maanantai 11. toukokuuta 2009

Pikku Jääkarhu (Der Kleine Eisbär, 2001)

Jääkarhujen teurastusretki keskeytyy, kun yksi heistä, Mika saa kuulla vaimonsa pyöräyttäneen poikavauvan maailmaan. Hylkeet ovat turvassa.
Seuraavaksi hypätäänkin (ihmisiässä) muutaman vuoden päähän ja poikavauvasta on tullut poikapoika. Lasse on vekkuli pikku jääkarhu, joka muista poiketen ei osaa vielä uida ja tämä jonkin verran nolottaa häntä. Lasse meinaa hukkua, mutta pikku hylje nimeltä Roope pelastaa hänet. Lasse ja Roope ystävystyvät. Asiahan pitää tietenkin salata muilta jääkarhuilta, etenkin Lassen isältä, sillä eiväthän nyt hylje ja jääkarhu voi olla ystäviä. Hieman samaan tapaan kuin Topi ja Tessu.
Eihän se nyt salassa pysy ja ilkeät jääkarhut vaativat, että Lassen tulee mielummin upottaa hampaansa Roopeen kuin halailla tätä. Mika koettaa järkeillä Lasselle etteihän tämä nyt olisi kaveri kalan kanssa, joten miksi siis hylkeen kanssa. Lasse murjottaa, mutta lopettaa ystävyytensä Roopeen ja ei lopetakaan. Siispä ilkeät jääkarhut kiukuttelevat.
Sitten paikalle saapuu huonosti laulava pingviini nimeltä Caruso ja koska Caruso osaa heilua sopuleiden kanssa, niin mursu toteaa että kaikki voivat löytää sovun.

Kaikki voivat elää sovussa, jos pingviini ja sopuli voivat niin tehdä?
Lasse ehdottaa että hylkeet voisivat kalastaa jääkarhuille fisuja ruuaksi ja ilkeät jääkarhut sanovat okei.
Ja näin hylkeiden ja jääkarhujen sopuisa fuusio on syntynyt.
Lasse katoaa. Romanttinen musiikki soi.
Lasse hengailee jollakin jäälautalla joka ajelehtii. Amazonille kai. Saattaa se olla Afrikka tai Arizonakin. No, siellä on aikakin hippo nimeltä Hippo, joka kuulostaa Hessu Hopolta.
Tuossa vehreässä paratiisissa Lasse oppii uimaan.
Hetken aikaa Lasse bilettää, kunnes iskee koti-ikävä ja Lasse liftaakin valaan matkaan.
Kotona hylkeet ovat taas vaarassa jääkarhujen vuoksi, kun kalaa ei ole enää kalastettavaksi ja se saa jääkarhut taas mulkoilemaan hylkeitä nälkäisinä. Merellä kun liikkuu iso kalastusalus joka noukkii kalat muiden nenien edestä.
Samainen kalastusalus vangitsee suurinpiirtein joka ainoan elukan sisäänsä, mutta Lasse ui sen edessä ja kalastualus haaksirikkoutuu vapauttaen elukat.
Ja nyt on taas kaloja kaikille syötäväksi.


Pikku Jääkarhu on ihan kiva lastenelokuva. Sen piirros ei ole päätä huimaavaa, mutta ihan mukiinmenevää. Taustat ovat pääosin erinomaisesti maalattuja, mutta itse hahmoissa on hieman tyyli hakusessa. Yleisesti ottaen elokuvan hahmot ovat ihan kivan näköisiä, hieman yksinkertaisia, mutta niiden varjostus ontuu ajoittain pahastikin. Kalastusalus on tyylillisesti sopivan pelottavan näköinen, mutta se häiritsi kovastikin että jostain syystä tuo kalastusalus oli tietokoneanimaatio, muun ollessa perinteistä tyylisuuntaa edustavaa. Joten se ei oikein istunut muuhun kuvaan.


Tarina ja hahmot olivat ehkä hyvinkin perinteisiä, mutta kyllä sen tämänkaltaisessa lastenelokuvassa nielee kuin lääkkeet banaanimössön seassa. Joskin tarinan kannalta se ihme Amazon-osuus oli ihan perustelematonta tuubaa.


Musiikissa oli mukana ne muutamat animaatioissa pakolliset siirappiset laulut, mutta muilta osin elokuvan musiikki oli hyvin miellyttävää ja tätä kuuntelisi suosiolla levyltä kotonakin. No, se coverversio Eurythmicsin There Must Be An Angelista oli aivan kauhea.


Kaiken kaikkiaan kyseessä oli ihan kiva, mutta ei kovin mieleenpainuva elokuva.


Muutama Pikkku Jääkarhun vitsi on ehkä näkökulmasta riippuen hiukan arvelluttava, sillä elokuvassa esimerkiksi jääpuikko tunkeutuu anukseen. Se ei varmaan tunnu kovin kivalta.


Tähdet: **
Pikku Jääkarhu

...NOIR

Ei kommentteja: