Murhanhimoiset lapset eivät tietenkään ole mikään uusi juttu elokuvissa, mutta lajityypissään tämä on ihan onnistunut tapaus ja näin ollen ihan kelvollinen lisä psykolasten joukkoon. Se että lasten muuntuminen sekopäätappajiksi tehdään nykykauhun mukaisesti virusten ja tieteellisten selitysten kautta ei tee elokuvasta oikeasti sen yllättävämpää kuin mistään yliluonnollisuuteen nojaavasta Maissilapset-sarjastakaan, johtuen tavan nykyisestä ryöstöviljelystä, mutta toki se tuo tiettyä realismia mukanaan, joka saattaa hetkittäin tuntua piristävältä. Sääli vain, että samalla osoitukset siitä kuinka tarvitaan vain jokin bakteeri tms. aiheuttavaa sen, että tiedon lisätessä tuskaa, menetetään myös kauhuelokuvalle tarpeellista selittämättömyyttä. Elokuvan muksut kun ovat pelottavampia jos ei tiedä miksi he katsovat tyhjyyteen ja alkavat käyttäytymään agressiivisesti, kun ohimennen tehty maininta siitä, että etenkin lapset ovat kaikenlaisten sairauksien temmellyskenttänä saattaa jo noinkin ympäripyöreänä kertoa liikaa. Ei tässä varsinaisesti kiveen hakata, että se on nyt tämä flunssavirus joka lapset verenhimoiseksi saattaa, mutta pari tyyliteltyä kuvaa verisolujen virtauksista ja yhden elokuvan henkilöistä ammattiinsa liittyvä pohjustus mahdollisesta tulevasta riittää jo kertomaan, että tapahtumille on selitys joka voidaan kirjata raporttiin, eikä jättää stratosfääriin leijumaan. Joten jälleen kerran kaikenlainen tietämättömyys syistä olisi ollut tehokkaampaa.
Ehkä tässä nyt haluttiin tehdä lapsimurhaajaelokuville sama kuin mitä 28 päivää myöhemmin teki ns. zombeille. Itse asiassa muutamaan otteeseen hahmojen äkkinäiset raivonpurskahdukset, kuten yleinen atmosfääri musiikin käyttöä myöten muistuttavatkin tuosta Danny Boylen elokuvasta.
Sanotaan vielä yksi sfääri: Heliosfääri.
Välillä elokuvan ontot hahmot käyvät rasittaviksi. Kapinallinen teinitytär tatuointeineen ja ajatuksineen siitä kuinka aikuiset ovat daijuja on kliseinen, ja samaa voi sanoa siitä hipsterisedästä joka polttaa pilveä, taikka bisnesisästä joka tietenkin jättää lapsensa huomoimatta rahanteon vuoksi. Niin ja tietenkin se on sitten se meikkityttö joka heti huomaa ongelmien syyn, mutta häntä ei uskota, vaan juuri häntä pidetään haitallisena. Joten aikuisten sokeus tapahtumille on välillä enemmänkin kuin laput silmillä kulkemista. Aika helpolla on siis roolien kirjoittamisessa päästy.
Kuitenkin lasten teoista on saatu ajoittain erittäin toimivia kauhistuksia aikaiseksi, joten vaikka hahmoissa ja selityksissä ei sitten maata järisytetäkään, niin tarpeeksi ahdistavia ja agressiivisia tilanteita elokuva tarjoaa tehdäkseen lapsista onnistuneita kauhumörköjä. Murhaajavalinnassa parasta onkin se, että kun aluksi lapsi näytetään raivohulluna sekopäänä, niin heti jäätyään alakynteen hän muuttuu säälipistetiä kerääväksi viattomaksi karitsaksi, jolloin who can kill a childista saadaan aikaiseksi ymmärrettävä kysymys.
Arvatkaa vaan onko mukana se vaatimusten mukainen osoitus siitä, kuinka virus leviää ja KUKAAN MEISTÄ EI OLE TURVASSA!
Tähdet: ***
The Children
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti