Kuoleman mannekiinit (Tourist Trap, 1979)

Joukko noin 30 vuotiaita henkilöitä (kolme naista, kaksi miestä) on ajelulla jossain sopivan syrjäisessä paikassa. Luonnollisesti autot hajoavat tuolla Jumalan selän takana ja yksi joukosta katoaa kuoleman syövereihin elokuvan tehokkaimmin pelottavassa osuudessa. Tietämättä ystävänsä kohtalosta loput ryhmästä päätyvät tapaamaan hiukan pelottavan, mutta silti mukavan oloisen herra Slausenin (Chuck Connors), joka pitää keskellä ei-mitään eräänlaista kotiseutumuseota. Paikka on menettänyt vähätkin asiakkaansa kun tiemuutokset johtivat autoilijoiden kulun kaikkialle muualle paitsi herra Slausenin luo, joten ymmärrettävästi ihmiskontaktit ovat vähissä. Mutta väliäkö lihaa ja verta olevista ihmisistä, kun museossa on runsaasti pelottavia vahanukkeja, jotka sitten tietenkin osoittavat telekinesiaa ja murhanhimoa vierailijoita kohtaan.

Toisin kuin elokuvassa jaksetaan toitottaa, niin yksikään Tourist Trapin nukeista ei ole järin ihmismäisen oloinen. Eivät edes ne tavallisilta ihmisiltä näyttävät. Joten hahmojen hämmennys siitä kuinka elävän oloisia ja aidon näköisiä ne ovat on suuresti epäuskottavaa. Lisäksi siinä vaiheessa kun nuket liikkuvat on niiden animointi sympaattisen kömpelöä ja ilmeetöntä, joten missään vaiheessa niitä ei pidä kovinkaan uskottavina. Eikä asiaa auta se, että kun nukke vaihtuu ihmisnäyttelijään ja takaisin, niin ne eivät edes juuri näytä toisiltaan. Mutta sen verran creepyn näköisiä monet elokuvan nukeista/naamioista ovat, että kyllä ne kaikessa jäykkyydessäänkin tehoavat kuin vasarointi sormiin.

Elokuvasta tulee hieman mieleen sekä Evil Dead että House of Wax moninaisina ilmentyminään ja vaikka heistä jälkimmäinen tulee tietenkin sen vahakabinettti-teemansa vuoksi toistuvasti mieleen, niin etenkin elokuvan alussa itsekseen liikkuvat ovet ja muu tilpehööri, kuten myös hysteerisesti nauravat nuket ovat kuin suoraan Evil Deadin maailmasta. Tätä en koe mitenkään negatiivisena seikkana, sillä etenkin se alkupuolen osuus jossa yksi ikääntyneen nuorisoporukan jäsenistä jää ansaan taloon, jossa kaikki tuntuu heräävän mielipuoliseen eloon on niin onnistunut, että koko loppuelokuvalla tuntuu olevan vaikeuksia yltää yhtä vahvaan tehoon. Ihan mainiosti elokuva kuitenkin aiheuttaa väreitä, mitä nyt arvattavat riitasointuvingahtukset, pääosin harmittoman persoonattomat näyttelijät ja välillä hyppien etenevä tarina aiheuttavat sen, että elokuvan aikojen saatossa kasvattama maine johtuu isolta osin muusta kuin täydellisenä kauhuelokuvana olemisesta. Toisaalta kun tarjolla on niinkin värisyttäviä kammotuksia kuin Tourist Trapissa ajoittain on, niin vähät siitä että toistellaan kuluneita sumu peittää maan ja kuiskaukset kutsuvat-kohtauksia, taikka viulunrääkkäystä kun on tarkoitus säikähtää ja Chuck Connors, jonka olen aina muistellut olevan aika jäykkä näyttelijä, on erittäin hyvä hermostuttavan kilttinä ja selvänä sekopäänä.

Minua kiusaa hieman elokuvan tapa koettaa olla sekä muka realistinen siinä mielessä, että kaiken takana on vain neuvokas pöpipää ja toisaalta Tourist Trap on täysin yliluonnollista kamaa, jossa selittämättömästi esineet liikkuvat ja ihmiset muuntuvat eläviksi nukeiksi. Puoliskot kun eivät oikein tunnu istuvan yhteen. Ihan kuin elokuvaa tehdessä olisi tullut seinä eteen ja ei oltaisi keksitty, että millä lankaviritelmällä ja kauko-ohjauksella tämäkin seikka nyt selitetään. Joten ei siis selitetä mitään, vaan pistetään mukaan mitä kummallisuuksia nyt saatetaankaan keksiä ja luotetaan kohtausten hetkelliseen toimivuuteen, niin yhteensopivuuden sijaan. Olisin siis ehkä toivonut vain jomman kumman olevan käytössä ja koska yliluonnollisella puolella saadaan aikaiseksi joitakin erittäin mainioita tapahtumia, kuten itse lopetuksen mielenvikaisuus, niin se olisi ollut enemmän mieleeni.

Kaipa se Pino Donaggion musiikkikin pitää mainita.
Onhan se tunnelmaltaan erinomaisesti kauhuelokuvaan sopivaa, mutta sitä käytetään aivan liian ahkerasti ja päällekäyvästi. Aivan kuin oltaisiin ajateltu, että nyt kun saatiin lajityyppinsä mestari mukaan, niin annetaan sen sitten kuulua samalla tavalla kuin radio joka soitattaa kuoliaaksi kulloinkin kurantin hittibiisin.

Tähdet: ***
Kuoleman Mannekiinit