Mâconin kaupunkia vaivaa vitsaus jonka vuoksi naiset ovat hedelmättömiä ja näin ollen syntyvyys on pudonnut nollaan. Kohta kuitenkin vanha tautinen täti on raskaana ja synnytyksestä tulee aikansa suurimpia yleisötapahtumia. Kuninkaalliset ja kunniattomat kokoontuvat katselemaan elämystä joka synnytyksenä tunnetaan. Ooppera soikoon, puheita pidettäköön ja poika syntyy terveenä.
Lasta palvotaan messiaana joka pelastaa sekä Mâconin ihmiset sukupuutolta, että myös tuo mukanaan taloudellista turvaa. Pian alkaa kuitenkin tämän syntymään ihmeen siekailematon hyväksikäyttö ja pienetkin ajatukset yhteisestä hyvästä alkavat muuttumaan pelkkään oman navan katsomiseen, jolloin lapsi itsessään on vain työkalu muiden matkalla itsekkyyden valtaistuimelle.
Hyväksikäytön kohde vain sattuu olemaan eri mieltä työkaluna toimimisesta.
Peter Greenawayn elokuvat eivät koskaan ole mitään kovin helppoja nieltäviä, mutta hemmetin kiehtovia ne ovat. Teatraalisia kuten Tarsemin elokuvat, mutta tunnelmaltaan enemmänkin Francis Baconin maalauksia sekoitettuna satiisiseen kuolinmessuun. Joten visuaalisesti The Baby of Mâcon on erittäin rikas, mutta tyyliltään kuin meikattu kuppapotilas. Kaunista, mutta samalla jotenkin vastenmielistä. Lisäksi kun elokuva vaikuttaa teatteriesitykseltä (loppukumarrusta myöten), niin sitä on ehkä vaikea katsella ns. elokuvana (vrt. Dogville). Mâconissa katsoja on osa yleisöä siten, että elokuvassakin yleisö on katsojia. Teatterimaisuutta lisää hahmojen tapa puhua ajatuksiaan ääneen, osoittaen ne katsojalle ja vieressä olevat hahmot eivät niitä kuule.
Pidän kovasti siitä ideasta, että eräänlaisena teatteriesityksenä toteutetussa elokuvassa tehdään oikeastikin teatteriesitys elokuvan tapahtumista.
Kyseessä on väkevä kertomus petollisuudesta ja sokeasta uskosta, pelastuksesta joka ei ole sitä.
Vapahtajan tulo, elokuvan eräänlainen Jeesus-tarina voisi melkein kuulostaa Dan Brownin ystäville sopivalta. Kuitenkin koska kyseessä on tarina joka on kuin ahtaaseen tilaan puserrettu kieroutunut Jumalanpalvelus, niin tavalliseen viihdetarkoitukseen ei The Baby of Mâcon sovellu, mutta elämyksenä se on sen verran hypnoottinen, etten aio tuhlata enempää sanoja.
Tähdet: ****
The Baby of Mâcon
2 kommenttia:
Hypistelin tätä elokuvaa juurikin äskettäin kirjastonhyllyssä, mutta sitten sain ikävän flashbackin Greenawayn elokuvasta Yövartio. Kiinnostavasta juonikuvauksestaan huolimatta elokuva jäi hyllyyn. Ehkä tämä kuitenkin kannattaisi uskaltautua katsomaan...
Kyllä
Lähetä kommentti