Tämäpä kummallista, sillä Nispelin tähän mennessä tekemistä viidestä elokuvasta vaivaiset viisi on enemmän tai vähemmän uusintaversiointeja. Niistä tämä New Orleansin Frankenstein tuntuu vähiten minkäänlaiselta remakelta ja sitäkin siksi, että Frankenstein-filmatisointeja on sen verran runsaasti, ettei niiden kohdalla ajattele termiä uusintaversio. Kaiken lisäksi tästäkin olisi voinut jättää nimen Frankenstein pois, sillä eipä kyseisen nimistä herraa elokuvassa näe ja kuuleekin vain toteamuksena hänen olevan olevan fiktiota. Tarina on kyllä ideoijastaan Dean Koontzista huolimatta tuttu Shelleyn kertomus, mutta samaan tapaan kuin Roger Avary Mr. Stitchillään, olisi tämäkin voinut käyttää eri nimeä. No, jos edes Koontz ei antanut nimeään mainostarkoitukseen, niin Levottomat 3:lla mennään.
Etsivät Carson O'Conner (Parker Posey) ja Michael Sloane (lievästi ärsyttävä Adam Goldberg) tutkivat sarjamurhatapausta New Orleansissa. Joku menee ja pistää ihmisiä hengiltä, vieden kultakin uhrilta jonkin ruumiinosan.
Toisaalla samaiseen kaupunkiin on matkoiltaan palannut huppupäinen hiljainen mies, Deucalion (Vincent Perez) ja hänellä lienee jokin yhteys kuolintapauksiin ja mahdollisesti myös jedeihin.Pian ainakin katsojalle selviää, että Deucalion on tuhman tohtori Victor Helioksen (Thomas Kretschmann) tieteellisten kokeiden seurauksena syntynyt uusioihminen, eli se Frankensteinin hirviö. Mutta Deucalion ei ole ainoa Helioksen luomus, sillä tavoitellessaan ihmisjumaluutta, on arvon tohtori ehtinyt evoluutioparannuksissaan kehitellä useampia ihmisolentoja ja osa heistä näkee parhaimmaksi harventaa ihmiselon ihanutta ja kurjuutta. Siispä on aika kiltin monsterin ja poliisien yhdistää voimat, saaden aikaiseksi Monsterit Oy:n.
Hmm, liekö Helios itsekin jonkun muun kuin äitinsä ja isänsä luoma ihminen? Se jää nähtäväksi tulevissa jaksoissa joita ei koskaan tehty.
Videovuokraamoajaltani muistan kuinka eräs miehenpuolikas tuli pettymyksestä matalana palauttamaan New Orleansin Frankensteinia ja sisällön tavanomaisuus ei ollut masennuksen laukaisija, vaan elokuvan tarinan jääminen kesken. Liekö tuo ihme, sillä tästä piti syntyä tv-sarja ja näin ollen elokuva on käytännössä pilottijakso tuolle toteutumattomalla unelmalle.
Tavallaan tämä on jatkoa ensimmäiselle Frankensteinille, sillä kaikki siitä tarinasta tutut seikat ovat jo tapahtuneet ja Deucalion, eli itse mörölli on ehtinyt kierrellä maailmaa oppimassa ihmisiksi, palaten nyt takaisin synnyinsijoilleen.
Selvästikin ajatus oli ollut, että Deucalion on tavallaan se poliisin ulkopuolinen apu (vrt. Mentalisti) ja jatkossa oltaisiin etsitty muita tohtorin luomia mörököllejä, jotka luonnollisestikin olisivat pahiksia. Eli Hill Street Frankenstein? NYPD Frankenstein? CSI: Frankenstein? Holmes NYC?
En tiedä onko Nispelillä jotain takuuvarmasti tunnistettavaa tyyliä, mutta kaikki tässä elokuvassa oleva siivilävalo, jatkuva synkkyys, roskat ja repaleiset tapetit, nytkähtävät leikkaukset ja painostava musiikki kyllä saisivat ilman tietämystäkin arvaamaan ohjaajan nimen. Siispä New Orleansin Frankensteinissa on Nispelille tutusti paljon nähtävää, mutta koska kaikki on tungettu niin pirun täyteen, niin ähkyhän tässä meinaa tulla ja vaikka elokuva onkin armeliaat 90 minuuttia pitkä, niin ehkä se silti kannattaa katsoa mainoskatkojen kera (ei oikeasti). Kuitenkin jos olenkin aiemmin kritisoinut Nispeliä ja tapaansa tehdä elokuvia, niin nyt kun ajattelen tätä tv-sarjan ensimmäisenä osana ja kuvittelen perään syntymätöntä useampiosaista sarjaa, niin siinä muodossa Nispelismi toimii varsin mainiosti. Ei se nyt ihmeitä synnytä, kuten verenvuotoa käsistä, mutta noin 40 minuuttisina jaksoina tämä olisi ollut varmasti varsin mukavaa möröllikauhistelua, sillä sitä se oikeastaan on nytkin.
Ja Michael Madsen on varsin creepy ilkimys. Myös itse elokuvassa.
Mutta koska tästä ei tv-sarjaa mukana olevasta Martin Scorsesesta huolimatta koskaan syntynyt, niin nyt New Orleansin Frankenstein jää liiaksi jossittelun asteelle ja koska kyseessä on pitkälti hahmoja esittelevä pilottijakso, niin tulevissa osissa täytettäviksi tarkoitetut tarinalliset aukot jäävät vain pelkiksi tuulitunneleiksi, ilman mahdollisuutta saada tyydyttäviä ratkaisuja.
Siltikin elokuvan vajavaisuuksista huolimatta uskallan melkein sanoa, että jos aikoo eläissään vain yhden Nispelin elokuvan katsoa, niin sen tulisi ainakin tällä hetkellä olla New Orleansin Frankenstein.
Tähdet: ***
New Orleansin Frankenstein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti