Samaa 60-luvun tavaraa kuin edeltävän postauksen Vesimies on kyseessä ja tällä kertaa tarkemmin sanottuna The Adventures of Superboyn (1966-1969) muodossa. Mutta ennen enempää jaarittelua itse tämän kasetin sisällöstä, pitääkin mainita, että Vesimiehen tavoin Teräspoikaakin julkaistiin siis tuon Super Powers-nimikkeen alla, jotka taas meillä pääsivät Warnerin Alkuperäiset piirretyt-tittelin huomaan. Näitä Alkuperäiset piirretyt-animaatioita julkaisiin ainakin 30 kasettia ja kaikki niistä eivät olleet supersankari-kertomuksia, vaan joukossa oli muun muassaa Väiski Vemmelsäärtä ja muita jyrsijöitä. Ja mielenkiintoisesti vaikuttaa siltä, että vaikka muut tapaukset ovat saaneetkin kuvalevyjulkaisuja osakseen ja esimerkiksi Väiskiä, Repeä ja muita Moreaun jumalanpilkkaolentoja onkin saatavilla helpommin kuin housuja alas ison hädän yllättäessä, niin Teräspoikaa en ole nähnyt dvd-muodossa sitten missään. Wikipedia mainitseekin lyhykäisesti, että Jerry Siegelin perikunta ja Warner Bros. ovat riidoissa asian tiimoilta, mutta koska tiedämme Teräspojan taatusti olevan prioriteettilistalla kirkkaana ykkösenä, niin varmaan ennen kuin pääsen tämän kirjoituksen loppuun putoaakin postiluukustani Teräspojan seikkailut zingamax-formaatissa. Toistaiseksi fanit jotka eivät sarjaa aikoinaan kivitauluille hakanneet saavat tyytyä Super Powers-julkaisujen kahdeksaan jaksoon, joista tällä nyt vuorossa olevalla kasetilla on neljä. Kun jaksoja on kokonaisuudessaan 34, niin muutama sieltä vielä puuttuu.
Niin ja kun mainitsin Vesimiehen kohdalla sen kasetin saaneen suomijulkaisunsa vuonna 1993 ja sama pätee tähänkin, niin saatoin antaa kuvan siitä etteikö Super Powers-kasetteja olisi aiemmin nähty täällä päin, mutta kuten tämä vuoden 1987 mainos osoittaa, niin en tiedä laisinkaan mistä puhun.
Olen varmasti maininnutkin olevani Teräsmies-fani ja siitä hieman enemmän seuraavan postauksen yhteydessä, mutta teiniversio samasta hahmosta ei koskaan ole suuremmin saanut minua hurmokseen. Yleensäkin tämä Muppet babies-idea ärsyttää, paitsi tietenkin Muppet babiesin kohdalla. Muutoin se, että tutusta hahmosta tehdään nuorempi versio, taikka eri sukupuolta oleva versio on lähes poikkeuksetta samanlaisen kuolleen hevosen hakkaamiselta kuulostava ajatus kuin avioliiton pelastaminen vauvalla. Viattomat siinä joutuvat usein kärsimään. Toki pidän vaihtelusta ja eihän Teräspoikakaan vienyt mitään pois Teräsmieheltä (paitsi hahmojen yhteisissä seikkailuissa), mutta aika usein tälläiset versiot sun muut aivan liian harvoin osoittavat, että tekijät oikeasti tietäisivät mitä hahmolla tehdä ja lopputulos on rasittavimmillaan väkinäistä suosion kalastelua, trendien perässä roikkumista. Teräsmiehen kohdalla saatiin kokea tietenkin suurin piirtein kaikki mahdolliset kalasteluyritykset sukupuolivaihdoksesta tähän lapseen, mutta myös hevoseen, kissaan ja tunnetuimpana Kryptoon, tuohon teräskoiraan. Nyt kun post Frank Millerit ja kyllä, John Byrnet ovat supersankarit järjestään yritteliään vakavia, niin se ei enää Teräspojankaan kohdalla tunnu samalta (kiitos Smallvillen), mutta siihen aikaan kun Teräspoika ilmoille pyrähti, olivat tarinat enemmän tai vähemmän lapsellisia. En nyt väitä etteikö itse Teräsmiehellä olisi ollut Curt Swanista huolimatta etenkin 60-luvulla naurettavan kakaramaisia kertomuksia kerrottavanaan ja joukossa oli aina jotain kemikaalihirviötä jonka Teris voitti jättimäisen pölynimurin avulla (ihan tosi), mutta Teräspoika oli tarkoitettu vetoamaan samaan aikuisten visualisoimaan lapselliseen lapsikohdeyleisöön kuin esimerkiksi Batmanin poikaystävä Robin ja Kapteeni Amerikan lapsirakastettu Bucky. Joten jos Teräsmies tekikin satunnaisia seikkailuja lapsellisuuksiin, tai välillä jopa pystytti telttansa sinne pitkäksikin aikaa, niin ainakin hänen uskoi pysyvän kaukaisena ideaalina superrodun edustajana, jollaisen vain saattoi kuvitella olevan olemassa, mutta tiesi ettei ole. Sitten Teräspoika tuli ja sanoi, että hei me ollaan ihan samanlaisia, paitsi tietenkin minä voin lingota Kuun aurinkoon ja purra telaketjusta palan irti, mutta muuten olemme samanlaisia. Lapsi lapselle, joten mennään pihakeinun kautta teekutsuille puumajaan. Ah tuota ajatusta, että vain sen takia että supersankari oli iältään lähempänä lukijaansa, saattoi ajatella olevansa edes jossakin mielikuvituksensa syövereissä hiukan samanlainen. Batmanilla oli Robin, jotta saatoimme ajatella Robinin olevan me, minä ja sinä. Hienoa, paitsi tietenkin sitten piti saada Teräspojalle ongelmia, kuten jotain maitoa läikkyi syliin, miten saan tahran irti ja ulkoilutan koiraa jotta en lunttaisi kokeissa-sontaa, niin sitähän alkoi vain nolottaa niitä tarinoita lukiessaan. Mitä nopeammin Teräspojasta kasvoi Teräsmies, niin sitä parempi ja tuskin maltoin odottaa, että Batman kantaisi sylissään kuollutta Robinia. Kapteeni Amerikkakin ymmärsi jäädä melkein ikijäähän odottamaan kunnes Bucky oli kuollut pois. Joten minulle Teräspoika edusti tavallaan liian läheistä kaukaista hahmoa, kun halusin ajatusteni katoavan mielikuvien ionisfääriin, en pysyvän siellä vie roskat Uranukseen niin saat viikkorahan-fantasiarealismismissa ja kun Teräspojan - kuten monen muunkin lapsihahmon kohdalla - tekijät olivat selvästi jo kauan sitten unohtaneet lapsena olon ihanuuden ja kurjuuden, eivätkä täten ymmärtäneet mitä lapset kaipasivat. Niinpä kunhan mukana oli hassuja hahmoja vääntelemässä hassusti naamaansa, niin se riitti. Pari eläintä sekaan ja johan kakara pysyy taas hetken hiljaisena. Perkele, ei tässä mitään Cuba Gooding Junioreja olla, eikä lapsi ole ikänsä ja kokemuspuutteensa vuoksi idiootti. Siispä Zen Cafeta mukaillen, Teräsmies eikä Teräspoika enää.
Ärsyttävää oli koettaa yhdistää Teräspojan ja Teräsmiehen tarinoita toisiinsa, ettäkö Teräsmies olisi kokenut nuoruudessaan Teräspojan seikkailut? John Byrne sitten päättikin, että Teräspoika on jokin vaihtoehtotodellisuuden versio ja hänestä ei näin ollen tarvitse välittää, mutta kyllähän te tiedätte, että aina jos on olemassa jokin esiosa jonka jälkikäteen selitetään olevaan irrallinen, niin se perässä tullut vastaus on myöhässä.
Tämä Musta ritari kasetti käsittää kaikkiaan neljä jaksoa ja näin sitä mennään:
"Teräspojan seikkailut.
Jännittäviä tarinoita Teräsmiehestä poikasena. Jo polvenkorkuisena hän osoitti omaavansa kyvyt ja voimat jotka ylittivät reilusti maan asukkaiden kyvyt."
TERÄSPOIKA KOHTAA VOIMAVEIKON (Superboy Meets Mighty Lad)
Ihan aluksi. Mighty Lad? HAHAHA! Voi luoja.
Ja sitten Teräspoika ja teräskoira Krypto tapaavat Voimaveikon, supermiehen jo tuhoutuneelta Krypton-planeetalta.
Teräspoika ajattelee Voimaveikon olevan mainioa apu kommunismin vastaisessa sodassa, mutta Krypto tunnistaa punikin kun sellaisen näkee. Ei kun se onkin jokin hyvää tarkoittava avaruusmuukalainen, jonka Teräspoika ajaa pois häiritsemästä.
MUSTA RITARI (The Black Knight)
"Vastapäivään pyöriessään Teräspoika kiitää ajassa taaksepäin vuosisatoja" ja siellä hän sitten pelastaa partiolaispojan.
KRYPTO OPASKOIRANA (Super-seeing Eye Dog)
Super-seeing Eye Dog kuulostaa aika makeelta ja itse jaksossa ollaan nerokkuuden alkulähteillä, kun maahan syöksyy aikoinaan Kryptonilta avaruuteen laukaistu superaseita sisältävä satelliitti. Teräspoika lukee lukee satelliitin pinnasta ne tyypilliset muumiovaroitukset sisällön vaarallisuudesta ja sanoo "vau!" avaten ihastuneena oven ja tietenkin Krypto vahingossa laukaisee sokeuttamissäteen Teräspojan silmiin. "Katsotaan totuutta silmiin" toteaa murheellinen Teräspoika ja sitten aikapommi räjähtää pojan kasvoille, tehden sen mitä pommi aina tekee, eli korjaa kaiken.
KOVAN ONNEN SIRKUS (The Jinxed Circus)
Michael Ironside haluaa tuhota sirkuksen, mutta ei onnistu.
Piirrettynä tämä on aivan yhtä sieluttoman aneemista aikavarkautta kuin Vesimieskin, joten välillä tuntuu kuin katselisi zoetrooppia ja sen kiertävää kuvaa. Ikävästi taustat ja niiden väritys ovat pääosin tasaista tylsää kuviotonta tapettia.
Näistä 60-luvun DC-animaatoista vastasi Filmation, joka meillekin tuli erittäin suuresti tutuksi 80-luvulla muun muassa Masters of the Universen, Bravestarrin ja monien muiden mainioiden piirrettyjen myötä. Filmation oli koko toimintaikänsä (1963 - 1989) tunnettu säästeliäästä animaatiosta ja isompienkin anatomiavirheiden päästämisestä lopulliseen versioon, sillä he kieltämättä tuottivat tavaraa ruutuihin sillä ikävämmällä puolella liukuhihna-ajattelusta. Joten siinä mielessä heidän 60-luvun piirrettynsä eivät hirveästi eronneet loppuaikojensa tuotoksista, koska lapsellisuutta ja yksinkertaistamista oli edessä ja takana. Kuitenkin jotain he olivat oppineet ajan saatossa, sillä vaikka Bravestarristakin edelleen näki loopatut taustat ja samojen liikkeiden toistamisen, niin enää eivät etenkään taustat olleet rumia yksivärisiä laattoja. Lisäksi hahmoissakin oli jonkinlaista rosoisuutta, eikä vain Teräspojan värityskirjamaisuutta. Pidän etenkin siitä miten Filmationin toiminta-animaatioissa alettiin käyttämään taustoina pelottavankin oloista post apokalyptista maisemaa. Ehkei se yksittäisistä kuvista niin tule esille, mutta piirroksissa oli nyt enemmän agressiivisuutta ja se siirtyi sitten muuhunkin sisältöön, vaikka lapsellisuuksilta ei vieläkään vältytty.
Enkä usko kyseessä olleen niinkään ajan mukana tulleen luonnollisen kehittymisen, sillä vielä 80-luvulla FIlmation pyrki tekemään kaiken mahdollisimman säästeliäästi, mutta oletettavasti tuolloin pakkalistoille oli tullut porukkaa jotka edes yrittivät saada hikipajatuloksen piilotettua. Onnistuen siinä useammin kuin luulisikaan.
Tämä Teräspoika ei siis tee minuun vaikutusta, sillä se on Vesimiehen tavoin kehnosti, tai sanotaan mielummin äärimmäisen yksinkertaisesti toteutettua animaatiota, jossa suurimmat sävärit saa jälleen kerran sen matalimpien aitojen ylityksen aiheuttamasta vahinkohuumorista.
Teräspoika kohtaa Voimaveikon on pelkästään nimenä aivan loistava ja vaikka nyt rutisinkin Teräspojan olevan luuseri Teräsmiehen rinnalla, niin toisin kuin Vesimiehen kosteusvaurioiden kohdalla, Teräspojan punaässään sentään omaan nostalgisia tuntemuksia, vaikka pelkästään sen varjolla en uskallakaan mennä Teräspojan seikkailuja suosittelemaan, ainakaan yli neljän jakson määrässä.
Tällä kasetilla dubbauksessa käytetyt äänet eivät ole vinkuleluilla tehtyjä, mutta alkuperäinen ääniraita huutaa taustalla häiritsevän kovaäänisesti.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti