lauantai 1. joulukuuta 2012

Ninja (2009)

Orpopojasta orpomieheksi kasvanut amerikkalainen Casey (Scott Adkins) on viettänyt elonsa Japanilaisen dojon suojissa, mutta kaikki eivät hyväksy gaijinia joukkoonsa ja niinpä ilkeä Masazuka (Tsuyoshi Ihara) koettaa miekkailuharjoituksen ohessa oikeasi pistää Caseyn hengiltä, mikä johtaa Masazukan erottamiseen koulusta.
Siirrymme ajassa hieman eteenpäin ja muualle näkemään kuinka salaperäinen ninja suorittaa salamurhia jonkin aivan naurettavan näköisen amerikkalaisen bisnesmiesten salaseuran laskuun. Tottakai tuo ninja on Masazuka joka vierailee entisessä dojossaan uhoamassa senseille, tappamassa hänet ja muut ex-kollegat. Masazuka kun haluaa itselleen Caseyn huomaan annetun opiston symbolin, muinaisen ninjasoturin varusteet ja tiedättehän mitä siitä seuraa. Jep, mustelmia.

Ninja Assassinin kohdalla mainitsin siinä olleen hieman samaa kuin Commandossa ja kun mukana on itse Shô Kosugi, niin mieleen saattavat tulla kasarininjailut, mutta tuo elokuva on kuitenkin niin modernisti toteutettu tietokoneistettuja verisuihkujaan myöten ettei se kuitenkaan lapsuuden sankarilta tunnu. Toisin on Ninjan kanssa, joka Ninja Assassinin ninjamestarista huolimatta on nimenomaan Kosugininjailua. Toki tässäkin on nykyaikaista tehostetekniikkaa hyödynnetty, mutta ei niin päällekäyvästi. Tarina on puhdasta 80-lukua Japanissa kungfuilua opiskelleen orpojenkin kanssa, taistelulajitreenit huutavat Ivan Dragoa ja jopa elokuvan logo kaipaa Lee Van Cleefia poseeraamaan taustalle. 
Kun kaiken lisäksi elokuvan hyvis esitetään hieman hämmentyneen arkana ilmeiltään ja valkoisiin pukeutuneena, kun taas pahis Vulcan-kulmakarvoilla ja mustissa vaatteissa, niin viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää ettei tätä elokuvaa saa ottaa vakavissaan, kun ei sitä pystyisi tekemään vaikka yrittäisikin.
Ja tottakai kaikki aasialaisnäyttelijät puhuvat englantia Turtlesien Tikun aksentilla, mutta mikä parasta, tässä elokuvassa päähenkilö oikeasti pukeutuu ninja-asuun (ja näyttää Ninja Gaidenista karanneelta).

Jos elokuvat kuten American Samurai (jossa muuten on aika samanlaista henkeä symbolimiekkoineen ja mustasukkaisuutta amerikkalaista kohtaan), tai muutoinkin juuri jenkkikäsitykset aasialaisesta taistelulajielokuvasta American Ninjojen hengessä ovat mieleen, niin Ninja on mainiota retroilua, joka onttoudestaan huolimatta on hauskaa katseltavaa, kunhan muistaa pitää ajatukset pään ulkopuolella.

Energistä huitomista joka suuntaan, riemastuttavan ylinäytteleviä pahiksia ja hienot ninjapuvut. Vähemmän näyttävyyttä kuin edellä mainitussa Ninja Assassinissa, mutta nostalgiahenki on korkeammalla.
Jopa savupommit ovat mukana.

Tähdet: ***
Ninja

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Enemmän minä tästä muistaakseni tykkäsin kuin siitä Ninja Assassinista. Sho Kosugin mukana olosta huolimatta....

...noir kirjoitti...

Näistä kahdesta pelkkä Ninja on minustakin hiukan parempi kuin Assassinilla varustettu. Kosugista huolimatta ja juuri sen vuoksi, sillä vaikka Assassin hyötyikin kovasti tuosta ninjamestarista, niin pelkkä Ninja tuntuu enemmän hänen elokuvaltaan.

Jessus kirjoitti...

Itsellä on kovat odotukset Scott Adkinsin suhteen. Miehestä voisi muodostua helposti todella asiallinen toimintatähti, jota tietysti on jo nytkin, mutta vielä isommassa mittakaavassa.

...noir kirjoitti...

Joo, samaan uskon ja luotan minäkin. Aikamoisella vauhdilla Adkinsin ura onkin kehittynyt kaikenmaailman tappaja#3-rooleista isompiin elokuviin ja merkittävämpiin rooleihin. Siellä kun on vielä pohjalla draamasarjoja ja piakkoin tuleva Kathryn Bigelowin elokuva, niin varmasti Adkinsilla tarjotaan vastaisuudessa muutakin kuin pelkkiä päähänpotkimiselokuvia.