Rambo kakkonen ja kolmonen ovat syypäitä siihen, miksi Ramboja on vaikea ottaa tosissaan. Jo tämä ensimmäinen jatko-osa on pitkälti sitä öljyttyä lihaskasaa lahtaamassa kaikkea liikkuvaa ja laukomassa mukanasevia onlinereita hurmeen joukkoon.
Myönnän että jokseekin pidän vielä tästä kakkososasta, joka kuuluu siihen jonkinlaiseen klassiseen trilogiaan johon ei voida luonnollisestikaan laskea vielä tällä hetkellä suht' tuoretta neljättä osaa, mutta siihen palaamme tuonnempana. Ovathan kuitenkin Stallonen elokuvat olleet juuri silloin äärimmäisen kuumia juttuja kun minä olen ollut sopivassa iässä aivopesua varten, joten siksipä Rambo kakkonenkin on elokuva jonka aina silloin tällöin mielelläni tulen katsoneeksi. Mutta missään nimessä en pidä sitä mitenkään laadukkaana elokuvana, vaan sen viehtymyksestä suurin osa tulee ensimmäisestä osasta ja nostalgiasta. Tosin verrattuna nykyisiin ultrahektisiin elokuviin, ovat sekä Rambo kaksi että kolme miellyttävämpiä kuin esimerkiksi Transporter, tai The Fast And The Furious. Joskus muinoin Rambo kakkonenkin tuntui äärinopealta ja ääriagressiiviselta toiminnalta, mutta nykyisten touretten adhd-epilepsia-elokuvien rinnalla Rambo onkin mukavan hidastempoista ja ajoittain jopa rauhallista mättöä.
Niin ja tourette/adhd/epilepsia-viittaukseni ei ollut suunnattu loukkaukseksi.
John Rambo (Sylvester Stallone) on vankilassa kiitos ensimmäisessä osassa tapahtuneiden tepposten. Paikalle saapuu eversti Trautman (Richard Crenna) joka ehdottaa Rambolle tehtävää jonka avulla pääsisi vapaaksi ja keskustelu kulkee suunnilleen tähän tapaan.
Trautman: ”Jou dude, et viittis lähtee lähtee Vietnamiin palastamaan sotavankeja?”
Rambo: ”Emmää.”
Trautman: ”kamoon dude!”
Rambo: ”No okei.”
Ja siitä lähteekin liikkeelle Rambo kakkosen juoni, joka tulee olemaan myös kolmannen ja neljännen osan tarina. Mukaan pudotetaan hiukan mausteita, mutta makkara on makkaraa, laittoi päälle sitten sinappia tai pihvin.
Siispä Trautman ja jokin valtion agentti Marshall Murdock (Charles Napier) evästävät Rambon matkaan ja Rambo hyppää vihollisalueelle jousipyssynsä kera.
Rambon varsinainen tehtävä olisi käydä vain paikan päällä todistamassa mahdollisten sotavankien olemassaolo, valokuvata paikka ja palata tuomaan todisteet jotta valtio voi nuhdella Vietnamia. Tottakai me kaikki tiedämme jo tässä vaiheessa että siellä on vankeja ja valokuvaamisen sijaan Rambo pistää paikat sileäksi ja pistää vangit vaikka taskuunsa, mutta kunhan saa heidät kotiinsa.
Viidakossa Rambo kohtaa yhteyshenkilönsä Co Baon (Julia Nickson) ja heidän kahden välille viritellään jonkinlaista romantiikkaa. Co ja Rambo ruikuttavat hetken aikaa kuinka kaikki on niin hirveän kurjaa ja kohta Rambo on jo lupaamassa, että ottaa Con mukaansa jenkkien ihmemaahan. Koska Rambo hukkasi kameransa, päättää hän ottaa yhden sotavangin mukaansa todisteeksi. Mutta tietenkin Murdock keskeyttää tehtävän ja koettaa haudata koko asian, sillä valtio ei halunnutkaan todisteita sotavangeista ja niiden löydyttyä, heidät pitää unohtaa.
Miksi?
Who cares, sillä kyseessähän on valtio ja tälläisissä tarinoissa valtion pitää aina polkea maahan kaikki vastaantulevat.
Siispä Rambo jää vangiksi ja paikalle tulevat Venäläiset kiusantekijät, koska näissä tarinoissa sen lisäksi että oma valtio pettää, niin mukana ovat aina myös kommunistit. Mutta Rambo kestää kidutukset ja pakenee Con avulla. Mutta sitten Co vastaanottaa kuolettavia luoteja kehoonsa. No, Rambohan on yksinäinen susi, joten mitenkäs muuten.
Sitten Rambo meneekin ja tekee säilykelihaa kaikista ilkeistä Vietnamilaisista ja Venäläisistä.
Tässä tuleekin esille mukava virhe, sillä Rambo lahtaa populaa rankkasateessa, mutta sateen loputtua kaikki on kuivaa samalla hetkellä. Olettaisin että kovan sateen jälkeen hiekka ei pöllyä seuraavalla sekunnilla. No, ehkä siellä on vain niin kuuma, että sade kuivuu ennen kuin osuu maahan.
Rambo tappaa enemmän ihmisiä kuin Christina Aguileran kuunteleminen ja kuljettaa helikopterilla kaikki sotavangit turvaan.
Lopuksi Rambo vielä rikkoo Murdockin arkistokaapit.
Rambo 2 on äänekäs ja tyhmä toimintaelokuva. Pari hassua poliittista viittausta ei tee siitä mitenkään onnistunutta, kun valtaosa elokuvasta on kuorrutettu poseeraamisella, propagandamonologeilla ja metelillä. On kuitenkin myönnettävä että vaikka Rambo 2 on tarinallisesti heikko, niin en itsekään oikein keksi mihin suuntaan Ramboa olisi voinut ensimmäisen osan jälkeen viedä. Sillä niin hupsua kuvakerrontaa kuin Rambo 2 onkin, on se ajoittain hyvinkin miellyttävän tyhjäpäistä toimintaa. Etenkin loppupuolen Rambon samoilu viidakossa napsimassa pahiksia yksi kerrallaan on toteutettu mallikkaasti. Kenties Rambolla on vain kaksi tarinaa käytettävissä. Toinen oli se ensimmäisen elokuvan kertomus ja toinen on tämä ”yksi supersotilas pelastaa maailman”-tarina jota on siis käytetty niin tässä kakkososassa, kuin myös seuraavassa kahdessa muussa osassa.
Aina ajoittain katson mielelläni Rambo kakkosen, mutta en missään nimessä mene kutsumaan sitä oikeasti hyväksi elokuvaksi. Mutta kun on tarvetta katsoa elokuva joka on pinnallista toimintaa ja nollaa sujuvasti pääkopan, niin Rambo 2 on siihen malliesimerkki. Tietenkin jos vertailukohdiksi otetaan vastaavat elokuvat nykyajasta, niin Rambo kakkonenkin vaikuttaa paremmalta kuin mitä se oikeasti on.
Muutamia siteerattavia onlinereita, muutama sujuva toimintakohtaus ja paha on todella paha, kun hyvä on todella hyvä,,, ja valtio on aina paha.
Niin ja Jerry Goldsmithin musiikki toimii edelleen.
Tähdet: **
Rambo 2
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti