Niljakas pikkunilkki Louis (Jake Gyllenhaal) raapii ruokarahansa keinolla millä tahansa ja tavatessaan auto-onnettomuutta kuvaamaan tulleen freelancetoimittaja Joen (Bill Paxton) hän tuntuu löytäneen uransa sekä suunnan elämälleen. Termi toimittaja on tässä tapauksessa vahvasti liioiteltua sillä Joe on ns. ambulanssijahtaaja jonka työntää nokkansa kaikkiin mahdollisiin onnettomuustilanteisiin, myyden kuvamateriaalinsa mille tahansa televisiokanavalle joka on valmis maksamaan ja tästä piirakasta Louis haluaa osansa. Nyt vain pitäisi ehtiä ensimmäisenä paikalle ja tuottamaan materiaalia joka on myyvempää eli rankempaa kuin kollegoilla. Louisin onneksi vaikka muut onnettomuustoimittajat ovatkin röyhkeitä on vain hän itse niin moraaliton, että olisi valmis vaikka tappamaan oman mummonsa saadakseen sopivaa kuvamatskua myytäväksi. Kauaksi siitä ei jäädäkään.
Ai, kuvailinko A Walk Among the Tombstonesia synkäksi? Hitto, Nightcrawlerin rinnalla se on trallalaaromanttinen komedia jossa Hugh Grant änkyttää herkästi ja Renee Zellweger kompuroi syliin suloisesti. Tosin nämä kaksi elokuvaa eivät ole kuitenkaan keskenään samalla tavalla synkkiä kun Walkin musta väri tulee väkivallan tunteesta ja Nightcrawlerin puolestaan ahdistuneisuudesta hieman samalla tavalla kuin One Hour Photossa. Sellaista hitaasti sisältä syövää itsetuhoisuuden tunnelmaa.
En yleensä välitä Oscareista sun muista palkinnoista minkään todellisen laadun absoluuttisena takeena, mutta kyllä minä hieman ihmeissäni olen siitä ettei Gyllenhaal saanut edes Oscar-ehdokkuutta, vaikka toki muita palkintoja esiintymisestään saikin. Hänen eräänlainen Travis Bickle uskoo olevansa Aaron Eckhart Thank You For Smokingissa, mutta onkin vain täysin moraaliton limanuljaska-esiintymisensä on aika pelottavaa katseltavaa, Louisin itsensä uskoessa (ts. valehdessa itselleen) olevansa hyvä ihminen, mutta jokainen suusta tuleva sana vain paljastaa sieluttomuuden ja Gyllenhaal tekee siitä niin todellisen oloista. Etenkin hänen hymynsä on hermostuttava ja siitä näkee sen itsepetoksen jota ei voi myöntää edes todisteiden ollessa mustaa valkoisella ja kameralla. Tämä on muuten erittäin suuri kehu minulta koska en pahemmin pidä Gyllenhaalista, tai en ainakaan siten että valitsisin elokuvia katsottavaksi juuri hänen ansiostaan. Nyt tilanne voikin olla toinen.
Kun nyt mainitsin Travis Bicklen niin Nightcrawlerin visuaalisuus ja tunnelma ovat niin lähellä Taksikuskin vastaavaa, hahmojen sekä puheen ollessa kuin suoraan Paul Schraderin kynästä, että en yhtään ihmettelisi jos moni olisi erehtynyt luulemaan tätä Schraderin ja Martin Scorsesen elokuvaksi. Jos Nightcrawler olisi tehty vielä 80-luvun puolella olisi se taatusti ollutkin edellä mainitun duon tekemä ja pääosassa Robert De Niro. Joskin ilman De Niroa hyvin lähellä on myös Nicolas Cagen tähdittämä Scorsese-leffa Bringing Out the Dead. Samaa kylmien katujen henkeä.
Mutta palatakseni siihen ihmetykseen, että miksi Gyllenhaal ei saanut edes Oscar-ehdokkuutta niin sinänsä ymmärrän miksi Nightcrawler jäi vaille alastonpatsashuomiota, sillä vaikka moni kyseisen vuoden ehdokkaista ja voittajista olikin myös ns. vakavaa draamaa, niin yksikään niistä ei ollut elokuva joka jättää samanlaisen likaisen olon vaan pikemminkin toiveikkaan ja siten palkitsee katsojaansa hyvällä kuin jättämällä mustelmat silmiin. Kenties se on turvallisempaa palkita elokuvia joiden katsomisen jälkeen ei tee mieli mennä suihkuun. Itse asiassa olisin vieläpä muuttanut Nightcrawlerista yhden seikan joka olisi työntänyt sen syvemmälle onkaloonsa: musiikki on liian energistä ja siten hyväntuulista sopiakseen tarinalliseen tunnelmaan joka on fiiliksestä riippuen hyvinkin ahdistavan raskas, mutta valitettavan uskottava kuvaus moraalittomuudesta, mediasta joka elää siitä ja ihmisistä jotka janoavat lisää.
Nightcrawlerin kansikuva huokuu Peter Fondaa.
Tähdet: ****
3 kommenttia:
Tämä oli kyllä hyytävä kuvaus ns. Amerikan unelman väärästä puolesta. Erityisen hienona pidin tulkintaa siitä, kun Gyllenhaal hokee niitä self help-oppaiden ja motivaatiopuhujien mantroja...
Jotenkin ihmetyttää myös miten tälläisestä uutiskuvaajien maailmasta ei ole juuri aiemmin tehty elokuvia, ainakaan minä en ole nähnyt.
Riz Ahmed oli myös hyvä, mutta Gyllenhaal ehdottomasti nosti itsensä tällä roolilla aliarvostettujen kaanoniin.
Karu pätkä.
Riz Ahmed ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta koska eihän hän tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin oli turpa rullalla kuuntelemassa Gyllenhaalin myyntipuheita. Ainoa kerta kuin Ahmedin essttämällä hahmolla oli jotain mielenkiintoista esitettävää oli kun rupesi pelaamaan mukana ja vaati suurempaa osaa potista... ja sitten hän kuolikin pois. Sääli, sillä juuri se ahneuden esiintulo oli jotain jota olisi voitu viedä pidemmällekin, kun molemmat osoittautuvat yhtä moraalittomiksi. Nyt siinä roolissa olisi voinut olla oikeastaan kuka vain ja se olisi varmasti toiminut yhtä hyvin. En siis sano Ahmedin olevan huono esiintyjä, hänelle ei vain oikein annettu tarpeeksi tekemistä.
Lähetä kommentti