Pojilla on suuri harhaluulo siitä, että juuri heidän panostuksensa saisi sinimahat antautumaan ja dixie olisi voitokas. Matkan aikana suurin idealismi alkaa kuitenkin karisemaan pois.
Intiaanimailta lähteneet pojat saavat ihmetellä, että miksi muut etelävaltiolaiset haluavat pitää ihmisiä orjinaan, sillä vapaushan on kunkin ihmisen perusoikeus. Miksi cowboyt ovat ala-arvoisia verrattuna etelän kippuraviiksisiin herrasmiehiin ja miksi armeija haluaa piestä pois kaiken yksilöllisyyden, eikä hyödyntää ihmisten tietotaitoa, vaan pakottaa kaikki samaan harmaaseen muottiin. Itse sotakaan ei ole ratsastamistaauringonlaskuun ja suopungin heittoa lehmää kohti, vaan tykinruokana olemista jossa oma tuli on kuolettavampaa kuin vastustajan. Se vastustajakin osoittautuu samanlaiseksi pelinappulaksi kuin teksasin pojat, joten ei tämä nyt ihan niin mennyt kuin oli tarkoitus.
Tässäpä kolme huomiota Poikien sodasta, joista saattaa löytyä syitä miksi elokuvaa ei ehkä kannata ostaa:
1. Kansi antaa elokuvasta aivan liian coolin fiiliksen, sillä kyseessä ei todellakaan ole tyylitelty vauhtielokuva jossa olisi jotain blazing glorya. Jonkin luotisateessa kaatumisen sijaan elokuvassa kuolemat ovat koruttomia ja poikkeuksetta aivan turhia järkevällä ajattelulla vältettäviä. Kyseessä on siis aika armeijavastainen sotakuvaus, jossa matkalla pidetään hauskaa ja perillä saadaan pelkästää kuraa niskaan ja lievä onnellisuuskin tulee murheena esille. Joten kansikuvassa olisi voinut olla synkempi tunnelma.
2. Jos ostaa elokuvan Harrison Fordin takia, niin silloin on huomautettava että mies on kannessa näkyvästi esillä vain myynnin edistämiseksi, ei koska olisi elokuvassa jotenkin merkittävässä osassa. Toki herra on vilahtelee mukana pitkin elokuvaa, koska kuitenkin kuuluu siihen matkaavaan nuorten miesten joukkoon, mutta repliikkejä ja muutakin kuin taustalla seisomista on niin vähän, että rooliin olisi voitu oikeasti pistää kuka tahansa, taikka se olisi voitu jättää kokonaan täyttämättä ilman puutteen huomaamista. Joten Fordin vuoksi jos elokuvan hankkii, niin se kannattaa ostaa vain Ford-kokoelman täytteeksi, ei odottaen miehen olevan mukana näyttelijänä. Etenkään kun ajallisestikin esiintyminen taitaa jäädä suunnilleen yhtä suureksi kuin Ilmestyskija Nytissä olo.
Tämä näyttelijöiden näkymättömyys ei jää vain kansikoukuksi pistetyn Fordin niskoille, sillä porukan isähahmoa esittävä James Caan on niin selvästi elokuvan päähenkilö, että muut ryhmän jäsenet on tyystin työnnetty syrjään. Ainoastaan joukon kuumakallohahmo saa edes vähän näkyvyyttä, kun muut ovat sen verran kasvottomia, että siinä vaiheessa kun heitä rupesi kuolemaan pois, niin siitä ei välitä. Kävi jopa niin, että kun yksi hahmoista sanoi, että hän ja hän kuolivat, niin reaktioni oli miettiminen että kuka se ja se on? Eikä hahmojen merkitystä ainakaan nosta se, että kun porukan kauniskasvoblondi kuoli, niin luulin elokuvan leikkauksessa olevan jotan vikaa, sillä äskenhän se tyyppi jo kuoli. Mutta kyseessä olikin toinen lähes identtinen kauniskasvoblondi.
3. Future Film häpeä! Tätä elokuvaa ei olisi pitänyt julkaista tässä kunnossa, tai ainakin kanteen olisi pitänyt laittaa varoitus elokuvan kuvallisesta laadusta.
