Tunnetaan myös lukuisilla muillakin nimillä kuten vaikkapa Strip Girl, koska tottakai.
Tuomari Stilesin (Charles Napier) tytär murhataan ja tekoon on lavastettu häntä edellisiltana treffannut Mitch (Robert Hays), joka tietenkin murhaepäiltynä pääsee samantien vapaalle takuita vastaan. Pormestari palkkaa ex-kytän ja nykyisen palkkiometsästäjän Macen (David Keith) seuraamaan Mitchia ja se tapahtuukin sen verran huomaamattomasti, että seuraavaksi moottoripyöräkisaillaan ostoskeskuksen läpi. Keskellä päivää ja liikkeet ovat pimeinä ja suljetut, aivan kuin kuvaukset olisikin suoritettu muulloin kuin keskellä päivää ostoskeskuksen ollessa auki, hmmm....? Onneksi siellä on sentään keskelle käytävää kasattu laatikoita joiden läpi voidaan ajaa:
Kuka siellä oikein vastaa hyllykartoista?
Tottakai koska Mitch pakenee henkensä edestä Macea matkaa hän suoraan Macen kotiin odottamaan häntä ja antautuu miehelle jonka epäilee olevan aikeissa tappaa. Syystäkin kun kerran tapasivat juuri kun Mitch koetettiin räjäyttää hengiltä, mutta saatiinkin vain hänen kotinsa tapettua. No, mutta kuitenkin Mitch ja Mace rupeavat yhdessä selvittämään kuka pormestarin tyttären tappoi ja siten heistä sitten sukeutui siten tämän elokuvan epäsuhtaduo jossa toinen on ns. koominen osapuoli ja toinen kaikessa olen tosi kova mies-imagossaan tahattoman koominen osapuoli. Duo muuttuu trioksi kun mukaan tahtomattaan ajautuu ilotyttö Sarah (Pamela Anderson) joka elokuvan alussa kävi vilauttamassa alusvaatteista vartaloaan ja trioksi he viettävät aika paljon erillään toisistaan, mutta ei se mitään.
Varapormestari Jenkins (Stacy Keach) mulkoilee niin epäilyttävästi, että hänellä on varmaan pahat mielessä. Niin ja alussahan näytettiin kuinka hän omin käsin murhasi pormestarin tyttären, että sekin paljasti jo jotain.
Tekoajaltaan Good Cop Bad Cop sijoittuu juuri sinne kun Pamela Anderson alkoi olemaan kuuminta shittiä sitten tulivuoren purkauksen, mutta myös aikaan jolloin hän ei ollut vielä tunnettu juuri muuna kuin vartalonsa ja kasvojensa vuoksi, ei vielä esimerkiksi eläintensuojelusta. Mikä ei siis tarkoita etteikö hän olisi jo vuonna 1994 ollut aktiivinen hyväntekeväisyyden suhteen, mutta tässä vaiheessa hän oli kuitenkin enemmän käsityöfantasioiden kohde ja siten aika huonosti vakavasti otettava näyttelijä. Minkä vuoksi roolitkin olivat aikalailla vartalon kuin repliikkien esittämistä ja tämä nyt vuorossa oleva elokuva lukeutuu suurelta osin juuri siihen näkemykseen.
Anderson on itselleni sikäli mielenkiintoinen tapaus, että hän tuli minulle tutuksi Koti kuntoon-sarjan pikkuroolistaan työkalutyttönä ja Baywatchin seuraamisen olin jo lopettanut kun hän teki itsestään tähden sen myötä, joten näyttelijänä hän jäi aluksi hieman sivuseikaksi ennen jotain Barbwirea, eikä se niinkään vakuuttanut hänen kyvyistään yhtään enemmän kuin näkeminen hänet lehtien kansissa ja lööpeissä. Joten helposti ajauduin mieltämään Andersonin pelkkänä seksifantasioiden kohteena jonka näkyvyyden mediassa varmistivat jatkuvat tappelut milloin kenenkin surffarin taikka elähtäneen rokkarin kanssa ja vasta myöhemmin hänen profiilinsa kasvoi silmissäni, mutta ei edelleenkään näyttelijänä vaan nimenomaan hyväntekijänä eläinsuojelutyöstään ja kiitos sen aloin huomaamaan että Anderson vaikuttaa aika mukavalta ihmiseltä ja sellaisena hän on pysynytkin mielikuvissani. Hiukan olen vain pettynyt siitä etten edelleenkään näe häntä oikeana näyttelijänä, en edes kroppansa osalta sillä sittemmin hänestä tuli eräänlainen imagonsa esittäjä joka käy tekemässä cameorooleja samaan tapaan kuin joku Stan Lee. Ei sillä tavoin oikein vakuuteta minkäänlaisista näyttelijäkyvyistä. Sitä ei myöskään tämä Good Cop Bad Cop tee ja jos tämä oli muka niitä elokuvia joilla koetettiin tehdä Andersonista elokuvatähteä niin yllättävintä on ettei se lopettanut hänen uraansa kaikessa mediassa. Ei niin ettäkö Anderson olisi varsinaisesti huono osassaan, hänen roolinsa kun on käytännössä vain käydä esittämässä pintaa joko lähes taikka täysin paljaana ja siinä hän onnistuukin, mutta kun koko leffa vaikuttaa huonolta vitsiltä samaan tapaan kuin myöhemmin tehty isoilla tähdillä koristeltu katastrofi nimeltä Gigli, niin on suoranainen ihme ettei Good Cop Bad Cop toiminut niin sekä Andersonin kuin muidenkin mukana olleiden uran päätepysäkkinä. Toisaalta eipä Giglikään tuhonnut Ben Affleckia, mutta ainakaan Martin Brest ei ole sittemmin elokuvia ohjannut että edes sitten se jos ei muuta. Toisaalta kun tulee kakkaa niin se varmasti onkin hankalampi asia ohitettavaksi jos kuskina on joku oscartäkyjäkin ohjannut Brest kuin Good Cop Bad Copin luotsannut David A. Prior, jonka uraa ei yksi pökäle saa haisemaan pahemmalta kuin miltä se jo siihen mennessä tuoksahti. Siinä mielessä Good Cop Bad Cop ei ole olekaan täysin hullumpi tapaus, se vain pitää suhteuttaa oikein.
Good Cop Bad Cop on aikamoista kuraa. Joku tapetaan ja joku lavastetaan ja pääpahis on kaupungin kermaa-juoni on rutiinimaisuudessaan ihan siedettävää B-liukuhihnapuppua, jolloin sitä onkin aika valmis sivuuttamaan suurimmat tarinankuljetusaukot, kehnot roolisuoritukset ja muita heikkouksia joita osaa jo etukäteen odottaa näin innottomalta tarinalta, mutta kun joka ainoa hetki täytetään jollakin huonosti toteutetulla typeryydellä alkaa sitä nopeasti ajattelemaan, että parempi olisi jos tämän päästäisi suosiolla kärsimyksistään. Letkut irti vaan. Siispä kun meillä on isoimpana mainostettu tähti joka on täysin sivuroolissa ja silloinkin vain paljastamassa tissejään, koominen lavastuksen uhri joka vaikuttaa osuneen sattumalta kuvauspaikalle eikä täten edes tajua meneillään olevan elokuvanteko (ihan oikeasti, Hays saapuu lähes joka kohtaukseen kuin olisi astunut väärästä ovesta sisään ja käyttäytyy sen mukaisesti), jäyhä sankari joka piilottaa aurinkolasien taakse silmienpyörittelyn ja säälimätöntä tappajaa esittävä Stacy Keach joka vetää roolinsa kuin vähän enemmän gay Harvey Fierstein niin siinä alkaa uskomaan kyseessä olevan parodia. Benny Hill kohtaa George Thorogoodin-musiikki on sekin omiaan pilaamassa vähäistäkin vakavastiotettavuutta ja elokuvahan on täynnä wtf?-hetkiä kuten se kun David Keith näkee joukon vieraita miehiä joten tietenkin hän ampuu yhden heistä ja tottahan on, että he ovat pahiksia mutta sitähän ei vasta paikalle saapunut Keith voinut ilman hämähäkkivaistoa tietää, varsinkaan kun nämä herrat eivät tehneet mitään pahaa, eivät edes niin paljoa että olisivat pälyilleet epäluuloisesti ympärilleen. Tykkäsin myös hetkestä kun Keach pitää puhetta jossa syyttää pormestaria tyttärensä murhaamisesta ja Keith rientää huoneeseen todeten keskeyttäen "enpä usko..." ja kertoo totuuden, mutta mihin hän sanoi "enpä usko..." kun ei selvästikään kuullut mitä Keach puhui ja ei vielä edes tiennyt kuka puhuu vai puhuuko siellä ylipäätään kukaan. Eli tämä on elokuva jossa millään mitä elokuvan hahmot tietävät ei ole väliä, koska he tietävät kaiken minkä katsojakin ja katsoja koettaa saada selville mikä riivatun rubikinkuutiolabyrintti tämä riekaleinen tarina on olevinaan. Tai miten olisi se kun Keith on naamioitunut helikopterilentäjäksi, ottaa Keachin kyytiin, sammuttaa koneen ilmassa ja hyppää jokeen.
Niin ja muistinko mainita kyseessä olevan eroottinen trilleri ja siksi siellä onkin kaksi kuumaa kuin pakastekaappi-paneskelukohtausta jotka ovat niin irrallaan muusta elokuvasta, että ovat iahn satavarmasti kuvattu jälkikäteen ajatuksella, että mukana on Pamela Anderson joten tissit ja vuotta aikaisemmin ilmestyi Madonnan hölmö Basic Instinct-imitaatio Body of Evidence joten eroottiset trillerit ovat da shit!
Toisin sanoen vaikka Good Cop Bad Cop on kuraa niin se on aivan loisteliasta sellaista. Aivan ihanaa sontaa. Se on typeryydessään niin ylitsevuotava, että ei kestä montaakaan minuuttia ennen kuin suosiolla antautuu aivokuolioon ja ainoastaan nauttii maatuvasta olotilastaan. Todellakin niin huono että hyvä. Sitä ei edes Gigli ollut.
Tähdet: ~ (tai *****)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti