Luonnollisesti joku murhaa seksitohtoreita ja poliisi Frank (Sam Hennings) ahdistelee Samathaa ryhtymään seksuaaliseksi syötiksi. Koska neiti kieltäytyy kunniasta, niin luonnollisesti hänen ja Frankin välille syntyy panoviritteinen suhde ja pahiskin saadaan kiinni tai jotain. Sori, paljaiden tissien määrältä oli välillä vaikea nähdä itse juonta niiden takana. No okei, se on Frank jolla on lapsuuden traumoja.
Kyseessä on Shannon Tweedin kolmas esiintyminen seksitohtori Rebecca Mathisina ja tämä on kyllä niin täydellistä kamaa Tweedille, että vaikka häntä ei pitäisi laisinkaan hyvänä näyttelijänä, koska hän ei sitä ole, niin eipä tälläistä katsoessa juuri muita viitsi ajatellakaan. Kyseessä on siis pikkutuhmaa saippuajännitystä, jossa kaikki naiset näyttävät Playboy-malleilta ja ovat koko ajan halukkaita hikiseen vaakavamboon, kun taas miehet ovat jykeväleukaisia sänkifarmareita, valaistus on koko ajan himokkaan lämmintä, saksofoni ja kitara vonkuvat ja kaikki työskentelevät jossain lasipilvenpiirtäjien huippumoderneissa toimistoissa. Jos mukana on joku ylipainoinen taikka ns. ruma ihminen, on hän vain koomisena kevennyksenä, taikka limaisena perverssinä ja juoni on aina tutun kulunut kertomus duunariluokan tylystä kytästä jahtaamassa seksimurhaajaa ja hän pääsee antamaan parrua ylemmän tason sankarittarelle, jolla ei selvästikään ole pätevyyttä ammattiinsa, mutta ainakin saa heteromiehet ja lesbot kuolaamaan. Toisin sanoen kyseessä on aivan samaa shittiä jota Silkkiä ja Luoteja-sarja tarjoili joka ainoassa jaksossaan, mutta sillä erotuksella, että tissit oikeasti näytetään. Eli kyseessä on pirun huonosti näyteltyä tavaraa, jossa kukaan ei välitä pätkääkään hahmokehityksestä, eikä itse juonella ole mitään merkitystä, mutta jos antaa ajattelun siirtyä etelään, niin tumputusunelma-B-trillerinä se kuumottaa kuin metsästä esiin astuva Mörkö.
Tähdet: **
Tappavaa terapiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti