Vesimies: Mefiston merikonnat (Super Powers: Aquaman, 1985)

Vaikka kasettijulkaisu väittääkin nimekseen Super Powersin ja julkaisuvuodeksi 1985, niin kyseessä on tietenkin alunperin vuosina 1967-1968 ilmestyneen The Superman/Aquaman Hour of Adventure-sarjan vetiset osuudet omana julkaisunaan. Eikä se silloinkaan ole täysin paikkaansapitävää, sillä samoja jaksoja ehti nähdämyös  vuosien 1968 ja 1970 välisenä aikana Vesimiehen soolo-ohjelmasta, jonka pohjalta tämäkin julkaisu on varsinaisesti koostettu. Vaikka mitä väliä sillä meille on, koska Warner paketoi vuonna 1985 noita 60-luvun supersankaripiirrettyjä kasettijulkaisuihin Super Powers-nimen alaisuuteen, jotka sitten meille saapuivat tämän kasetin takakannen perusteella vuonna 1993. Se on salaliitto! 

Sarjakuvien vesistösankareista DC:n Vesimies on aina ollut enemmän mieleeni kuin Marvelin Namor, vaikka hahmona jälkimmäinen onkin mielenkiintoisempi ollessaan välillä suoranainen roisto, joskus puhdamielinen sankari ja muulloin kaikesta välinpitämätön ääliö. Kun taas joitakin moderneja ilmestyksiään lukuunottamatta Vesimies on enimmän elonsa ollut vain ja ainoastaan puhdasvetinen sankari. Mutta oli Namor milloin hyviksien ja milloin pahiksien puolella, niin hahmon designin vuoksi hän on vaikuttanut aina (rumalta) mulkerolta.
Joten vaikka Namor on hahmona kiinnostavampi kuin turhankin puhdashenkiseksii nyhveröksi luonteeltaan tehty Vesimies, niin en mainaa päästä yli siitä kuinka ärsyttävän näköinen hän on. Namor näyttää siltä kuin ansaitsisi sucker- ja falcon puncheja tauotta.

MISSÄ LUURAA KALASTAJA! (Aquaman in Where Lurks the Fisherman!)

Merenalainen kalastaja kiusaa vedessä.

MIKROSKOOPPISET HIRVIÖT (Aquaman in Microscopic Monsters)

Jakso joka valehtelee jo nimellään, sillä Vesimies on keksinyt aseen jolla voidaan suurentaa, ei kutistaa vesieläimistöä. Joten ei mikroskooppisia monstereita.

MEFISTON MERIKONNAT (Aquaman in Mephisto's Marine Marauders)

Ilkeä Mefisto aikoo tainnuttaa vesieläimet unikaasulla ja mitä hittoa, unikaasua vedessä?

QUATIXIEN JA BIMPAPIEN SOTA (Aquaman in the War of the Quatix and the Bimphars)

Vesimies ja Vesipoika ammutaan avaruusraketilla vieraalle vesiplaneetalle ja siellä he joutuvat tietämättään keskelle kahden sammakkorodun välistä sotaa, mikä on valetta, sillä juuri siksihän heidät tuonne vesiplaneetalle lähetettiin.

Ja jos Vesimies vaikuttaa sarjakuvissa hieman laimealta hahmolta, niin tämä 60-luvun animaatiosarja ei ainakaan korjaa asiaa, sillä kyseessä on ajalleen tyypillistä sarjakuvasankaripiirrettyä jossa animointi on säästeliästä ja sisältö on uskomatonta nyhveröintiä jossa koetetaan miellyttää kaikkia iästä ja sukupuolesta riippumatta, tehden  lopputuloksesta kuplamuovilla vuorattua säkkituolia. Tämän ajan DC-sarjakuville tapa tunkea mukaan kaikenlaisia superlemmikkejä ja superlapsiapulaisia on ikävästi läsnä, joten tottakai jokin helvetin harvahampainen lemmikimursu nimeltä Taski tuottaa väkinäistä sivuhuumoria ja hyödytön apulainen, eli Vesipoika on mukana vain laukoakseen repliikkejä kuten "pyhä makrilli!" Kun vielä tarinat ovat niitä tavanomaisia pahis uhkaa sädepyssyllä vuoria ja vain sankari voi vääntää piipun solmuun, niin vähänpä sitä jaksaa tunteitaan nostaa edes pettymykseen saakka.
Käytössä on paljon pysäytyskuvia joissa on animoitu pelkät suun liikkeet ja nekin toistavat samaa paria elettä. Samoin toimitaan myös suurempien liikkeiden kuten uimisen suhteen. Kaksi eri asentoa jotka toistuvat kuin Philip Glassin sävelet, mutta vähemmällä ajatuksella.
Taustat looppaavat, yksityiskohdat ovat minimissään  ja värit ovat kuin Paintin maaliämpärillä tehdyt.
Yksittäisiä asiayhteydestä irroitettuja kuvia katsoessa Vesimies näyttää ihan siedettävältä ja jotenkin sympaattiselta piirretyltä, mutta nähdessään itse liikkuvan kuvan, huomaa sen olevan ruma kuin synti ja innostava kuin halu saada ripuli.

Ja silti parasta tässä onkin oikeastaan juuri se aikansa lapsellisuus, nyhveröinti ja suoranainen välinpitämättömyys animoinnin laadusta, sillä kun hahmot puhuvat (ei telepaattisesti) veden alla vaivatta, ampuvat kaasuaseillaan, ja toteutuksessa ei muutoinkaan välitetä hevonkukkuakaan miljöön merkityksestä, niin onhan se ajoittain aika huvittavaa. Muutoin olo on hieman kuin taskuvarkaan uhrilla.

Hauskaa tosin on se, että ryövätty olo ei tule kasetin lyhykäisestä pituudesta, sillä nämä neljä piirrosanimaatiota kulkevat sen verran hitaasti, että 28 minuuttia tuntuu muuntuvan tunneiksi.

Luonnollisesti suomidubbaus kuulostaa siltä kuin äänitysten aikana puhenäyttelijöitä olisi potkittu kasseille tauotta. Joten valitettavasti edes nostalgian lämpöinen aalto, joka minulta puuttuu Vesimiehen suhteen ei saa minua suuremmin arvostamaan tätä tapausta.
Haluaisin pitää enemmän, mutta en pysty.

Tähdet: *