lauantai 19. syyskuuta 2015

King Cobra (Jaws of Satan, 1981)

"Luultavasti maailman ainoa elokuva, jossa käärme ajaa pappia takaa öisellä hautausmaalla!"
- Video-opas 95
Ei pidä paikkaansa. Ei silloin ole yö.

Muinainen demonikäärme heittää konduktöörin ulos junasta. Miksi? Hei, se on muinainen demonikäärme!
Kohtapuoliin alkaa sopivasti sivussa olevassa pikukylässä tapahtua ikäviä, kun edellä mainittu käärme (kannen erittäin onnellisen oloinen kobra) masinoi paikalliset kalkkarokäärmeet suorittamaan kiukkuisia iskuja kohti ihmisasukkaita. Pormestari haluaa lakaista ongelman maton alle sillä piakkoin avataan uutuuttaan hohtava koirakilpailuareena ja nämä jatkuvat myrkkymatelijahyökkäykset ovat ihan selvästi sattumankauppaa vaikka kuinka arvostettu tohtori Sheridan (Gretchen Corbett) ja hänen paikalle kutsumansa käärmeasiantuntija tohtori Hendricks (Jon Korkes) muuta väittäisivätkin. Tietenkään kyseessä ei ole arvan valitsema kismet ja sen saa sanotuksikin, koska primus motorina toimiva demonikäärme on itse Saatana (ihan oikeasti) joka on etsimässä erästä tiettyä pappia: masentunutta, alkoholille tuoksahtavaa isä Farrowta (Fritz Weaver), joka on saarnaajasukunsa viimeinen.
Vihtahousukäärmeellä kun on mielessään kosto, sillä Farrown sukulainen kaukana historiassa taisteli Saatanaa vastaan ja voitti. Nyt on aika päivittää pistetaulukkoa.

Enimmäkseen Tappajahai käärmeillä ja se on sinänsä ihan okei, mutta kyllä se saatanakäärme vastaan pappi on tässä tapauksessa kiinnostavampi idea kuin jokin liiankin tuttu hirmuinen eläin iskee-tarina. Mutta tosiaan, kyllä se on Tappajahai joka jotain sanotaan vaikkapa Manaajaa useammin vierailee mielessä ja miksei niin tekisikään, sillä onhan tässä samalla tavalla kuvattu käärmeiden slasher-henkinen lähestyminen, pormestari ei taaskaan dollarinkuvien takaa suostu järjenkäyttöön ennen kuin kuolleita on liikaa ja pappisankaria enemmän kuvassa hengaavat Brody ja Hooper. Hehän Sheridan ja Hendricks kuitenkin ovat.
Jos unohdetaan ne Tappajahai-lainat ja tietyt paremman termin puutteessa tekniset kömmähdykset (näyttelijän ja käärmeen erottava suojapleksi on hieman turhankin näkyvä, suunnattomat puremajäljet jättävältä käärmeeltä on poistettu myrkkyhampaat, etc.) on etenkin kärsivän oloinen Fritz Weaver Saatanan kohtaavana pappina tuomassa elokuvalle tarvittavaa painoarvoa ja lopussa oleva hyvän ja pahan kohtaaminen on tehokkaan puistattavaa toismaailmallista kauhistelua.

Ehdottomasti uusintakatselun arvoinen.

"Roskaa, vaan ei erityisen hauskaa."
- Video-opas 95
Ei pidä paikkaansa. Tässä etsitään helikopterilla käärmettä! Se jos mikä on hauskaa.

Christina Applegate aivan uransa ensiaskelilla. Aika pieniä askelia ne ovatkin.

Tähdet: ***
King Cobra

3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Lisäsin tämän hankittavien listalleni, jo pelkästään tuon kannen takia. Mukava kuulla, että itse leffakin on mainio tuotos.

...noir kirjoitti...

Tuo kansi on kyllä makee.

Occo kirjoitti...

Pitää pistää korvan taakse, vaikuttaa lupaavalta!