torstai 25. elokuuta 2011

Sherlock Holmes And The Secret Weapon (1943)

Guy Richien modernisoinnin jälkeen onkin hyvä vilkaista hieman tutummanoloista Sherlock Holmesia Basil Rathbonen esittämänä.

Natsit aikovat kaapata Sveitsiläisen tiedemiehen, tohtori Tobelin (William Post Jr.) koska arvon herra on kehitellyt pommin jonka Hitler haluaa itselleen voittaakseen sodan. Englantilaiset lähettävät kaksoisagenttina toimivan Sherlock Holmesin (Basil Rathbone) johtamaan natsit harhaan ja tuomaan tohtorin Englannin maaperälle turvaan. Tohtori Tobel saadaankin helposti Englantiin ja Holmesin kotiin jossa tavataan jostain syystä Benny Hillin mieleen tuova tohtori Watson (Nigel Bruce.) Holmesin poistuttua asunnosta Tobel tekee pahisilmeen ja huumaa Watsonin, eli voi jukra sentään. Tobel vierailee naisystävänsä Charlotten (Kaaren Verne) luona piirtämässä pikku-ukkoja. Tobel kolkataan, mutta seurauksena on pelkkä kuhmu ja Holmesin luona Tobelin ei tarvitse kertoa mitään tapahtumista, sillä Holmes huomaa Tobelin takissa puuteria ja tietää siksi, että Tobel huumasi Watsonin, kävi salaa tapaamassa Charlottea, tuli kolkatuksi ja on oikeasti hyvä tyyppi aiemmasta pahisilmeestään huolimatta, hän ei vain halunnut jostain syystä pyytää lupaa vierailla Charlotten luona.
Seuraavana päivänä brittisotilaat saavat testata Tobelin pommia ja,,, no,,, ei se mikään atomipommi ole.
Tobel katoaa ja Charlotte antaa Holmesille katoamisen varalta jätetetyn kirjekuoren, mutta kuori onkin avattu ja sisällä ollut paperi täynnä pikku-ukkoja on kadonnut ja tilalla on viesti "tapaamme taas herra Holmes" (tähän perään Kovan Lain dum-duh!), sillä professori Moriarty (Lionel Atwill) on asialla. Holmes naamioituu Corto Malteseksi ja lähtee kiertelemään kapakoita, ja pian tapaakin Moriartyn. Holmes suljetaan arkkuun josta hän vapautuu samantien.
Kotonaan Holmes saa nähtäväkseen Tobelin tikku-ukkopiirrokset, jotka ovat tietenkin salakirjoitusta joka ratkaistaan heti. Salakirjoitus paljastaa Tobelin kollegoiden nimet joista kukin on rakentanut toisistaan tietämättä yhden pommin osista ja vain yhdessä siitä tulee toimintakykyinen, ja nyt Moriarty jahtaa näitä henkilöitä, kuten tietenkin myös Holmes tekee. Alkaa taistelu aikaa vastaan näin kliseisesti todettuna.
Holmes naamioituu listan viimeiseksi henkilöksi ja antaa Moriartyn kaapata hänet päätyen siis itse leikkauspöydälle kuolemaan Moriartyn verenvalutuskidutuksessa, mutta onneksi Watson saapuu poliisien kanssa ajoissa paikalle. Holmes pelastuu, Moriarty pakenee omaan ansaluukkuunsa kuolemaan ja Tobel voi jatkaa pomminsa tekoa.

Secret Weapon on ihan sujuvaa jännitysnäytelmää joka ei nyt hirveästi saa innostumaan, mutta joka viihdyttää varsin mainiosti kestonsa ajan. Tarina on mukavaa soopaa ja näyttelijät ihan hyviä, ja varsinkin noista jälkimmäistä ajatellen Basil Rathbone oli erittäin mainio Sherlock Holmes. Rathbone on jo ulkoisesti mielestäni sopivan näköinen Holmesiksi, mutta hän osaa myös erinomaisesti olla luonteeltaan hyvin kuivan oloinen ja silti vekkulin poikamainen samanaikaisesti. Oli erittäin hauska katsella Rathbonea moninaisissa naamioissa, koska hän osasi onnistuneesti muuntaa ulkonäkönsä lisäksi myös luonnettaan pitäen silti kuitenkin muistissa kuka oikeasti on.

Jos jokin hiukan häiritsee elokuvaa katsellessa, on sen keinotekoinen ulkonäkö (ja ehkä ylipäätään natsit ilman Indianaa.) Kaikki paikat näyttävät liian lavastemaisilta ja vaikka oltaisiin satamassa, kadulla, taikka olohuoneessa niin tuntuu kuin katsoisi teatterilavalla olevia huojuvia pahvilavasteita. Tämä ei ole niinkään ongelma jos katsoo Secret Weaponin mustavalkoisena versiona, sillä vaikka se silloinkin on hieman keinotekoisen näköinen, niin asia vain korostuu väritetyssä versiossa.
Tietenkin tarkoitushan on katsoa aina mustavalkoelokuvat mustavalkoina eikös vaan, mutta mustavalkoversiossa ei pääse hykertelemään samalla lailla elokuvan day for night-kohtauksille.

Ihan kiva ja sujuva Holmesointi josta ei oikeastaan löydä suuttumiselle syitä, mutta jota ei kuitenkaan hehkuta kavereille että "duud se rokkas!"

Tähdet: ***
Sherlock Holmes And The Secret Weapon

12 kommenttia:

Mörri kirjoitti...

Minä just viime viikolla hommasin 5 Holmes elokuvaa, en muista oliko neljässä vai kaikissa Rathbone. Näkee ny milloin saan aikaiseks ne katsoa. Baskervillen koiran mä haluisin, mutku halvalla sain nii ostin kaikki.

Mä muuten katoin pari viikkoa sitten 3 tommosta 50-luvun scifiä, jotka oli jälkiväritetty 2000-luvulla oikein makoisasti. Jotenkin helpompaa katsoa värielokuvaa, vaikka oikeasti suurin osa mun lemppareista on mustavalkoisia.

...noir kirjoitti...

Ennen minua kiukutti suuresti jos alunperin mustavalkoisesta elokuvasta oli nähtävillä vain väritetty versio ja kyllä se vieläkin suututtaa. Mutta itse elokuvien värjäys ei niinkään enää aiheuta harmaita hiuksia, edellyttäen että levy sisältää molemmat versiot kuten ne usein tekevätkin.

Olenkin jossain vaiheessa ruvennut ajattelemaan, että jos elokuva on tehty aikana jolloin ei ollut mahdollisuutta väreihin, niin ei minua haittaa jos sellainen väritetään. Koska jos tuolloin olisi ollut mahdollisuus väreihin, niin olisiko tuokin mustavalkoelokuva tehty väreissä? Joten ajattelen asiaa siten, että jotain Fritz Langia on kyrpinyt suunnattomasti värittömyys ja hän on sanonut siinä vieressä olevalle Helmutille "fak kun kukaan ei ole keksinyt värejä ja mä joudun tekemään nää leffat ilman technicoloria." Eli että vain aika ja kehitys estivät ohjaajaa saamasta haluamaansa ja elokuva saattoi olla tarkoitettu värilliseksi.
MUTTA! Kyllä minä mielummin katson mustavalkoleffat sellaisenaan ja värillisinä vain jos edelliseen ei ole mahdollisuutta.

Jälkiväritetyistä vielä sen verran, että kyllä se tekniikka on kehittynyt suunnattomasti ja esimerkiksi Plan 9 on aika pirun hieno väreissäkin. Vaikka tavallaan pidän enemmän niistä vanhemmista jälkiväritetyistä jotka näyttivät ihan joltain vesiväreiltä.

Tuoppi kirjoitti...

Tuossa kirpparilla näitä Rathbonen Holmeseja käsissäni jokin aika sitten pyörittelin, mutten sitten kuitenkaan ostanut... Eikä niitä siellä enää ole, joten en voi virhettäni korjata

...noir kirjoitti...

Minä tein eilen pitkästä aikaa kirppisreissun ja kaduin hieman että jätin ottamatta Top Gear-boksin.(Ei, minulla ei ole ajokorttia, en osaa ajaa autoa, enkä ole kiinnostunut autoista, mutta Top Gear on ihan hauskaa katseltavaa.)
Mukaan lähti kuitenkin läjä hyvää ja huonoa kasettia ja levyä (mm. Navy Seals ja strippausvideo nimeltä Best Buns. Hei, siinä Best Buns kasetissa lukee "sexi on iloinen asia, terv. Otto." Miten sellaisen voisi ohittaa?)

Tuoppi kirjoitti...

Ei ole ajokorttia minullakaan, saati autoa. Mutta Top Gear on silti huippu. Aina katson jos kohdalle osuu.. :D

Otto puhuu fiksuja. Ja osoittaa samalla olevansa muutakin kuin lonkero.... (joo huono läppä, menen nurkkaan häpeämään).

...noir kirjoitti...

Syytä onkin

Mörri kirjoitti...

Jees, ehdottomasti on levyllä oltava myös mustavalkoinen versio, jos semmoinen on alunperin ollut. Kuten noissa katsomissani Ray Harryhausenin elokuvissa oli. Mut ei senkään puuttuminen aja mua niin paljon aivoinfarktin partaalle, kuin aika monesti esim ranskalaisten elokuvien automaattisesti pyörivä englanninkielinen dubbaus!! AI SAATANA!!! Siis tovin sitä kattoo ja ihmettelee, ett tässä on nyt jokiin vialla, kunnes hokasee, että mun on vittu ite säädettävä siihen alkuperäinen ääniraita. Tajuskohan tästä selostuksesta nyt mitään.

Tuoppi kirjoitti...

Mörri: Hyvin sai selostuksestasi tolkun.

...noir kirjoitti...

Mistä tuli mieleeni Hakki Koira-kasettini joka käy hermoilleni. Siinä on huono suomidubbaus, mutta alkuperäinen englanninkielinen ääniraita kuuluu alta ja vieläpä sen verran kovalla volyymilla ettei meinaa kuulla sitä suomidubbia. Se kuulostaa aivan joltain ruuhkabussimeteliltä.
Kaiken kruunaa suomitekstitys joka on käännökseltään aivan erilainen kuin dubbaus. Eli että jos Hakki sanoo "fuck you man!" ja se on dubattu päälle muotoon "haista kakka", niin tekstityksen mukaan siinä sanottiin "ydinjäte säilötään kallioon."

Tuoppi kirjoitti...

Maikkari näytti jossain vaiheessa Flipper-nimistä piirrossarjaa. Suomeksi dubattuna tietysti. Varsin huonosti vieläpä. Ja se teema-biisi. Voi pyhä yksinkertaisuus sentään. Se oli dubattuna versiona aivan hirveää kuunneltavaa...

Tuoppi kirjoitti...

Niin ja sitten on tietysti vielä tämä...

http://www.youtube.com/watch?v=89Gvsz_JjMg

...noir kirjoitti...

Hahaha! Muistan tuon hyvinkin kivuliaasti.
Minulla on iso kasa He-mania levyillä ja kaseteilla, ja suurin osa suomikaseteista on onneksi tekstitettyjä, mutta pari niistä on noita dubattuja ja niitä tulee laitettua koneeseen yleensä vain näyttääkseni vieraille ne. Ja tietenkin kiusatakseni heitä.
Toi dubbaus on jo niin huono, että se on hyvä.