keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lehmäjengi (Home on the Range, 2004)

Eikö olekin hienoa kuinka Disney luokittelee kaikki pitkät animaatioelokuvansa klassikoiksi? No hyvä, joten tässä yksi niistä.

Cowboy Abnerin karja kaapataan, joten jäljelle jäänyt kulmikas lehmä Maggie saa uuden kodin ystävä Pearlin maitotilalta, jossa asustavat myös kulmikkaat lehmät rouva Calloway ja Grace. Maggie on sellainen rempseä lyyli, joten on vain loogista että hänen ääninäyttelijänään on Roseanne Barr. Rouva Calloway puolestaan on lady, joten äänenä on Judi Dench ja koska Grace on bimbo, on hän Jennifer Tilly. Jep jep.
Maitotilalla on toki myös muitakin eläimiä ja hekin ovat kulmikkaita. Ei siis liene ihmekään, että Pearl on rahavaikeuksissa ja rosvoparonit aikovat viedä hänen tilansa ja varmaan syödä eläimet.
Maggie lietsoo tilan eläimet puolustuskannalle ja tarkoitus on pelastaa Pearlin tila. Neronleimauksena tietenkin on Alameda Slim-karjavarkaan pyydystäminen ja siitä saatavan palkkion antaminen Pearlille. Maggiella on missiossa oma lehmä ojassa ja se on hän itse, sillä Alameda Slim sattuu olemaan juuri samainen karjavaras joka Abnerin omaisuuden otti laittomasti haltuunsa. Sitten tehdään jotain ja mahdollisesti jotain muutakin, kunnes paha saa palkkansa ja niin myös hyväkin. Kaikki rakastavat kaikkia ja minäkin rakastan kaikkia, paitsi tietenkään heitä joita en.

Klassikko Lehmäjengi ei ole ja vuosien päästäkin se titteli kuulostaa varmasti  jotenkin liioitellulta, mutta ainakin tällä elokuvalla on aikojen päästäkin jotain mielenkiintoista kerrottavanaan. Lehmäjengi kun sai ilmestyessään kunnian olla Disneyn "viimeinen" perinteistä käsianimaatiota edustava tuotos teatterilevitykseen suunnattuna ja vaikka se päätös kumottiinkin vuoden 2009 Prinsessa ja sammakon myötä (mistä lienee lopulta kiittäminen Pixaria), niin ainakin hetken Lehmäjengi oli "lajinsa viimeinen, jätti tasalämpöinen, ontuen näyttämöltä poistuu, Darwinin oppeja noudattaen."
Koska Disney pyörsi päätöksensä, niin Lehmäengi sai lopulta kunniattomuuden olla yhtä kuin Friday the 13th pt. 4: the Final Chapter ja A Nightmare on Elm Street 6: Freddy's Dead. Ehkä se on hyväkin, sillä Lehmäjengi on kehuttunakin vain ihan jees, eikä siis olisi ainakaan viimeisenä mohikaanina mikään todiste lopettamisesta huipulla, vaan hengailusta siellä jossain keskiviivalla.

Välillä musiikissa on mukavaa vanhojen westernien sankarillista tunnelmaa ja värit ovat ajoittain kivan pirteitä, mutta piirros on mielestäni todella laiskanoloista ja suurelta osin jopa rumaa. Elokuvan vuohi ja pikkusiat näyttävät kulmikkaina aika veikeän häiriintyneiltä, mutta nuo lehmät minä pistäisin lihoiksi heti tilaisuuden tullen, sillä sen verran kammottavan näköisiä ne ovat.
En myöskään ole kovinkaan vaikuttunut elokuvan ääninäyttelijöistä, vaikka esimerkiksi juuri noiden kantturoiden kohdalla onkin valittu kunkin luonteelle sopivalla imagolla varustettu näyttelijä ja toki heillä on tunnistettavat äänet. Mutta tietenkään tunnistettava ääni ei ole mikään lupaus sopivuudesta piirrokseen. Onhan Gilbert Gottfriedilläkin tunnistettava puheääni, mutta kuka häntä jaksaisi kauaa kuunnella. Eikä Lehmäjengin liukuhihnamainen kulku tylsästä repliikistä toiseen ainakaan anna näyttelijöille paljoakaan mahdollisuuksia nousta äänipersoonana esille. Cuba Gooding Jr. kyllä osoittaa osaavansa näytellä huonosti myös pelkkänä äänenä. Bravo ja taputuksia.
Laulutkin ovat kuin puudutuspuukotusi korviin. Aluksi sattuu, mutta sitten ei enää välitä omasta taikka muiden kohtaloista.
Yksinkertaisesti todettuna: vesi on märkää, tuli poppaa ja Lehmäjengi on kuin se hittielokuvan perään tehty dtv-julkaisu, jonka kyllä katsoo aika suosiollisesti läpi, mutta josta ei meinaa muistaa mitään edes sen aikana.

Mukavat punaisen ja keltaisen värisävyt ovat kyllä mukavia.

Ekstroissa sanotaan, että "Roseanne heitteli hauskoja vitsejä läpi elokuvan".
Miksei niitä sitten voitu jättää elokuvaan?

Tähdet: *
Lehmäjengi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Eikö olekin hienoa kuinka Disney luokittelee kaikki pitkät animaatioelokuvansa klassikoiksi?"

Tätä ihmetellyt itsekin kävellessä hyllyjen ohitse joka paikassa, uutuudesta riippumatta klassikkoa muka

...noir kirjoitti...

Joku silti aina ostaa sen uusimmankin disneytuotoksen vain klassikko-merkinnän vuoksi. Samoin kuin muistan videovuokraamoajoiltani asiakkaiden kommentteja, että se kansissa käytetty Blockbuster-tarra tarkoitti varmasti hyvää elokuvaa. Samoin liian monella ihmisille on käsitys, että uutuus-hyllyn elokuvat ovat jotenkin parempia kuin ns. vanhemmat. Mutta nehän ovat olleet kaikki jossain vaiheessa uutuuksia ja tuleeko siitä elokuvasta jotenkin huono jos se on tänään vielä uutuus mutta huomenna ei.