Suurimman osan ajasta kuvassa ei ole mitään vikaa, mutta loppupuolella sitä onkin sitten senkin edestä. Aluksi tuumin, että okei, tottakai jokin 1st- ja 2nd unit-kuvamateriaali, taikka vaihtuminen ulkokuvauksista studioon saattavat olla keskenään hiukan eri näköistä, mutta kuva muuttuu niin rakeiseksi, että tuntuu kuin katseli lumimyrskyä. Naarmut ja lian minä hyväksyn tiettyyn pisteeseen saakka ja tuskin olisin tätäkään elokuvaa edes tässä muodossa jättänyt ostamatta, jo siksikin että se oli erittäin halpa, mutta kyseessä on loppupuoleltaan niin surkealaatuista kuvaa, että siitä olisi pitänyt saada tieto etukäteen. Varmasti heitä jotka ovat elokuvan uutena ostaneet ja maksaneet yli 2,50€ on suututtanut ja suuresti, kun se jo tälläkin hinnalla saisi vaatimaan alennusta.
Elokuvan huonosta kuvasta ja harhaanjohtavasta mainonnasta huolimatta kyseessä on aika mainio kuvaus lapsuuden viattomuuden katoamisesta. Toki elokuva näyttää ja tuntuu ajoittain aivan jotain Bonanzalta, sillä välillä ulkoilma näyttää hyvin ahtaalta studiolta ja välillä tuntuu kuin katselisi jotain saluunatappeluiden kokoelmaa, eikä elokuvan ihmisoikeuskuvauksia, tms. voi hyvälläkään tahdolla kuvailla juuri pintamaalia syvällisemmäksi, mutta mukana on kaikesta kömpelyydestään huolimatta aika järkevästi kulkeva matka. Aluksi ollaan vain sinisilmiä, sitten esimerkiksi tavataan orjia, mutta ei vielä ymmärretä asiaa, kunnes saadaan yksipuolista tietoa joka muuntuu toiseksi näkökulmaksi ja sieltä sitten oman järjen käytöksi. Pidän myös kovasti siitä, että elokuvan pähenkilöt ovat etelävaltiolaisia, joka on pelkästään loogista jo siksikin, että he lähtevät liikkeelle perinteisten westernien cowboyunelmista, jotka sijaitsevat maantieteellisesti etelän alueella. Mutta asia on jo siksikin hyvä, että tuntuu kuin aina etelä kuvattaisiin sisällissotakertomuksissa jonkinlaiseksi pahaksi puoleksi ja se on tietenkin aina lähtöisin siitä orjien pitämisestä. Joten jonkinlaista vaihtelua tämä tuntuu sen suhteen tarjoavan.
Sodan kauhujen kuvaaminen ja sitä kautta aikuistuminen on tietenkin tuttua miljoonista Platoon-elokuvista, mutta äkkiseltään en kyllä saa mieleeni leffaa jossa alussa oltaisiin tyypillisessä amerikkalaisessa westernfantasiassa ja sitten siirrytään niin murheellisten otusten kerhoon, että käden amputointi on tarinan onnellisin hetki. Sääli vain, että vaikka loppupuoli onkin osittain tehokasta melankoliaa, niin oli sitten kyseessä orjien kohtalo, armeijan tyrannia, vihollisen paljastuminen peilikuvausi, tai jokin muu mikä, niin niitä aiheita vain raapaistaan ja kokonaisuutena kyseessä ei ole yhtään sen kouraisevampaa kerrontaa kuin mainoksilla pilkottu Pony Expressin jakso. Etenkin tahatonta huvittuneisuutta aiheuttaa se, että kun ystäviä rupeaa kuolemaan, niin se tapahtuu kuin dominoiden kaatuminen ja sitä voi vain ihmetellä, että rupeaako tässä aika loppumaan kesken kun näin putkeen pitää kaikki tappaa pois. Poikien sota olisi hyötynyt minisarjana olemisesta, jossa muutamaan jaksoon olisi jaettu lähteminen, matka, päätepysäkki. Toisin sanoen viihteelliseksi nuortensarjan jaksoksi tämä elokuva on erinomaisen asiallista draamaa, mutta elokuvana liian pintakorea.
Suurta plussaa tässä tarinassa halusta päästä Virginiaan on se, että edes se ei onnistu. Eikä perille pääsy olekaan se tärkein, vaan matka.
Toinen suuri plussa ainakin itseni mielestä on Albert "I gots to know" Popwellin mukana oleminen, sillä hän on supercool.
James Caan näyttää tuossa kansikuvassa David Carradinelta.
Tähdet: ***
Poikien sota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti