskar elää on juuri sellainen joita Suomikin on täynnä ja täten myös myös elokuvassa esiintyvä duunaribaarikulttuuri on turhankin lähellä käytännön todellisuutta. Tätä näkee joka kaupungissa, halusi tai ei. Siispä alkoholi tuntuu olevan elokuvan todellinen verenimijä. Kieltämättä se sopii elokuvan tunnelmaan, joten onneksi tämä nihilistinen keinotodellisuus on lähellä nihilististä todellisuutta.
Joitakin kauneusvirheitä elokuvasta olisi voinut helposti poistaa. Ensinnäkin Elin stuntti näyttää olevan lähes kaksi kertaa näyttelijätär Lina Leanderssonin kokoinen ja se kissakohtaus on veikeästä ideastaan huolimatta aivan liian halvan näköinen, jotta se toimisi kunnolla.
Kun elokuva pääosin on hyvin askeettinen, niin sen muutamat actionosuudet olisi voinut hyvin karsia pois. Samaa trimmausta olisi kaivannut elokuvan pituuteenkin, sillä koska elokuva on hyvin,,, hyvin,,, hyvin hidastempoinen valtaosan ajastaan, niin 109 minuuttia on 10-15 minuuttia liikaa. Varsinkin kun noin ensimmäisten 50 minuutin aikana tulee tärkeimmät asiat esille.
Elokuvan hidas tempo on kuitenkin sen parhaimpia seikkoja, sillä sen ansiosta elokuvan tarina pääsee paremmin esille, sen sijaan että se hukkuisi tarpeettoman toiminnan alle. Vastaavasti tästä syystä pari toimintakohtausta ei tunnu oikein istuvan elokuvan muuhun tunnelmaan.
Lina Leandersson ja Kåre Hedebrant on varsin mainioita rooleissaan. Heidän molempien sulkeutuneet olemuksensa kuvastavat hyvin sekä roolejaan, että elokuvan yleistä tunnelmaa. Hekin ovat yhtälailla ”hitaita” kuin mitä elokuvakin on.
En ole lukenut kirjaa johon elokuva perustuu, mutta olen lukenut Pikku Vampyyri-kirjoja ja periaatteessa Ystävät Hämärän Jälkeen on kuin sen kirjasarjan ensimmäinen osa. Siis jos nyt Pikku Vampyyri itse olisikin tyttö ja oikeasti repisi ihmisten kurkkuja auki. Mutta idea kahden lapsen ystävyydestä on samankaltainen.
Ystävät Hämärän Jälkeen on kieltämättä suosionsa ansainnut, sillä se varsin onnistunut elokuva jonka uskoisi miellyttävän niin draaman kuin kauhunkin ystäviä. Mutta en menisi nyt niin pitkälle, että äänestäisin sen edes IMDB:n Top 250-listalle, jonka sijalla 192 se on tätä kirjoittaessani. Tosin, samaisella listalla näyttäisi olevan korkeammalla huonompiakin elokuvia (Snatch sijalla 156, Nemoa Etsimässä sijalla 159 ja THE DEPARTED SIJALLA 52!) Tuskin koskaan katson tätä elokuvaa uudemman kerran, mutta jos vaihtoehtona on The Departed, niin valinta ei ole vaikea.
Tunnelmallinen, kylmä kuin talvi jota elokuvassa kuvataan ja tarpeeksi mielenkiintoisella tarinalla toteutettu nuorten vampyyridraama.
Ja jenkithän aikovat sitten tämänkin raiskata.
Tähdet: ****
Ystävät Hämärän Jälkeen
...NOIR
2 kommenttia:
Ystävät hämärän jälkeen on kyllä ihan hyvä leffa, en ole amerikan versiota nähnyt tai siitä edes kuullutkaan. The Departed on oma lukunsa sinänsä, että en sitä loppuun asti pystynyt katsomaan, sen verran huono se oli...
En missään nimessä haluaisi puolustaa The Departedia, sillä kyseessä on mielestäni liiaksi yhdistä numerot-tekniikalla tehty Scorsese-elokuva ja siksi sen saama arvostus on liioiteltua. Scorseselta olisi odottanut huomattavasti rohkeampaa otetta. Sen eduksi on kuitenkin sanottava se, että siinä olevat hahmot eivät olleet samalla tavalla voipaperin läpi piirrettyjä kuin esimerkiksi tuossa Ystävät hämärän jälkeen remakessa. Tässä tapauksessa jos äänen kääntäisi pois ja ei tietäisi ketkä elokuvassa esiintyvät, niin sitä ei ehkä huomaisi edes katsovansa eri elokuvaa.
Etenkin kerrostaloalue on kuin alkuperäisen elokuvan kuvauspaikka.
Lähetä kommentti