sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Bait (2012)

Hengenpelastaja Josh (Xavier Samuel) traumatisoituu kun hai napostelee hänen parasystäväkollegansa ja niinpä sankarimme vaihtaa alaa siirtyen ruokakauppaan töihin. Samalla taakse jää juuri ennen haiturmaa vihitty vaimo Tina (Sharni Vinson), joka tietenkin sattuu olemaan myös syödyn nuoren miehen sisar. Ei vaimoa ja töissä ruokakaupassa. Ei ihmekään, että kaikki pitävät Joshia täydellisenä luuserina. Tunnen tuskasi veli.
Nyt Joshille tarjoutuu mahdollisuus nousta takaisin arvostettujen ihmisten sarjaan kun tsunami iskee, täyttää kaupan vedellä ja sulkee sisäänsä joukon hengittäviä olentoja kuten surffariduden, angstinäpistelijän, hänen huolestuneen kyttäisänsä, sopivasti paikalle saapuneet varkaat (rehti varas ja käkikellopäävaras) ja tosi kiukkuisen hain. Sitten ilmeisesti ajatus on ollut tehdä jotain haimausteista klassista katastrofielokuvaa Poseidonin tapaan, mutta olemme lähempänä Daylightia joka koostuu siitä Deep Blue Sean kohtauksesta jossa LL Cool J on uunissa ja hai pistää sen päälle.
Ymmärrettävästi suhteita korjaillaan, välejä selvitellään ja itsensä uhraaminen on kuin suoraan jenkkituotannoista. Hitto, Tinan tuore puolisokin pistetään hengiltä jotta kun Josh pääsee sankariksi on ex-vaimo taas oma, joten ei uutta silläkään saralla.

Muutamia Asylum-tason tietokonetehosteita, ns. vakavaa näyttelemistä, joka tarkoittaa siis sitä kuinka dramaattisesti kurotetaan taivaisiin ja huudetaan "noooouuuuuuu!", sekä aika veikeä idea veden vallassa olevasta ostoskeskuksesta ja siellä hengailevista haista. Surku vain, että se elokuvan vakavuus on astetta pyrimme olemaan Tappajahai, joka on liian asiallista tässä tapauksessa jossa kuitenkin yksi näkyvimmistä hahmoista on hysteerisesti kikattava pöpipää. Kuitenkaan mikään Tappajahai tämä ei ole ja tuolloin Baitille olisi ollut eduksi joko suurempi pala tahallisen koomista Sharknadoa taikka täydellinen syöksy yltiövakavuuteen, joka olisi luonnollisesti johtanut myöskin koomisuuteen. Nyt kyseessä on samankaltainen elokuva kuin Deep Blue Sea: ihan kiva.

Kieltämättä pidän elokuvan ideasta olla loukussa haiden kanssa jossain ostarilla, sillä samoin kuin Kova sade-elokuvan kohdalla tämä ns. tutun ympäristön muuttuminen erilaiseksi ja vaaralliseksi vie tavallaan hieman lähemmäksi tapahtumia kuin jossain keskellä merta chillailu, mutta vastaavasti esimerkiksi juuri keskelle merta sijoittuva haileffa Open Water onnistui tekemään miljööstään ahtaamman ja siten ahdistavamman. Ehkä tämänkin olisi kannattannut unohtaa se hassut 3D-tehosteensa (ts. kamaa kasvoille. Joskin onneksi näitä kohtauksia on vähäsenlaisesti) ja yritys tehdä kaikista keskenään täsmälleen samanlaisista hahmoista erilaisia, ja vain keskittyä jumittamaan ruokahyllyjen päälle, sillä siellä se paras jännitys luodaan.

Kelvollista kertakatseltavaa. Aika hyvä musiikki.

Tähdet: **
Bait

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Tuli varmaan ekaa kertaa näistä metritavarana suolletuista haihalpiksista lukiessa sellainen fiilis, että tämän voisi vaikka paremman puutteessa joskus katsoakin, lähinnä veikeän idean takia.

...noir kirjoitti...

Kyllä se idea kertakatselun kestää.