"Entinen kickboxing mestari Sugar Ray Leonard näyttelee Majuri Williamsia."
Kickboxing?
No hyvä on sitten.
On jouluaatto 1999 ja kaupungilla mellakoidaan sen verran Princemäisesti, että osa kaupungista joudutaan saartamaan. Jos olet suljetun alueen sisällä, niin kova kakka, sillä siellä ovat italogangsterien johtama jääkiekkoilijajengi ja baskeriterroristien johtamat uskovaiset mustat pantterit tai jotain. Varmaa kuitenkin on, että tänne vain Snake Plisskenillä on asiaa. Tai paremman puutteessa SAS:n supersotilas Shane (Gary Daniels) kelpaa, kunhan hän nyt ehtii töihin paidattomana olon ja naapurin lasten pelastuksen välissä. Pitsaa ei laiteta laatikoineen uuniin.
Shanen apua tarvitaankin, sillä hänen entinen tyttöystävänsä (Paige Rowland), joka samalla on brittien suurlähettilään tytär on kaapattu, ja sehän ei käy miehelle joka hakkaa pesäpallojoukkueen ihan noin vain vaikka huvin vuoksi. Apunaan Shanella on uskollinen majuri Williams (kickboxingmestari Sugar Ray Leonard) joka häipyy heti tilaisuuden tullen, voidaakseen myöhemmin sanoa että näyttääkö hän siltä että vaarantaisi henkensä turhaan ja kuolee heti perään. Mutta ei tässä apua tarvita, sillä Shane mureuttaa lihaa enemmän kuin Robert Irvine.
Erittäin veikeä toimintaelokuva, jossa ollaan toistuvasti sekä tahattoman hauskoja, että osoitetaan myös oikeaa hyvän maun ja mielikuvituksen käyttöä.
Aluksi elokuva koettaa valehdella olevansa syvissä vesissä, sillä näytetään kuvaa ilmeisesti ihan oikeista mellakoista ja mainitaan halusta saada oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Mikä sitten tietenkin toteutetaan hakkaamalla kyttiä ja polttamalla kauppoja sekä viattomien ihmisten koteja. Välillä tulee ohimennen tehty kysymys siitä minkä tulisi olla oikea tapa vaatia ihmisoikeuksia ja tottakai suurlähettilään tyttären kaappauksen takana on IRA, luoden jonkinasteista poliittisesti arkaa ilmapiiriä. Mutta heti kun löysät kumipesäpallomailat iskeytyvät Walter Hillin Warriorsista karanneiden jengiläisten otsiin ja joka helvetin asia räjähtää kun vain vilkaiseekin siihen suuntaan, niin tajuaa kaiken takana olevan pelkän halun posautella paikkoja ja luita säpäleiksi. Daniels kulkee rämäkaupungissa hakkaamassa miljoona kertaa kaikki sarjakuvamaiset pahikset, joulumusiikki soi reippahasti kulkuset kulkuset ja suomentaja on vetänyt hallusinogeeneja, sillä sen verran kaukana poissa hänen käännöksensä välillä ovat. En tiennytkään, että "I was watching you" on yhtä kuin "olin juuri matkalla". Damn right olet matkalla. Siellä ovat myös Leprechaun-irlantia vääntävät IRA-terroristit, joita on vaikea ottaa vakavasti jo siksikin, että suomentajan mukaan Paddy on sittenkin Patty. Ja on aivan sama kuinka painokkaasti ja moneen otteeseen nimi sanotaan. Patty on Patty.
Ollakseen selvästikin tuttuun Joseph Merhi/Richard Pepin-tapaan 20 dollarin budjetilla tehty elokuva, on joku Riotin tekijöistä ymmärtänyt, että jos kerran pitää toteuttaa koko tulimyrskyn ja dekadenssin rampauttama kaupunki yhdellä palavalla tynnyrillä, niin käytetään apuna ihan oikeasti tyylikästä valaistusta ja nokkelaa yökuvausta. Olen rehellisesti sanottuna hämilläni siitä, kuinka onnistuneesti tässä ollaan ymmärretty pimeyden voima muunakin kuin pelkkänä mahdollisuutena piilottaa asioita, vaan apuvälineenä korostaa haluttua silmänkääntötemppua. Kun joukkoon laitetaan vahasti kieli poskessa toteutettuja toimintaosuuksia, niin hälläväliä jos aina silloin tällöin mukana on kompurointia ja epäloogisuuksia.
Tämä ei ole mikään Escape from New York, taikka Die Hard, mutta hitsi vie se ainakin yrittää olla ilman suoranaista kopiointia.
Pidän jopa siitä, että elokuvassa tehdään toiminnan tiimellyksessä ohimennen maininta Rambosta ja Riotissa Charles Napier näyttelee hyvää FBI-agenttia joka nimenomaan haluaa, että sota-alueelta lähdetään hakemaan omia pois, kun jokainen Rambo kakkosen nähnyt tietää, että Napier on siinä aivan eri mieltä.
Tottakai Riot on halpisleffa ja B-toimintaa, ja sen näkee. Näytteleminen saa vaatimaan screen actors guild-kortin repimistä, juonenkäänteet pysähtyvät seinään taikka räjähdykseen, syvällisyys heitetään romukoppaan heti kun on mahdollista ampua seksikäs nainen ja jalkapohjaa kutittaa niin, että sitä pitää raapia toistuvasti vieraiden ihmisten nenillä.
Mutta hauskaa on ja onhan siellä "entinen kickboxing mestari Sugar Ray Leonard."
No mutta tottakai mukana on palavia moottoripyöräjengiläisiä.
Tähdet: ***
Riot
2 kommenttia:
Ottaen huomioon olosuhteet, joissa joutuvat työtänsä taatusti ilman minkäänlaista kiitosta tekemään, ei pidä moittia suomentajia hallusinogeenien käytöstä. Eihän sitä työtä muuten kestä. Yksi parhaista teksteistäsi, mutta enpä osaa yhtään perustella miksi. Jäi vain halu päästä näkemään "vahasti kieli poskessa toteutettuja toimintaosuuksia".
Sori, oli vahaa korvassa niin en kuullut mitä kirjoitin.
Näiden elokuvien yksi positiivisista seikoista onkin vasemmalla kädellä tehdyt käännökset, joten suomentajalle sallittakoon tajunnanlaajentajat.
Lähetä kommentti