perjantai 4. toukokuuta 2018

Airborne (2012)

Lennonvalvojajohtajapomopäällikkö Malcolm (Mark Hamill) on viimeistä päivää töissä ja eläke odottaa huomisessa, mutta sitä ennen toimitaan elokuvan kertojana ja koetaan jotain kummastuttavaa. Tai no, eihän Malcolm oikeastaan tiedä mitä tapahtuu koska on kaukana varsinaisesta tilanteesta ja kommunikaatiokin tapahtumapaikalle on katkennut.
Valtaisa myrsky sulkee teitä ja lentokenttiä, mutta vielä yksi lentokone pääsee matkaan mukanaan varsin tuttuja stereotypiahahmoja kuten miten vaikkapa olisi mulkero bisnesäijä joka kohtelee kaikkia mukaanlukien omat henkivartijansa kuin roskaa, tai entäpä himokas nuoripari, liiankin sosiaalinen koominen kevennys, hänen viereensä päätynyt viinamäen koominen kevennys, masentunut tohtori ja muutama muu perusjurpo. Ainoa joka joukosta puuttuu on se lapsi joka näkee tulevaisuuteen tai havaitsee jotain muuta jota aikuiset eivät. No kuitenkin, tietenkin koneen lastina on jotain salaista, kohtapuoliin matkustajia alkaa katoamaan, paniikki nostaa päätään ja kun kone katoaa tutkasta niin Malcolm pistää kahvikuppinsa syrjään sanoen "oh my god." Lennnonjohtotorniin saapuvat valtion agentit kertovat mistä on kyse ja virallinen (ihan tosi, tämä on suora lainaus) termi tapahtumalle on: "megaiso ongelma." Se megaluokan pulma on tietenkin se, että koneessa on antiikkinen saviruukku jonka osa mukana olevista aikoo varastaa, mutta oikeasti se megaosuus on siinä, että ruukussa hengailee kuningas Yaman paha henki joka ottaa ihmisiä valtaansa. Voi ei!

No olipas p*ska elokuva. Hidas, ruma, tyhmä ja Mark Hamill oli ihan taatusti krapulassa. Tila jossa minäkin haluaisin olla kiitos tämän puuduttavan pökäleen. Airborne, miksi vihaat katsojiasi?

Ehdottomasti parasta Airbornessa on tämä käännös:

Tähdet: ei, ei nyt.

1 kommentti:

Tuoppi kirjoitti...

Vai että oikein misiilit...